30. tammikuuta 2014

korkkarilipat, lampiluistelua ja opinnot odottaa (?)

Jatkaakseni edellisen postauksen lopusta. Kyllä, pääsin joogaan tuolloin ja hyvää teki.
Mutta sen jälkeen on tapahtunut mm.seuraavaa: vedin lipat pääkaupunkimme pääkadulla työaikana korkkarinilkkureilla -> polvi auki, paranee hitaasti. Olen kävellyt mummokengillä sen jälkeen, rivakasti tosin.
Lisää joogaa ja juoksuja ensi viikosta. Olen kuitenkin päässyt luistelemaan. Meillä on ihana oma retkiluistelurata täällä kotikulmilla. Voiko olla parempaa? Me really like, käy liikunnasta. Viikonloppuna taas sinne!
Uidakin olen voinut, mutta se on niin tylsää (olen ennenkin narissut samaa). Tykkään uida vain luonnonvesissä (tai ulkoaltaissa). Täytyy odottaa loppukevättä, että pääsee ulkoaltaille täällä Suomessa (ah, Kanarian ihana allas, ah).
Muutakin on tapahtunut, olen hakenut vuoden koulutusprojektiin, jota tekisin työn ohella. Varmistus tullee kahden viikon kulttua (kyllä mä sinne pääsen, pakko!). Se olisi sitten entistä hai-pa-kampaa seuraava vuosi ja risat. Mitäpä sitten?
Siitä ehkä enemmän myöhemmin tai lähinnä siitä miten yhdistää työ, opiskelu, perhe (kaikkine asioineen ja tapahtumineen, joita tänäkin vuonna tulee riittämään) ja urheilu. Saa nähdä. Mulla on hirmuinen draivi nyt päällä, mutta aika realistinen sellainen. Vähän pitää tietty päätä pitää kylmänä :) (ja uskoa itseensä)
On tähän mahtunut muutakin...kehittämispäiviä, pääsiäismatkan varauksia, kylppärirempan suunnittelua, lasten asioiden hoitoa (miten ne neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit, eskarikeskustelut jne. osuu aina tammikuulle ja kahdelle viikolle?) t a s a i s e m m i n   p i t k i n   v u o t t a  on näemmä mahdottomuus.

Ainiin en jaksanut enää lankuttaa, se oli niin pirun tylsää. Sitä paitsi meen (tai teen) kuin tuulispää kokoajan, saanko siis istua välillä paikoillanikin lötkönä? ;-)
Mut wuhuu, mä olen niin innoissani kaikesta. Muistuttakaa mua sitten kun valitan joskus ensi syksynä tai jo aiemminkin. Että mitäs läksit ;-)
Tosta hokemasta tuli mieleen mun suosikki putoushahmo, ei ole olemassa lapsiperhettä, jossa tällaista ei olisi (ainiin ne, jotka ei saa katsoa teeveetä...auts). "Ku sie puhut sitä Imatraa se saa mut hitokseen romahtaa..."

Upeita luistelukelejä ja juoskaa, jotka kykenette. Kyllä minäkin taas pian.

Erityisterkut eräälle mun pinkille ystävälle, joka on aloittanut uuden Super Draivin elämässään. Jihuu - jaksa jatkaa!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti