matkapostauksesta juoksupostaukseen...
Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu.
Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä).
Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena.
Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa.
Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitäisi? Kaveri - pari on heittänyt lankkuhaasteen facen kautta. Otin kopin, mutta ajattelin tehdä sen niin, että joka päivä on about niin pitkään kuin jaksaa. Kaikestahan on hyötyä, vaikka liputan kyllä juoksun, astangan ja salituksen/kahvakuulailun nimeen tänäkin vuonna. Keskivartalon tukitreenejä ei lienee liikaa voi olla, ainakaan juoksijalla. Pakettihan pitää juostessa olla kasassa, muutoin menee plörinäksi koko juttu :)
Siitä olen iloinen, että juoksu on mulla jo kropassa, asento tulee heti eikä melkein. Erityisen iloinen olen siitä, että toukokuussa tulee 5 vuotta juoksua, jee! Kyllä sen persuslihaksissa ja reisissä näkeekin, ne ovat kookaammat kuin ennen. Juoksu muokkaa kroppaa. Mutta saa muokata enemmänkin, lihaksikas on kaunista ei riuku rimpula (tämä on mielipiteeni). Toki kaikki läskinen saisi minustakin häipyä, mutta en vedä asiasta herneitä nenään, kun ei häivy, fitness-malliksi en halua. :)
Ja koska ihan kaikki ovat miettineet mitä kivaa viime vuodesta jäi käteen, tuli mullakin pari asiaa mieleen:
- ulkomaan matkat (3 kpl)
- eskarilaisen reipas sopeutuminen uuteen päiväkotieskariin alun pienen hankaluuden jälkeen
- ihana teini, joka on koulun ja harrastuksen lisäksi nykyään myös työtätekevä (omasta halustaan)
- töissä opin torjumaan stressin ja opin aika näppäräksi muutoinkin uusissa hommissa
- meidän uusioperhe on hyvä paketti, joka toimii hyvin yhteen (kokemusta alkaa jo olla)
- mun elämä oli aika sosiaalista viime vuonna (työn lisäksi siis ;-) ), jatkukoon sama linja tänä vuonna
- mies, jonka kanssa haluan tänäkin vuonna pitää kivaa yhdessä
MUTTA:
- juoksuihin en ole yhtään tyytyväinen, siksi tämä vuosi muuttaakin asian taas kohilleen!
Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu.
Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä).
Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena.
Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa.
Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitäisi? Kaveri - pari on heittänyt lankkuhaasteen facen kautta. Otin kopin, mutta ajattelin tehdä sen niin, että joka päivä on about niin pitkään kuin jaksaa. Kaikestahan on hyötyä, vaikka liputan kyllä juoksun, astangan ja salituksen/kahvakuulailun nimeen tänäkin vuonna. Keskivartalon tukitreenejä ei lienee liikaa voi olla, ainakaan juoksijalla. Pakettihan pitää juostessa olla kasassa, muutoin menee plörinäksi koko juttu :)
Siitä olen iloinen, että juoksu on mulla jo kropassa, asento tulee heti eikä melkein. Erityisen iloinen olen siitä, että toukokuussa tulee 5 vuotta juoksua, jee! Kyllä sen persuslihaksissa ja reisissä näkeekin, ne ovat kookaammat kuin ennen. Juoksu muokkaa kroppaa. Mutta saa muokata enemmänkin, lihaksikas on kaunista ei riuku rimpula (tämä on mielipiteeni). Toki kaikki läskinen saisi minustakin häipyä, mutta en vedä asiasta herneitä nenään, kun ei häivy, fitness-malliksi en halua. :)
Ja koska ihan kaikki ovat miettineet mitä kivaa viime vuodesta jäi käteen, tuli mullakin pari asiaa mieleen:
- ulkomaan matkat (3 kpl)
- eskarilaisen reipas sopeutuminen uuteen päiväkotieskariin alun pienen hankaluuden jälkeen
- ihana teini, joka on koulun ja harrastuksen lisäksi nykyään myös työtätekevä (omasta halustaan)
- töissä opin torjumaan stressin ja opin aika näppäräksi muutoinkin uusissa hommissa
- meidän uusioperhe on hyvä paketti, joka toimii hyvin yhteen (kokemusta alkaa jo olla)
- mun elämä oli aika sosiaalista viime vuonna (työn lisäksi siis ;-) ), jatkukoon sama linja tänä vuonna
- mies, jonka kanssa haluan tänäkin vuonna pitää kivaa yhdessä
MUTTA:
- juoksuihin en ole yhtään tyytyväinen, siksi tämä vuosi muuttaakin asian taas kohilleen!
Siitä se juoksu sitten taas lähtee!
VastaaPoistaHyvä ja monipuolinen vuosi ollut sulla, tulkoon tästä vuodesta vielä parempi! :)
Niinhän se lähtee :) Elämää on välillä hyvä kurkistaa taaksepäin, huomaa kuinka paljon kaikkea tapahtuukaan.
VastaaPoistaHyvää ja urheilullista vuotta sinullekin, pidetään itsemme liikkeessä!
Helteisen ja aurinkoisen Kanarian jälkeen kaipaan aurinkoa, tulisi nyt edes lunta vähäksi aikaa...kesäihminen tullut hulluksi? ;-)
Toi on totta, pitäisi kurkistella taaksepäin, niin huomaa mitä on saanut/saavuttanut.
VastaaPoistaIhanat juoksusuunnitelmat sulla. Mä itse olen muutamalla kävelylenkillä juossut joitakin pätlkiä, intoa puhkuen ja hetken kuluttua huomaten "tää olikin näin rankkaa". Mutta aion harjoitella juoksun harjoittelua. Sä olet mun ykkösmotivaattori. Mä niin muistan mistä sä lähdit!
Hyvä, että voi olla hyödyksi muille! Se iloistuttaa mua. Mäkin niin muistan mistä homma lähti ja miten se on edennyt. Enkä yhtään ihmettele ihmisiä, joilla motivaatio voi hiipua. Mutta kivaa on se, että motivation palautuu aina kuitenkin. Vammat (ja ihan flunssatkin) voi kyllä vielä hommasta pohjaa, siksi aina koputtelen puuta, että olen pahemmilta säästynyt. Iloistunut olen itseni kannalta siitä, että olen oppinut juoksemaan (oman kroppani mukaisesti). Pysyy ehjänä. Neuvo: ei pidä koskaan todistella muille yhtään mitään, koska omasta kropasta on kyse ja siitä kannattaa pitää huolta. Pinkki: eilinen lankku 100 sek.musta tuntuu, että alussa en pistänytkään parastani :) Nyt pistin ja katsotaan miten etenee...tai kauan muistan tehdä tota :)
VastaaPoista