30. tammikuuta 2014

korkkarilipat, lampiluistelua ja opinnot odottaa (?)

Jatkaakseni edellisen postauksen lopusta. Kyllä, pääsin joogaan tuolloin ja hyvää teki.
Mutta sen jälkeen on tapahtunut mm.seuraavaa: vedin lipat pääkaupunkimme pääkadulla työaikana korkkarinilkkureilla -> polvi auki, paranee hitaasti. Olen kävellyt mummokengillä sen jälkeen, rivakasti tosin.
Lisää joogaa ja juoksuja ensi viikosta. Olen kuitenkin päässyt luistelemaan. Meillä on ihana oma retkiluistelurata täällä kotikulmilla. Voiko olla parempaa? Me really like, käy liikunnasta. Viikonloppuna taas sinne!
Uidakin olen voinut, mutta se on niin tylsää (olen ennenkin narissut samaa). Tykkään uida vain luonnonvesissä (tai ulkoaltaissa). Täytyy odottaa loppukevättä, että pääsee ulkoaltaille täällä Suomessa (ah, Kanarian ihana allas, ah).
Muutakin on tapahtunut, olen hakenut vuoden koulutusprojektiin, jota tekisin työn ohella. Varmistus tullee kahden viikon kulttua (kyllä mä sinne pääsen, pakko!). Se olisi sitten entistä hai-pa-kampaa seuraava vuosi ja risat. Mitäpä sitten?
Siitä ehkä enemmän myöhemmin tai lähinnä siitä miten yhdistää työ, opiskelu, perhe (kaikkine asioineen ja tapahtumineen, joita tänäkin vuonna tulee riittämään) ja urheilu. Saa nähdä. Mulla on hirmuinen draivi nyt päällä, mutta aika realistinen sellainen. Vähän pitää tietty päätä pitää kylmänä :) (ja uskoa itseensä)
On tähän mahtunut muutakin...kehittämispäiviä, pääsiäismatkan varauksia, kylppärirempan suunnittelua, lasten asioiden hoitoa (miten ne neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit, eskarikeskustelut jne. osuu aina tammikuulle ja kahdelle viikolle?) t a s a i s e m m i n   p i t k i n   v u o t t a  on näemmä mahdottomuus.

Ainiin en jaksanut enää lankuttaa, se oli niin pirun tylsää. Sitä paitsi meen (tai teen) kuin tuulispää kokoajan, saanko siis istua välillä paikoillanikin lötkönä? ;-)
Mut wuhuu, mä olen niin innoissani kaikesta. Muistuttakaa mua sitten kun valitan joskus ensi syksynä tai jo aiemminkin. Että mitäs läksit ;-)
Tosta hokemasta tuli mieleen mun suosikki putoushahmo, ei ole olemassa lapsiperhettä, jossa tällaista ei olisi (ainiin ne, jotka ei saa katsoa teeveetä...auts). "Ku sie puhut sitä Imatraa se saa mut hitokseen romahtaa..."

Upeita luistelukelejä ja juoskaa, jotka kykenette. Kyllä minäkin taas pian.

Erityisterkut eräälle mun pinkille ystävälle, joka on aloittanut uuden Super Draivin elämässään. Jihuu - jaksa jatkaa!!!!!

15. tammikuuta 2014

pakkasakka

Hei, energinen (pakkas)naisenne täällä taas!
Saatiin sitten kylmää tännekin päin ja se tarkoittaa pakkaslenkkejä huurteessa.
Eilisiltainen lenkki -14 asteessa ei ollut vielä sitä extremeä, mitä tuli varsinkin toisena juoksutalvenani harrastettua.
Ihanaahan se on, juosta tunti pakkasessa ja sitten saunan lauteille lämmittelemään. Varsinaisesti kylmä juostessahan ei tule, mutta huurtumista tapahtuu yli kympin pakkaskeleillä. Mun juoksuraja menee noin -20 asteessa, joku tolkku.
Nyt on hyvät kelit juosta, koska lunta on vain muutama sentti (1-3 cm). Pito hyvä ja juoksua voi hyvillä mielin kutsua juoksemiseksi.
Minua todellakin ilahduttaa, että (varsinainen) talvi tuli näin myöhään. Sitä ei siis voi kestää tällä erää niin pitkään (kuin viime vuosina). Toivon vähälumisuutta ja minipakkasia. Mutta jos toisin käy, no problem.

Mä menetin muuten intoni siihen blankkuhaasteeseen heti kun huomasin, että vaikka 125 sek. menee. Niin, että pitäisikö mun siis joka päivä olla lankussa vaikka sen 125 sek?  How boooooooooooooooooring.
Liikunnan pitää olla haastavaa ja kiinnostavaa ja monipuolista mun makuuni. Mutta ihan ok liike (liikkumattomuus) muun tekemisen joukossa ajoittain.
Huomenna on ihana ilta, joogaan mun olisi mahdollisuus päästä todella todella pitkästä aikaa. Antakaa mun päästä sinne.

Sitten, noin reilun puolen vuoden etsinnän jälkeen. Löysin omani.
Me and my Michael Kors. Ihana. Vetoketju toimii kuin unelma. Kaunis, elegantti, tyylikäs ja MUN.

10. tammikuuta 2014

pulppuaa yli äyräiden

Tällä viikolla 3 lenkkiä, lankkuja, kahvakuulaa. Ei joogaa (alkaa vasta ensi viikosta). Taidan relata ja mennä seuraavalle lenkille vasta viikonloppuna :)

En totisesti ole tehnyt yhden yhtä uuden vuoden lupausta, tämä vuosi nyt vaan näemmä alkoi näin - energisesti. Töissäkin on energinen ja kärsimätön olo. Yritän hillitä itseäni, etten pulppua yli äyräiden. Toisaalta se on virkistävää (luontaistakin ajoittain) ja aikaansaavaa, erittäin tehokkaasti muuten kuluttaa energiaakin. Kuljen duunissa teepaidoissa (talvella) ja posket hehkuen, portaat ylös juosten.
Mutta sellainen mä monesti olen, mulla vaan oli joku ihme hissuttelukausi tuossa. Pelkäsin jo vanhenevani ja seestyväni ihan pliisuksi mustapukeiseksi hillityksi naisihmiseksi.
Huh, onneksi en. On sellainen olo, että tekisi mieli vähän tökkiä ja provosoida jokaista sillain nätisti, että oletteko elossa tyyppisesti. Enkä yhtään jaksa mielensä turhaan pahoittajia, enkä tukkaansa itkeviä (olipas rumasti sanottu). Mut kun ei jaksa. Anteeksi :)

Hirvee matkakuumekin taas. Jonnekin, minne ja koska. Tekisi mieli Barcelonaan, taidetaan mennä kuitenkin vaan Ruotsin risteilylle, siis keväällä. Kompromisseja.

Koska selfie valittiin vuoden 2013 sanaksi, julkaisen varjo-belfien. Biksasiltakuvaa taas ei tuu, ei näy mun sivuillani ikinä. 

6. tammikuuta 2014

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen...

Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu.
Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä).

Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena.
Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa.

Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitäisi? Kaveri - pari on heittänyt lankkuhaasteen facen kautta. Otin kopin, mutta ajattelin tehdä sen niin, että joka päivä on about niin pitkään kuin jaksaa. Kaikestahan on hyötyä, vaikka liputan kyllä juoksun, astangan ja salituksen/kahvakuulailun nimeen tänäkin vuonna. Keskivartalon tukitreenejä ei lienee liikaa voi olla, ainakaan juoksijalla. Pakettihan pitää juostessa olla kasassa, muutoin menee plörinäksi koko juttu :)

