Siirry pääsisältöön

pakkasakka

Hei, energinen (pakkas)naisenne täällä taas!
Saatiin sitten kylmää tännekin päin ja se tarkoittaa pakkaslenkkejä huurteessa.
Eilisiltainen lenkki -14 asteessa ei ollut vielä sitä extremeä, mitä tuli varsinkin toisena juoksutalvenani harrastettua.
Ihanaahan se on, juosta tunti pakkasessa ja sitten saunan lauteille lämmittelemään. Varsinaisesti kylmä juostessahan ei tule, mutta huurtumista tapahtuu yli kympin pakkaskeleillä. Mun juoksuraja menee noin -20 asteessa, joku tolkku.
Nyt on hyvät kelit juosta, koska lunta on vain muutama sentti (1-3 cm). Pito hyvä ja juoksua voi hyvillä mielin kutsua juoksemiseksi.
Minua todellakin ilahduttaa, että (varsinainen) talvi tuli näin myöhään. Sitä ei siis voi kestää tällä erää niin pitkään (kuin viime vuosina). Toivon vähälumisuutta ja minipakkasia. Mutta jos toisin käy, no problem.

Mä menetin muuten intoni siihen blankkuhaasteeseen heti kun huomasin, että vaikka 125 sek. menee. Niin, että pitäisikö mun siis joka päivä olla lankussa vaikka sen 125 sek?  How boooooooooooooooooring.
Liikunnan pitää olla haastavaa ja kiinnostavaa ja monipuolista mun makuuni. Mutta ihan ok liike (liikkumattomuus) muun tekemisen joukossa ajoittain.
Huomenna on ihana ilta, joogaan mun olisi mahdollisuus päästä todella todella pitkästä aikaa. Antakaa mun päästä sinne.

Sitten, noin reilun puolen vuoden etsinnän jälkeen. Löysin omani.
Me and my Michael Kors. Ihana. Vetoketju toimii kuin unelma. Kaunis, elegantti, tyylikäs ja MUN.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää