23. helmikuuta 2017

huomionkipeä vai huomattavan kepeä

Olen muodin huipulla tietämättäni vaiko alitajuisesti?
Luin näin takakäteen, että leopardiprintti on taas kuuminta hottia. What is the news here?
Kissaprintti on joka toinen tai vähintään viides vuosi muodissa ja näinhän on ollut niin kauan kuin muistan (mulla on hyvä muisti, vielä).
Mä tykkään pikkuripauksesta kissakuoseja (terveisiä kissaihmisille). Ne on tosi chic - less is more tyyliin käytettynä.

Viime lauantain fine dining & few drinks and more- ulkoilulle kaivoin noin 4-5 vuotta sitten Tallinnan Zarasta ostamani pantterimekkosen kaapista ja pistin sen muina naisina päälleni pillifarkkujen kanssa (pillifarkut on niin laaast season kuin olla voi, mutta kivat jalassa).
En kuitenkaan saanut paheksuvia katseita (tai sitten en omaan tapaani huomannut niitä).
En myöskään tuntenut itseäni vähäisessäkään määrin puumaksi - olinhan liikenteessä minua vanhemman mieshenkilön kanssa.


Tämä viikko on ollut IHANA, koska kaikki ovat hiihtolomalla (IG:n ja FB:n mukaan joko Lapissa, Laivalla tai Kanarialla) ja töissä on siksi kiirettömän leppoisaa.
Mun perustyöarki koostuu pahimmillaan 4-5 palaverista/päivä, joiden väleissä pitäisi saada jotain oikeaakin aikaiseksi. Tästä syystä pidän etäpäivän/viikko. Toki joukossa on päiviä, jolloin on vain 1-2 palaveria. Kuitenkin kässäätte mistä puhun - tarvitaan aikaa työlle, ilman kiirettä. Rakastan tätä leppoisuutta ja olen hoitanut jotakuinkin puoli miljoona asiaa kuosiin tai eteenpäin.

Huomenna lomailen muun jengin mukana (perhe). Pitkä viikonloppu ei tule nyt tarpeeseen vaan kivana lisänä. En ole kuollut töistä.
Näin helppoa se olisi jos osaisi. Liiat palaverit hittoon ja työt sujuu. Mikä ihme siinä on, että nykyään pitää palaveerata jokaikisestä asiasta ja koko ajan? Eikö uskota, että asiat sujuvat hyvin ilman jatkuvaa kälättämistä niiden äärellä? (ehkä ne eivät sujuisi?)

Perheen nuorin on saanut pelata koko viikon (isosisko ruokkii ja 'valvoo') ja lapsi on ollut onnellinen vapaasta-ajasta. En koe pätkääkään huonoa vanhemmuutta aiheesta :d
Ihan hyvä, että koululainenkin sai vain olla. Voimme viedä pojan hiihtämään, uimaan ja vaikka museoonkin viikonloppuna. Jos keretään...huomenna syödään pullaa isovanhempien kanssa.

Hiihtolomareissu tehdään pääsisäisenä. Silloin mennään Laivalle! Ei risteilylle vaan vähän pidempi ja mutkikkaampi reissu. Tosin mä en dissaa yhtään risteilyjä, koska matkustaminen on se juttu siinäkin. Ja se mitä reissuillansa tekee :d

Talviloma tai ihan vaan viikonlopun vinkki: Taidehallin Grey Area- näyttely. Piipahdettiin pari viikkoa sitten.

 
IG:stä tuli mieleen aika pöyristyttävä väite, minkä yksi tuttava laukaisi taannoin kun olivat meillä syömässä ja juomassa. "Vain huomionkipeät ihmiset käyttävät IG:tä?"
Really?
Olen kumman koukuttunut nimenomaan Instagramiin ja huomannut, että sillä on useita eri käyttöjä - ainakin minulle. Olen myös hyvin kuvaformaatti-ihminen. Pidän kuvista (ja kuvaamisesta).  
 
Ehkä mua ärsytti tuossa kommentissa se suvaitsemattomuuden häive, joka sanojalla oli tai VAIN-sanan käyttö. Ihan hölmö kommentti jokatapauksessa, vai mitä olette mieltä? :d
 
hUOMIONKIPEÄÄ ja kEPEÄÄ viikonloppua kaikille toivottaen.

10. helmikuuta 2017

harmaan jälkeen

Toissa viikolla selvisi, että kissa missimme onkin mister :D Aika mahtavan hauska juttu jo juttunakin tämä. Kissamme tarina senkun komistuu.

Olimme kolmatta kertaa eläinlääkärissä (sama eläinlääkäri kuin aiemminkin) ja lekuri hihkaisee kun kissan pöydälle nostaa: "Jaahas, tännehän on ilmestynyt jotain. Tämähän on kollikisu."
No ilmakos, tuumimme me, koska ohimennen (ehkä) olimme viime aikoina ihmetelleet
tyttökisun jotenkin tuuhentuvaa alaosastoa :O

Kissoista on siis ja vissiin ilmeisen hankalaa tätä asiaa aina todentaa. Kaunis pikku tyttö onkin komea pieni poika. Tässä kohtaa voi mainita - että meidän ihan ihan alkufiilis oli, että hän on poikakisu, mutta lekurihan todensi toisin. Kunnes nyt 4,5 kk iässä oli riittävästi muutosta tapahtunut.
Sama se meille, eihän häntä sukupuolen, ei rodun, eikä perhetaustojen mukaan ole muutoinkaan meille valittu.

Kissa tuntee nimensä erinomaisesti eli sitä ei enää vaihdeta. Jos jollekulle tulee tästä ahdistus voimme 'virallisesti' puhua Viljamista :D Hän on Vilja, viljapeltojen kuningaskissa. Sukua leijonille - miauuu!


Muita kevätkauden (elän jo kevättä, 'cause valo) uutisia tahi asioita: 
- asiat käänty(i)vät parempaan. Enää en vain suorita elämistä, koska huolia vaatineita asioita oli niin paljon. Ja mikä tärkeintä mun yhden rakkaan silmissä palaa taas innostus  <3
- olen käynyt lenkillä siis juossut - DAA!
- olen joogannut riittävästi. Viime viikolla niin paljon, että olin fyysisesti poikki. Niin se on hyvin fyysinen laji.
- olen ylipuhunut miehen pääsiäisreissulle Tukholmaan. Mennään pikkusetillä pitkästä aikaa (nuorin skidi ja me).
- puoli-extempore ulkoilu ensi lauantaina miehen kanssa ts. Valentine's date.
- aloin käyttämään taas huulipunia. Harmaassa suorittamiseen ei mahdu huulipunia!
- meidän uusi välittäjä pitää vain ja ainoastaan privanäyttöjä. Kokoaa porukkaa niihin eikä vaivaa meitä koko ajan turhilla näyttöpyynnöillä. Mikä loistavinta, mielivaltainen asiakas ei tätä hommaa pyöritä vaan välittäjä, joka osaa käyttää harkintaa.
Luoja että vihaan tätä kämpän myyntiä, mutta sehän ei ollut mikään uusi uutinen.

Tän pre-kevään jälkeen tulee kevät ja kesä. Muistakaa paras fetarikesä vuosiin! Wuhuu, minihame ja ruskettuneet sääret. Mulla on ne ensi kesänä <3
Mutta ennen niitä tämä viikonloppu. Huomenna ehkä vähän kultuuririentoja? I am Alive!