Siitä olen iloinen, että juoksu on mulla jo kropassa, asento tulee heti eikä melkein. Erityisen iloinen olen siitä, että toukokuussa tulee 5 vuotta juoksua, jee! Kyllä sen persuslihaksissa ja reisissä näkeekin, ne ovat kookaammat kuin ennen. Juoksu muokkaa kroppaa. Mutta saa muokata enemmänkin, lihaksikas on kaunista ei riuku rimpula (tämä on mielipiteeni). Toki kaikki läskinen saisi minustakin häipyä, mutta en vedä asiasta herneitä nenään, kun ei häivy, fitness-malliksi en halua. :)

Ja koska ihan kaikki ovat miettineet mitä kivaa viime vuodesta jäi käteen, tuli mullakin pari asiaa mieleen:
- ulkomaan matkat (3 kpl)
- eskarilaisen reipas sopeutuminen uuteen päiväkotieskariin alun pienen hankaluuden jälkeen
- ihana teini, joka on koulun ja harrastuksen lisäksi nykyään myös työtätekevä (omasta halustaan)
- töissä opin torjumaan stressin ja opin aika näppäräksi muutoinkin uusissa hommissa
- meidän uusioperhe on hyvä paketti, joka toimii hyvin yhteen (kokemusta alkaa jo olla)
- mun elämä oli aika sosiaalista viime vuonna (työn lisäksi siis ;-) ), jatkukoon sama linja tänä vuonna
- mies, jonka kanssa haluan tänäkin vuonna pitää kivaa yhdessä

MUTTA:
- juoksuihin en ole yhtään tyytyväinen, siksi tämä vuosi muuttaakin asian taas kohilleen!

4. tammikuuta 2014

7 päivän valohoito

Juoksublogini matkailuaiheet jatkuvat, mutta nytkään ei seuraa mitään laajamittaista matkareportaashia kohta kohdalta vain kurkistuksia joulunajan aurinkomatkaamme, joka tapahtui tällä kertaa kolmistaan miehen ja nuorimman naperon kanssa Gran Canarian Puerto Ricoon.
On muuten hyvä, että mä pääsen aina reissuun :) Vuonna 2013 miehen kanssa Roomassa, tyttären kanssa Pariisissa ja miehen sekä pojan kanssa Gran Canarialla. Plus kotimaanreissut (työ&huvi).

Muuten aikanaan kun tapasin nykyisen elämäni miehen (voiko noin sanoa?), hän ihmetteli matkustusintoani (onnekseni minuun on lapsesta asti istutettu matkustusilo). Kiva kun matkailu maistuu nykyään hänellekin hyvin. Mitään suurmatkaajia ei kuitenkaan olla, jotkuthan vapaa-aikalomailee joka toinen kuukausi läpi vuoden. (kateus tai ehkä ei, pakkaa - purkaa - pesee pyykkiä - istuu lentokoneessa...kuka nyt tykkäisi koneessa istua?)

Menimme siis Gran Canarian PuertoRicoon, varman auringon kohteeseen. Koskaan en ole aiemmin reissannut Kanarialle ja jopa hieman tyhmästi dissannut Kanarian reissuja (tai no sielläkin on niin monenlaista, kauniisti sanottuna jokaiselle jotain). Neljä vuotta sitten vietimme jouluviikon samalla porukalla Barcelonassa nyt kaipasimme lämpöä eli valittiin tämä kohde juurikin täysvarman auringon ja lämmön takia sekä super kivan hotellin takia, jonka poolilta näkymät olivat tällaiset:




Kanarian matkat eivät ole halvimmasta päästä (mikäli haluaa kunnon hotellin), mutta rutkasti edullisempaa ja lähempänä kuin Thaikkulat jne. jos loma-aika on kortilla ja Suomen kesän lämpötilat riittävät näin talviaikaan.

