Siirry pääsisältöön

korkkarilipat, lampiluistelua ja opinnot odottaa (?)

Jatkaakseni edellisen postauksen lopusta. Kyllä, pääsin joogaan tuolloin ja hyvää teki.
Mutta sen jälkeen on tapahtunut mm.seuraavaa: vedin lipat pääkaupunkimme pääkadulla työaikana korkkarinilkkureilla -> polvi auki, paranee hitaasti. Olen kävellyt mummokengillä sen jälkeen, rivakasti tosin.
Lisää joogaa ja juoksuja ensi viikosta. Olen kuitenkin päässyt luistelemaan. Meillä on ihana oma retkiluistelurata täällä kotikulmilla. Voiko olla parempaa? Me really like, käy liikunnasta. Viikonloppuna taas sinne!
Uidakin olen voinut, mutta se on niin tylsää (olen ennenkin narissut samaa). Tykkään uida vain luonnonvesissä (tai ulkoaltaissa). Täytyy odottaa loppukevättä, että pääsee ulkoaltaille täällä Suomessa (ah, Kanarian ihana allas, ah).
Muutakin on tapahtunut, olen hakenut vuoden koulutusprojektiin, jota tekisin työn ohella. Varmistus tullee kahden viikon kulttua (kyllä mä sinne pääsen, pakko!). Se olisi sitten entistä hai-pa-kampaa seuraava vuosi ja risat. Mitäpä sitten?
Siitä ehkä enemmän myöhemmin tai lähinnä siitä miten yhdistää työ, opiskelu, perhe (kaikkine asioineen ja tapahtumineen, joita tänäkin vuonna tulee riittämään) ja urheilu. Saa nähdä. Mulla on hirmuinen draivi nyt päällä, mutta aika realistinen sellainen. Vähän pitää tietty päätä pitää kylmänä :) (ja uskoa itseensä)
On tähän mahtunut muutakin...kehittämispäiviä, pääsiäismatkan varauksia, kylppärirempan suunnittelua, lasten asioiden hoitoa (miten ne neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit, eskarikeskustelut jne. osuu aina tammikuulle ja kahdelle viikolle?) t a s a i s e m m i n   p i t k i n   v u o t t a  on näemmä mahdottomuus.

Ainiin en jaksanut enää lankuttaa, se oli niin pirun tylsää. Sitä paitsi meen (tai teen) kuin tuulispää kokoajan, saanko siis istua välillä paikoillanikin lötkönä? ;-)
Mut wuhuu, mä olen niin innoissani kaikesta. Muistuttakaa mua sitten kun valitan joskus ensi syksynä tai jo aiemminkin. Että mitäs läksit ;-)
Tosta hokemasta tuli mieleen mun suosikki putoushahmo, ei ole olemassa lapsiperhettä, jossa tällaista ei olisi (ainiin ne, jotka ei saa katsoa teeveetä...auts). "Ku sie puhut sitä Imatraa se saa mut hitokseen romahtaa..."

Upeita luistelukelejä ja juoskaa, jotka kykenette. Kyllä minäkin taas pian.

Erityisterkut eräälle mun pinkille ystävälle, joka on aloittanut uuden Super Draivin elämässään. Jihuu - jaksa jatkaa!!!!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...