Siirry pääsisältöön

korkkarilipat, lampiluistelua ja opinnot odottaa (?)

Jatkaakseni edellisen postauksen lopusta. Kyllä, pääsin joogaan tuolloin ja hyvää teki.
Mutta sen jälkeen on tapahtunut mm.seuraavaa: vedin lipat pääkaupunkimme pääkadulla työaikana korkkarinilkkureilla -> polvi auki, paranee hitaasti. Olen kävellyt mummokengillä sen jälkeen, rivakasti tosin.
Lisää joogaa ja juoksuja ensi viikosta. Olen kuitenkin päässyt luistelemaan. Meillä on ihana oma retkiluistelurata täällä kotikulmilla. Voiko olla parempaa? Me really like, käy liikunnasta. Viikonloppuna taas sinne!
Uidakin olen voinut, mutta se on niin tylsää (olen ennenkin narissut samaa). Tykkään uida vain luonnonvesissä (tai ulkoaltaissa). Täytyy odottaa loppukevättä, että pääsee ulkoaltaille täällä Suomessa (ah, Kanarian ihana allas, ah).
Muutakin on tapahtunut, olen hakenut vuoden koulutusprojektiin, jota tekisin työn ohella. Varmistus tullee kahden viikon kulttua (kyllä mä sinne pääsen, pakko!). Se olisi sitten entistä hai-pa-kampaa seuraava vuosi ja risat. Mitäpä sitten?
Siitä ehkä enemmän myöhemmin tai lähinnä siitä miten yhdistää työ, opiskelu, perhe (kaikkine asioineen ja tapahtumineen, joita tänäkin vuonna tulee riittämään) ja urheilu. Saa nähdä. Mulla on hirmuinen draivi nyt päällä, mutta aika realistinen sellainen. Vähän pitää tietty päätä pitää kylmänä :) (ja uskoa itseensä)
On tähän mahtunut muutakin...kehittämispäiviä, pääsiäismatkan varauksia, kylppärirempan suunnittelua, lasten asioiden hoitoa (miten ne neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit, eskarikeskustelut jne. osuu aina tammikuulle ja kahdelle viikolle?) t a s a i s e m m i n   p i t k i n   v u o t t a  on näemmä mahdottomuus.

Ainiin en jaksanut enää lankuttaa, se oli niin pirun tylsää. Sitä paitsi meen (tai teen) kuin tuulispää kokoajan, saanko siis istua välillä paikoillanikin lötkönä? ;-)
Mut wuhuu, mä olen niin innoissani kaikesta. Muistuttakaa mua sitten kun valitan joskus ensi syksynä tai jo aiemminkin. Että mitäs läksit ;-)
Tosta hokemasta tuli mieleen mun suosikki putoushahmo, ei ole olemassa lapsiperhettä, jossa tällaista ei olisi (ainiin ne, jotka ei saa katsoa teeveetä...auts). "Ku sie puhut sitä Imatraa se saa mut hitokseen romahtaa..."

Upeita luistelukelejä ja juoskaa, jotka kykenette. Kyllä minäkin taas pian.

Erityisterkut eräälle mun pinkille ystävälle, joka on aloittanut uuden Super Draivin elämässään. Jihuu - jaksa jatkaa!!!!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää