Siirry pääsisältöön

harmaan jälkeen

Toissa viikolla selvisi, että kissa missimme onkin mister :D Aika mahtavan hauska juttu jo juttunakin tämä. Kissamme tarina senkun komistuu.

Olimme kolmatta kertaa eläinlääkärissä (sama eläinlääkäri kuin aiemminkin) ja lekuri hihkaisee kun kissan pöydälle nostaa: "Jaahas, tännehän on ilmestynyt jotain. Tämähän on kollikisu."
No ilmakos, tuumimme me, koska ohimennen (ehkä) olimme viime aikoina ihmetelleet
tyttökisun jotenkin tuuhentuvaa alaosastoa :O

Kissoista on siis ja vissiin ilmeisen hankalaa tätä asiaa aina todentaa. Kaunis pikku tyttö onkin komea pieni poika. Tässä kohtaa voi mainita - että meidän ihan ihan alkufiilis oli, että hän on poikakisu, mutta lekurihan todensi toisin. Kunnes nyt 4,5 kk iässä oli riittävästi muutosta tapahtunut.
Sama se meille, eihän häntä sukupuolen, ei rodun, eikä perhetaustojen mukaan ole muutoinkaan meille valittu.

Kissa tuntee nimensä erinomaisesti eli sitä ei enää vaihdeta. Jos jollekulle tulee tästä ahdistus voimme 'virallisesti' puhua Viljamista :D Hän on Vilja, viljapeltojen kuningaskissa. Sukua leijonille - miauuu!


Muita kevätkauden (elän jo kevättä, 'cause valo) uutisia tahi asioita: 
- asiat käänty(i)vät parempaan. Enää en vain suorita elämistä, koska huolia vaatineita asioita oli niin paljon. Ja mikä tärkeintä mun yhden rakkaan silmissä palaa taas innostus  <3
- olen käynyt lenkillä siis juossut - DAA!
- olen joogannut riittävästi. Viime viikolla niin paljon, että olin fyysisesti poikki. Niin se on hyvin fyysinen laji.
- olen ylipuhunut miehen pääsiäisreissulle Tukholmaan. Mennään pikkusetillä pitkästä aikaa (nuorin skidi ja me).
- puoli-extempore ulkoilu ensi lauantaina miehen kanssa ts. Valentine's date.
- aloin käyttämään taas huulipunia. Harmaassa suorittamiseen ei mahdu huulipunia!
- meidän uusi välittäjä pitää vain ja ainoastaan privanäyttöjä. Kokoaa porukkaa niihin eikä vaivaa meitä koko ajan turhilla näyttöpyynnöillä. Mikä loistavinta, mielivaltainen asiakas ei tätä hommaa pyöritä vaan välittäjä, joka osaa käyttää harkintaa.
Luoja että vihaan tätä kämpän myyntiä, mutta sehän ei ollut mikään uusi uutinen.

Tän pre-kevään jälkeen tulee kevät ja kesä. Muistakaa paras fetarikesä vuosiin! Wuhuu, minihame ja ruskettuneet sääret. Mulla on ne ensi kesänä <3
Mutta ennen niitä tämä viikonloppu. Huomenna ehkä vähän kultuuririentoja? I am Alive!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...