Huoneemme oli hotellin (Marina Suites) 9.kerroksessa, taso hyvä - erinomainen. Kaikki toimi hyvin paitsi tietenkin suihkun kanssa oli virittelemistä koska saaressa ollaan Atlantilla. Kannattaa myös huomioida, että huoneiden lattiat ovat kivilaattaa eikä keskuslämmitystä ole, onhan ulkona +20 - +25 jatkuvasti ns.talvellakin. Sukkia ja kevyitä neuleita matkalaukkuun. Yölämpötilakin pysytteli +15 asteen paremmalla puolella joulukuun lopussa.

 parvekenäkymä
 
arkkitehtuuria oli mietitty, 
hotellin asettelu kallioseinämän viekkuun hiveli silmää
 
 

Merivesi oli viileää tähän vuoden aikaan ja hotellin lämmitettyihin altaisiin verrattuna, mutta siinä kykenee suomalainen uimaan. Eihän meillä täällä ole monesti kesälläkään merivesi sen lämpimämpää (vartalotuntumalla noin +17- +18). No problem siis.
Neljä päivää vietimme paljolti poolilla ja rannalla. Oli ihana nähdä kun pikkupojankin suu oli jatkuvasti hymyssä. Käsipohjakroolaus ja sukellustreenit onnistuivat hyvin. Tästä on hyvä jatkaa eskariuinteihin nyt tammikuussa :) Kyllä vanhempienkin työasiat ja kulmien kurtut kaikkosivat auringon helliessä ja ääretöntä merimaisemaa tiiraillessa.

Mutta seuraava asia kannattaa huomioida ja käyttäytyä yhtä törkeästi kuin muutkin, koska tilaa hotellin poolilla ei välttämättä ole kun TE olette sinne menossa. Eli tehkää seuraavasti: heti aamiaiselle mennessänne (tässä hotellissa kannattaa ottaa aamiainen, ihan Super runsas ja Ihana) menkää levittämään pyyhkeenne sopiville aurinkotuoleille ja näin varaatte itsellenne paikat, toimikaa näin vaikka ette edes aikoisi mennä altaille tuntikausiin. MURRRR!!!!
Kyllä me paheksuttiin tätä paskamaista käytöstä. Jos jokainen ajattelisi joskus muutakin kuin omaa takalistoaan kaikki saisivat paikan auringossa ja sujuvasti pitkin päivää. Nyt puolet aurinkotuoleista olivat tyhjillään, mutta pyyhkeillä varatuksi merkittyinä eikä hotellin henkilökunta asiaan mitenkään puuttunut (vaikka asia oli ns. kylteillä kielletty - tuoleja ei saa varata, jollei niitä käytä tjsp). No emme kyllä asiasta valittaneetkaan, koska yleensä paikat löytyivät about mistä haluttiin ja vain kerran odottelimme hyviä paikkoja pitkään vähän siellä sun täällä ja kiukkuisesti tyhjiä tuoleja tuijottaen ;-) Lopulta pääsimme aitiopaikalle poolin ja meren ääreen. Heh, onneksi siis ihan kaikki eivät varailleet paikkoja hupiinsa. Iltapäivästä ja illansuusta tilaa toki löytyy paremmin. Uimarannoilla on maksulliset rantatuolit eikä niitä kukaan huvikseen varaile. (rahalla on outo vaikutus :) )


Playa de Puerto Rico iltasella, päivällä tuolit täynnä grillaajia :)

Lomalla söimme itsemme kipeäksi ja paljon. Ruuan laatu vaihteli erinomaisesta huonoon. Jos poikkeatte Puerto Ricossa menkää syömään La Cantinaan. Se oli paras, ei halpa, mutta paras, mikäli arvostaa kunnollista espanjalaista ruokaa. Ihana palvelu. Lapsen huomioiminen oli laatuluokkaa koko reissun ajan. Etelän ihmiset osaavat arvostaa näitä pikku hombreja ja amigoja (ja tietävät, että tie vanhempien kukkarolle käy lasten kautta :) )

ruokaa, juomaa

 


