Siirry pääsisältöön

pulppuaa yli äyräiden

Tällä viikolla 3 lenkkiä, lankkuja, kahvakuulaa. Ei joogaa (alkaa vasta ensi viikosta). Taidan relata ja mennä seuraavalle lenkille vasta viikonloppuna :)

En totisesti ole tehnyt yhden yhtä uuden vuoden lupausta, tämä vuosi nyt vaan näemmä alkoi näin - energisesti. Töissäkin on energinen ja kärsimätön olo. Yritän hillitä itseäni, etten pulppua yli äyräiden. Toisaalta se on virkistävää (luontaistakin ajoittain) ja aikaansaavaa, erittäin tehokkaasti muuten kuluttaa energiaakin. Kuljen duunissa teepaidoissa (talvella) ja posket hehkuen, portaat ylös juosten.
Mutta sellainen mä monesti olen, mulla vaan oli joku ihme hissuttelukausi tuossa. Pelkäsin jo vanhenevani ja seestyväni ihan pliisuksi mustapukeiseksi hillityksi naisihmiseksi.
Huh, onneksi en. On sellainen olo, että tekisi mieli vähän tökkiä ja provosoida jokaista sillain nätisti, että oletteko elossa tyyppisesti. Enkä yhtään jaksa mielensä turhaan pahoittajia, enkä tukkaansa itkeviä (olipas rumasti sanottu). Mut kun ei jaksa. Anteeksi :)

Hirvee matkakuumekin taas. Jonnekin, minne ja koska. Tekisi mieli Barcelonaan, taidetaan mennä kuitenkin vaan Ruotsin risteilylle, siis keväällä. Kompromisseja.

Koska selfie valittiin vuoden 2013 sanaksi, julkaisen varjo-belfien. Biksasiltakuvaa taas ei tuu, ei näy mun sivuillani ikinä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä: Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä. Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily. Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole te...

Ihana Italia

fiilistelen jo tulevaa toukokuuta...          Taorminassa tyttären kanssa vuonna 2007.   

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.