Siirry pääsisältöön

pulppuaa yli äyräiden

Tällä viikolla 3 lenkkiä, lankkuja, kahvakuulaa. Ei joogaa (alkaa vasta ensi viikosta). Taidan relata ja mennä seuraavalle lenkille vasta viikonloppuna :)

En totisesti ole tehnyt yhden yhtä uuden vuoden lupausta, tämä vuosi nyt vaan näemmä alkoi näin - energisesti. Töissäkin on energinen ja kärsimätön olo. Yritän hillitä itseäni, etten pulppua yli äyräiden. Toisaalta se on virkistävää (luontaistakin ajoittain) ja aikaansaavaa, erittäin tehokkaasti muuten kuluttaa energiaakin. Kuljen duunissa teepaidoissa (talvella) ja posket hehkuen, portaat ylös juosten.
Mutta sellainen mä monesti olen, mulla vaan oli joku ihme hissuttelukausi tuossa. Pelkäsin jo vanhenevani ja seestyväni ihan pliisuksi mustapukeiseksi hillityksi naisihmiseksi.
Huh, onneksi en. On sellainen olo, että tekisi mieli vähän tökkiä ja provosoida jokaista sillain nätisti, että oletteko elossa tyyppisesti. Enkä yhtään jaksa mielensä turhaan pahoittajia, enkä tukkaansa itkeviä (olipas rumasti sanottu). Mut kun ei jaksa. Anteeksi :)

Hirvee matkakuumekin taas. Jonnekin, minne ja koska. Tekisi mieli Barcelonaan, taidetaan mennä kuitenkin vaan Ruotsin risteilylle, siis keväällä. Kompromisseja.

Koska selfie valittiin vuoden 2013 sanaksi, julkaisen varjo-belfien. Biksasiltakuvaa taas ei tuu, ei näy mun sivuillani ikinä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...