 
Pikkupoika diggasi Angry Birds activity parkista, joka on juuri avattu Puerto Ricoon. Siellä se on maksullinen toimintapuisto. Pari tuntia tukka putkella ja hiestä märkänä veti junnu, päälle hiukan minigolfia leikkimielellä. Ihan jeespoks-paikka, vaikka eräskin suomalaisäiti räpätti sisäänpääsyjonossa takanamme kahdelle lapselleen: täällä ollaan sitten koko päivän kun tämä maksaa ja ette sitten valita sanallakaan kokoaikana kun tämä maksaa. Hoopee - teki mieli sanoa, mutta eihän asia minulle kuulu. Jos mä olisin sen naisen mies, sanoisin naiselle mene sä hotellin poolille (tai jonnekin siitä valittamasta) ja me hiukan pidämme lasten kanssa mukavaa täällä puistossa ja heippa! :) Erikoisin näky oli vielä vaippaikäinen kiinalaistyttö, joka veti trampalla koko ajan (yli 2 h?) säännöllistä duracell-pupu-pomppua, isänsä vieressä kannustaen. Näin niitä kiinalaisvoimistelijoita tehdään nykypäivänä....

Puiston lähellä on muuten Puerto Rico- shopping centre, ihan kamala jättiläismäinen shoppauskeskus. Mutta tokihan sieltä parit turistikrääsät ostettiin ja käytiin syömässä tapaksia. Mies sairastui vatsatautiin illalla....me muut ei, ehkä ruokamyrkytys...(?)

 tämä turistimies ei ole tuttuni ;-)
 
eikä tämä yläfemma-kuva liity sairastapaukseen ;-)

Tarkoituksemme oli alun perin vuokrata paikanpäällä auto, mutta pikakyselyllä kaikki autot oli varattu pitkälle tammikuuhun. Emmekä alkaneet sitä asiaa sen enempää murehtimaan, emmekä autoa metsästämään. Meriteitsekin pääsee. Puerto de Moganiin teimme puolen tunnin merimatkan per suunta ja totesimme sen olevan kiva pittoreski idylli verrattuna Puerto Ricoon. Päivä Puerto Moganissa sisälsi mm. kävelyä (paljon), maisemia, paikallisten asuin- ja työolojen näkemistä, jätskejä, sukellusvenereissun merenpohjaan (pojan suosikki), keskinkertaista kalaruokaa, tuliaisten shoppailua.
Puerto Rico mereltä käsin
 
 
Puerto de Mogan
 

 
 

 



Puerto de Mogania ei voi kun suositella lämpimästi.

Viimeinen lomapäivä vietettiin Las Palmasissa. Bussilla tunti Puerto Ricosta. Ilmastoitu ja erittäin haipakka kyyti vei meidän Las Palmasin bussiasemalle. Kuusivuotiaamme ei tietenkään pinta-alaltaan suurehkossa kaupungissa jaksanut kävellä laidalta toiselle ja aika pian totesimme taksikyydin olevan järkevän (nehän eivät maksa tuolla mitään, siis eivät mitään). Katsastimme päivässä Las Palmasin rantabulevardia, vanhaa kaupunkia sekä ostoskävelykadun, joka oli täynnä paikallisia viettämässä sunnuntaita. Las Palmas oli virkistävä tuulahdus isosta kaupungista, siellä olisi viettänyt mielellään aikaa enemmänkin.

Kuvakavalkaadia Las Palmasista:

 





















Viikossa ehtii paljon, tässä oli osanen siitä :) Joulu ulkomailla on aina yhtä ihanaa vaihtelua. Meillä tämä oli nyt kolmas joulu ulkomailla reissaten (vasta). Jos joku huolestuu siitä, että tuliko pukki Kanarialle - dont't worry, siellä se oli nahka vähän tummempana kuin tavallisesti ja paketitkin olivat tulleet oikeaan hotellihuoneeseen ;-)

Cactuspuiston tunnelmiin