Siirry pääsisältöön

Miltä nyt tuntuu?

Kauden juoksutapahtumaputki avattu: Länsiväyläjuoksu 17,4 km meni tänään aurinkoisessa kevät säässä. Loppuaika oli samaa luokkaa kuin viime keväänä. Siinä 1:50 tuntumassa ollaan. Ei siis kehitystä, muttei huomattavaa heikennystäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jos tahdon kovasti alkaa aikaani rukkaamaan, tarttee asian eteen tehdä jotain muutakin kuin 'vain' lenkkeillä.
Mielenkiinnolla odotan HCR:ää, miten käy puolikkaan ajan kanssa?

Sää oli siis loistava. Suorastaan oli liikaa vaatetta päällä, vaikka lähdinkin paitahihasillani liikenteeseen. Kovin kuumotti. Matkan jolkotin mukavalla fiiliksellä. En ollut puhki, en poikki. Viimeisen kahden kilsan kohdalla huomasin, että nyt en voi lisäillä vauhtia, tää menee nyt näin.
Mutta loppusuoran vedän aina täysia, aina. :)

Reitistä pidän, pidän muutenkin Espoon juoksureiteistä, sopivan vaihtelevaa maastoa ja kaunista maisemaa. Bongasin vasta nyt ekat leskenlehdet, myöhäinen on kevät. Ja muuten, A.Stubb oli kannustamassa meitä juoksijoita, hyvä hyvä! :) Tämä oli mun juoksu-urani 8. juoksutapahtuma eli "kisa"! Kyllä nämä tapahtumat ovat piste iin päälle tässä hommassa. En kuitenkaan ajattele ihan niin kuin pari miestä, jotka lähdössä jutusteli toisilleen "Onhan tämäkin tapa päästä hetkeksi pois kotoa" (naurua!). Mutta peruslenkit ovat ajoittain sitäkin ;-) (tokitoki).

Kiitos järjestäjille, hauskaa taas oli. Ja kiitos kysymästä, aivan sairaan hyvältä taas tuntuu!
 
 Mitalisaldo senkuin kasvaa, nämä Länkkäreistä.

Kommentit

  1. Jes, onnee suorituksesta ja hyvästä fiiliksestä, se kuitenkin lienee tärkein!

    VastaaPoista
  2. Onnea, mun silmissä sun juoksu sujui hyvin (tai ainakin nopeasti) :D

    Sehän se just on kun näitä tapahtumia alkaa kertymään enemmän ja vertailukohtiakin löytymään, että pitäiskö kaiken olla koko ajan nousujohteista vai onko se vaan se juoksemisen ilo ja itse osallistuminen tapahtumaan ja siitä seuraava fiilis tärkeämpää?

    Itse kallistun jälkimmäiseen, mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin jos joku tekee toisin. Mutta kukin tyylillään, siinähän se rikkaus kai onkin :)

    VastaaPoista
  3. Jee ja kiitti onnitteluista, kovasti!!! Kyllä ehdottomasti tärkeintä on tapahtuma-fiilis ja sen jälkeinen ihana olotila. Mutta en toki pistäisi pahitteeksi kehittymistäkään :) Mun aika oli yhden minuutin huonompi kuin viime vuonna, siis todellisuudessa samaa luokkaa. Olen omalla mukavuustasollani, haaste on päästä siitä yli. Toki sekin motivoi. Mutta en halua sitä keinolla millä hyvänsä, aikaa on rajatusti ja kaikkea muutakin haluan tehdä ja teen kuin kuntoilen ja juoksen. Hih. Seuraavaa tapahtumaa kohti! Ja sen jo tiedän, mikä siinä juoksussa tulee olemaan parasta (koska koin sen viime vuonna) tulla olympiastadikalle ihmisten hurratessa ja tsempatessa. Siinä tuli kuulkaa itku silmään. (musta löytyy näemmä sisäinen urheilija). Aurinkoista viikkoa toivottelen!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

syysyllätys

Saimme syyslomalla perheeseemme yllätysvauvan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille ja muille. Let me tell you... Syyslomailimme landella torstaista sunnuntaihin. Mukana menoissa minä ja mies, pojat ja vanhin tytär kavereineen. Kuluva viikko ennen lomaa oli ollut todella, todella raskas, melkeinpä kauhea voisin sanoa (todellakin ja yhtään liioittelematta). Tavoitteena oli siis leppoisaa landeilua, paljon sitä saunomista ja pönttöuunin lämmittämistä. Näin kävikin. Yhtenä iltapäivänä sitten patistin porukkaa kävelylenkille maaseudun peltomaisemiin ja metsään. Sain miehemme matkaan. Oli järeän tuulinen ja pilvinen lauantai-iltapäivä. Jäätävän kylmä sää sai laitamaan talvitakit niskaan ensi kerran tänä syksynä. Kävelimme puolituntia yhteen suuntaan ja käännyimme lopulta takasin kun missään ei nyt oikein ollut mitään, paitsi sitä peltoa, muutama maatila, autiotila ja metsää, metsää, metsää. Takaisin tullessamme, noin autiotilan kohdalla jäi...