Siirry pääsisältöön

Miltä nyt tuntuu?

Kauden juoksutapahtumaputki avattu: Länsiväyläjuoksu 17,4 km meni tänään aurinkoisessa kevät säässä. Loppuaika oli samaa luokkaa kuin viime keväänä. Siinä 1:50 tuntumassa ollaan. Ei siis kehitystä, muttei huomattavaa heikennystäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jos tahdon kovasti alkaa aikaani rukkaamaan, tarttee asian eteen tehdä jotain muutakin kuin 'vain' lenkkeillä.
Mielenkiinnolla odotan HCR:ää, miten käy puolikkaan ajan kanssa?

Sää oli siis loistava. Suorastaan oli liikaa vaatetta päällä, vaikka lähdinkin paitahihasillani liikenteeseen. Kovin kuumotti. Matkan jolkotin mukavalla fiiliksellä. En ollut puhki, en poikki. Viimeisen kahden kilsan kohdalla huomasin, että nyt en voi lisäillä vauhtia, tää menee nyt näin.
Mutta loppusuoran vedän aina täysia, aina. :)

Reitistä pidän, pidän muutenkin Espoon juoksureiteistä, sopivan vaihtelevaa maastoa ja kaunista maisemaa. Bongasin vasta nyt ekat leskenlehdet, myöhäinen on kevät. Ja muuten, A.Stubb oli kannustamassa meitä juoksijoita, hyvä hyvä! :) Tämä oli mun juoksu-urani 8. juoksutapahtuma eli "kisa"! Kyllä nämä tapahtumat ovat piste iin päälle tässä hommassa. En kuitenkaan ajattele ihan niin kuin pari miestä, jotka lähdössä jutusteli toisilleen "Onhan tämäkin tapa päästä hetkeksi pois kotoa" (naurua!). Mutta peruslenkit ovat ajoittain sitäkin ;-) (tokitoki).

Kiitos järjestäjille, hauskaa taas oli. Ja kiitos kysymästä, aivan sairaan hyvältä taas tuntuu!
 
 Mitalisaldo senkuin kasvaa, nämä Länkkäreistä.

Kommentit

  1. Jes, onnee suorituksesta ja hyvästä fiiliksestä, se kuitenkin lienee tärkein!

    VastaaPoista
  2. Onnea, mun silmissä sun juoksu sujui hyvin (tai ainakin nopeasti) :D

    Sehän se just on kun näitä tapahtumia alkaa kertymään enemmän ja vertailukohtiakin löytymään, että pitäiskö kaiken olla koko ajan nousujohteista vai onko se vaan se juoksemisen ilo ja itse osallistuminen tapahtumaan ja siitä seuraava fiilis tärkeämpää?

    Itse kallistun jälkimmäiseen, mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin jos joku tekee toisin. Mutta kukin tyylillään, siinähän se rikkaus kai onkin :)

    VastaaPoista
  3. Jee ja kiitti onnitteluista, kovasti!!! Kyllä ehdottomasti tärkeintä on tapahtuma-fiilis ja sen jälkeinen ihana olotila. Mutta en toki pistäisi pahitteeksi kehittymistäkään :) Mun aika oli yhden minuutin huonompi kuin viime vuonna, siis todellisuudessa samaa luokkaa. Olen omalla mukavuustasollani, haaste on päästä siitä yli. Toki sekin motivoi. Mutta en halua sitä keinolla millä hyvänsä, aikaa on rajatusti ja kaikkea muutakin haluan tehdä ja teen kuin kuntoilen ja juoksen. Hih. Seuraavaa tapahtumaa kohti! Ja sen jo tiedän, mikä siinä juoksussa tulee olemaan parasta (koska koin sen viime vuonna) tulla olympiastadikalle ihmisten hurratessa ja tsempatessa. Siinä tuli kuulkaa itku silmään. (musta löytyy näemmä sisäinen urheilija). Aurinkoista viikkoa toivottelen!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen! En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin. Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally! Elikkäs siis: Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä. Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?). Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon. Rempan suunnittelimme pikavauht...