Siirry pääsisältöön

harmaan jälkeen

Toissa viikolla selvisi, että kissa missimme onkin mister :D Aika mahtavan hauska juttu jo juttunakin tämä. Kissamme tarina senkun komistuu.

Olimme kolmatta kertaa eläinlääkärissä (sama eläinlääkäri kuin aiemminkin) ja lekuri hihkaisee kun kissan pöydälle nostaa: "Jaahas, tännehän on ilmestynyt jotain. Tämähän on kollikisu."
No ilmakos, tuumimme me, koska ohimennen (ehkä) olimme viime aikoina ihmetelleet
tyttökisun jotenkin tuuhentuvaa alaosastoa :O

Kissoista on siis ja vissiin ilmeisen hankalaa tätä asiaa aina todentaa. Kaunis pikku tyttö onkin komea pieni poika. Tässä kohtaa voi mainita - että meidän ihan ihan alkufiilis oli, että hän on poikakisu, mutta lekurihan todensi toisin. Kunnes nyt 4,5 kk iässä oli riittävästi muutosta tapahtunut.
Sama se meille, eihän häntä sukupuolen, ei rodun, eikä perhetaustojen mukaan ole muutoinkaan meille valittu.

Kissa tuntee nimensä erinomaisesti eli sitä ei enää vaihdeta. Jos jollekulle tulee tästä ahdistus voimme 'virallisesti' puhua Viljamista :D Hän on Vilja, viljapeltojen kuningaskissa. Sukua leijonille - miauuu!


Muita kevätkauden (elän jo kevättä, 'cause valo) uutisia tahi asioita: 
- asiat käänty(i)vät parempaan. Enää en vain suorita elämistä, koska huolia vaatineita asioita oli niin paljon. Ja mikä tärkeintä mun yhden rakkaan silmissä palaa taas innostus  <3
- olen käynyt lenkillä siis juossut - DAA!
- olen joogannut riittävästi. Viime viikolla niin paljon, että olin fyysisesti poikki. Niin se on hyvin fyysinen laji.
- olen ylipuhunut miehen pääsiäisreissulle Tukholmaan. Mennään pikkusetillä pitkästä aikaa (nuorin skidi ja me).
- puoli-extempore ulkoilu ensi lauantaina miehen kanssa ts. Valentine's date.
- aloin käyttämään taas huulipunia. Harmaassa suorittamiseen ei mahdu huulipunia!
- meidän uusi välittäjä pitää vain ja ainoastaan privanäyttöjä. Kokoaa porukkaa niihin eikä vaivaa meitä koko ajan turhilla näyttöpyynnöillä. Mikä loistavinta, mielivaltainen asiakas ei tätä hommaa pyöritä vaan välittäjä, joka osaa käyttää harkintaa.
Luoja että vihaan tätä kämpän myyntiä, mutta sehän ei ollut mikään uusi uutinen.

Tän pre-kevään jälkeen tulee kevät ja kesä. Muistakaa paras fetarikesä vuosiin! Wuhuu, minihame ja ruskettuneet sääret. Mulla on ne ensi kesänä <3
Mutta ennen niitä tämä viikonloppu. Huomenna ehkä vähän kultuuririentoja? I am Alive!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...
5 kommenttia
Lue lisää

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      
3 kommenttia
Lue lisää

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...
2 kommenttia
Lue lisää