Siirry pääsisältöön

spagaattihaaste

Seen god. And close enough. Lenny 'HOT' Kravitz! <3



Loistava keikka, juuri sitä mitä odotin ja enemmänkin.

Mun syksyyn tai varsinkin loka-marraskuuhun kuuluu älyttömän hyvää. Kaikki on niin hitsin kohillaan. Tosin välillä väsyttää. Mutta väsymyksen taittaa ainakin levolla (silloin kun kerkeää) ja  hyvillä tauoilla elämässä. Enjoy when you can tyyppisesti.


Sen tainnuttaa urheilulla. Vitsit, että olen ryhdistäytynyt ihan superisti. Joogaa joka viikko. (Ja ne jotka vielä kuvittelevat joogan olevan jotain hissukka mietiskelyä voivat hypätä jonkhaan ja sen jälkeen alkaa astangaa, flowjoogaa jne. harrastelemaan). Säännöllisiä lenkkejä joka viikko ja nyt uutuutena: spagaattihaaste itselleni. Olen päässyt vielä teininä spagaattiin, nyt bongasin jostain naisten hömppälehdestä ;-), että 'miksipä et alkaisi treenaamaan spagaattia?'. No hitsi, miksipä en. Oon aikas taipuisa luonnostaan ja edelleen, mutta että noin joustava, minä. Miksipä ei. Jouluna vai koska heitän spagaatin ohimennen, hupiini?
Tytär sanoi kyllä nyreästi, että siis kohta joudun sanomaan, että mun äiti vetää pitkiä juoksulenkkejä (checked), seisoo päällänsä (checked) ja vetäisee spagaatinkin tosta noin vaan. Niin. Niin joutuu :)
Tähän haasteeseen saa osallistua muutkin. Kuka eka spagaatissa? :)

Juoksun ilosta: erinomaisen naurettavalta varmasti näytin ja lähinnä kuulostin kun eilenkin vetäisin pikamatkaa (5,5km) niin kovaa kun kunnollani pystyin samalla laulaen mm. tätä -> Fly away
Rakas rakas rakas kappale.

Take care, älkää antako pimeyden lannistaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :) Tänään tehokas hyvänolon jooga työpä

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty