Siirry pääsisältöön

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen...

Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu.
Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä).

Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena.
Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa.

Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitäisi? Kaveri - pari on heittänyt lankkuhaasteen facen kautta. Otin kopin, mutta ajattelin tehdä sen niin, että joka päivä on about niin pitkään kuin jaksaa. Kaikestahan on hyötyä, vaikka liputan kyllä juoksun, astangan ja salituksen/kahvakuulailun nimeen tänäkin vuonna. Keskivartalon tukitreenejä ei lienee liikaa voi olla, ainakaan juoksijalla. Pakettihan pitää juostessa olla kasassa, muutoin menee plörinäksi koko juttu :)

Siitä olen iloinen, että juoksu on mulla jo kropassa, asento tulee heti eikä melkein. Erityisen iloinen olen siitä, että toukokuussa tulee 5 vuotta juoksua, jee! Kyllä sen persuslihaksissa ja reisissä näkeekin, ne ovat kookaammat kuin ennen. Juoksu muokkaa kroppaa. Mutta saa muokata enemmänkin, lihaksikas on kaunista ei riuku rimpula (tämä on mielipiteeni). Toki kaikki läskinen saisi minustakin häipyä, mutta en vedä asiasta herneitä nenään, kun ei häivy, fitness-malliksi en halua. :)

Ja koska ihan kaikki ovat miettineet mitä kivaa viime vuodesta jäi käteen, tuli mullakin pari asiaa mieleen:
- ulkomaan matkat (3 kpl)
- eskarilaisen reipas sopeutuminen uuteen päiväkotieskariin alun pienen hankaluuden jälkeen
- ihana teini, joka on koulun ja harrastuksen lisäksi nykyään myös työtätekevä (omasta halustaan)
- töissä opin torjumaan stressin ja opin aika näppäräksi muutoinkin uusissa hommissa
- meidän uusioperhe on hyvä paketti, joka toimii hyvin yhteen (kokemusta alkaa jo olla)
- mun elämä oli aika sosiaalista viime vuonna (työn lisäksi siis ;-) ), jatkukoon sama linja tänä vuonna
- mies, jonka kanssa haluan tänäkin vuonna pitää kivaa yhdessä

MUTTA:
- juoksuihin en ole yhtään tyytyväinen, siksi tämä vuosi muuttaakin asian taas kohilleen!

Kommentit

  1. Siitä se juoksu sitten taas lähtee!

    Hyvä ja monipuolinen vuosi ollut sulla, tulkoon tästä vuodesta vielä parempi! :)

    VastaaPoista
  2. Niinhän se lähtee :) Elämää on välillä hyvä kurkistaa taaksepäin, huomaa kuinka paljon kaikkea tapahtuukaan.

    Hyvää ja urheilullista vuotta sinullekin, pidetään itsemme liikkeessä!

    Helteisen ja aurinkoisen Kanarian jälkeen kaipaan aurinkoa, tulisi nyt edes lunta vähäksi aikaa...kesäihminen tullut hulluksi? ;-)

    VastaaPoista
  3. Toi on totta, pitäisi kurkistella taaksepäin, niin huomaa mitä on saanut/saavuttanut.
    Ihanat juoksusuunnitelmat sulla. Mä itse olen muutamalla kävelylenkillä juossut joitakin pätlkiä, intoa puhkuen ja hetken kuluttua huomaten "tää olikin näin rankkaa". Mutta aion harjoitella juoksun harjoittelua. Sä olet mun ykkösmotivaattori. Mä niin muistan mistä sä lähdit!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että voi olla hyödyksi muille! Se iloistuttaa mua. Mäkin niin muistan mistä homma lähti ja miten se on edennyt. Enkä yhtään ihmettele ihmisiä, joilla motivaatio voi hiipua. Mutta kivaa on se, että motivation palautuu aina kuitenkin. Vammat (ja ihan flunssatkin) voi kyllä vielä hommasta pohjaa, siksi aina koputtelen puuta, että olen pahemmilta säästynyt. Iloistunut olen itseni kannalta siitä, että olen oppinut juoksemaan (oman kroppani mukaisesti). Pysyy ehjänä. Neuvo: ei pidä koskaan todistella muille yhtään mitään, koska omasta kropasta on kyse ja siitä kannattaa pitää huolta. Pinkki: eilinen lankku 100 sek.musta tuntuu, että alussa en pistänytkään parastani :) Nyt pistin ja katsotaan miten etenee...tai kauan muistan tehdä tota :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää