Siirry pääsisältöön

pakkasakka

Hei, energinen (pakkas)naisenne täällä taas!
Saatiin sitten kylmää tännekin päin ja se tarkoittaa pakkaslenkkejä huurteessa.
Eilisiltainen lenkki -14 asteessa ei ollut vielä sitä extremeä, mitä tuli varsinkin toisena juoksutalvenani harrastettua.
Ihanaahan se on, juosta tunti pakkasessa ja sitten saunan lauteille lämmittelemään. Varsinaisesti kylmä juostessahan ei tule, mutta huurtumista tapahtuu yli kympin pakkaskeleillä. Mun juoksuraja menee noin -20 asteessa, joku tolkku.
Nyt on hyvät kelit juosta, koska lunta on vain muutama sentti (1-3 cm). Pito hyvä ja juoksua voi hyvillä mielin kutsua juoksemiseksi.
Minua todellakin ilahduttaa, että (varsinainen) talvi tuli näin myöhään. Sitä ei siis voi kestää tällä erää niin pitkään (kuin viime vuosina). Toivon vähälumisuutta ja minipakkasia. Mutta jos toisin käy, no problem.

Mä menetin muuten intoni siihen blankkuhaasteeseen heti kun huomasin, että vaikka 125 sek. menee. Niin, että pitäisikö mun siis joka päivä olla lankussa vaikka sen 125 sek?  How boooooooooooooooooring.
Liikunnan pitää olla haastavaa ja kiinnostavaa ja monipuolista mun makuuni. Mutta ihan ok liike (liikkumattomuus) muun tekemisen joukossa ajoittain.
Huomenna on ihana ilta, joogaan mun olisi mahdollisuus päästä todella todella pitkästä aikaa. Antakaa mun päästä sinne.

Sitten, noin reilun puolen vuoden etsinnän jälkeen. Löysin omani.
Me and my Michael Kors. Ihana. Vetoketju toimii kuin unelma. Kaunis, elegantti, tyylikäs ja MUN.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa'