Siirry pääsisältöön

Miltä nyt tuntuu?

Kauden juoksutapahtumaputki avattu: Länsiväyläjuoksu 17,4 km meni tänään aurinkoisessa kevät säässä. Loppuaika oli samaa luokkaa kuin viime keväänä. Siinä 1:50 tuntumassa ollaan. Ei siis kehitystä, muttei huomattavaa heikennystäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jos tahdon kovasti alkaa aikaani rukkaamaan, tarttee asian eteen tehdä jotain muutakin kuin 'vain' lenkkeillä.
Mielenkiinnolla odotan HCR:ää, miten käy puolikkaan ajan kanssa?

Sää oli siis loistava. Suorastaan oli liikaa vaatetta päällä, vaikka lähdinkin paitahihasillani liikenteeseen. Kovin kuumotti. Matkan jolkotin mukavalla fiiliksellä. En ollut puhki, en poikki. Viimeisen kahden kilsan kohdalla huomasin, että nyt en voi lisäillä vauhtia, tää menee nyt näin.
Mutta loppusuoran vedän aina täysia, aina. :)

Reitistä pidän, pidän muutenkin Espoon juoksureiteistä, sopivan vaihtelevaa maastoa ja kaunista maisemaa. Bongasin vasta nyt ekat leskenlehdet, myöhäinen on kevät. Ja muuten, A.Stubb oli kannustamassa meitä juoksijoita, hyvä hyvä! :) Tämä oli mun juoksu-urani 8. juoksutapahtuma eli "kisa"! Kyllä nämä tapahtumat ovat piste iin päälle tässä hommassa. En kuitenkaan ajattele ihan niin kuin pari miestä, jotka lähdössä jutusteli toisilleen "Onhan tämäkin tapa päästä hetkeksi pois kotoa" (naurua!). Mutta peruslenkit ovat ajoittain sitäkin ;-) (tokitoki).

Kiitos järjestäjille, hauskaa taas oli. Ja kiitos kysymästä, aivan sairaan hyvältä taas tuntuu!
 
 Mitalisaldo senkuin kasvaa, nämä Länkkäreistä.

Kommentit

  1. Jes, onnee suorituksesta ja hyvästä fiiliksestä, se kuitenkin lienee tärkein!

    VastaaPoista
  2. Onnea, mun silmissä sun juoksu sujui hyvin (tai ainakin nopeasti) :D

    Sehän se just on kun näitä tapahtumia alkaa kertymään enemmän ja vertailukohtiakin löytymään, että pitäiskö kaiken olla koko ajan nousujohteista vai onko se vaan se juoksemisen ilo ja itse osallistuminen tapahtumaan ja siitä seuraava fiilis tärkeämpää?

    Itse kallistun jälkimmäiseen, mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin jos joku tekee toisin. Mutta kukin tyylillään, siinähän se rikkaus kai onkin :)

    VastaaPoista
  3. Jee ja kiitti onnitteluista, kovasti!!! Kyllä ehdottomasti tärkeintä on tapahtuma-fiilis ja sen jälkeinen ihana olotila. Mutta en toki pistäisi pahitteeksi kehittymistäkään :) Mun aika oli yhden minuutin huonompi kuin viime vuonna, siis todellisuudessa samaa luokkaa. Olen omalla mukavuustasollani, haaste on päästä siitä yli. Toki sekin motivoi. Mutta en halua sitä keinolla millä hyvänsä, aikaa on rajatusti ja kaikkea muutakin haluan tehdä ja teen kuin kuntoilen ja juoksen. Hih. Seuraavaa tapahtumaa kohti! Ja sen jo tiedän, mikä siinä juoksussa tulee olemaan parasta (koska koin sen viime vuonna) tulla olympiastadikalle ihmisten hurratessa ja tsempatessa. Siinä tuli kuulkaa itku silmään. (musta löytyy näemmä sisäinen urheilija). Aurinkoista viikkoa toivottelen!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se ...

virittäytyy juhlakauteen

Seuraa blogipostaus, jonka aiheena silmämeikki. Tai nojoo juhlakauteen fiilistely. Olen (mme) nyt jostain kumman syystä taas seuranneet Idolsia, vaikka onhan se nyt aika tyhmä ohjelma. Helppoa viihdettä, mutta siinä mielessä hauskaa, että jotkut ihmiset kokevat siinä aitoja onnistumisen tunteita, mikä on aina hyvä juttu! Mutta, kuten yleensäkin ehdin keskittyä myös epäolennaisuuksiin kuten Idols muikeloiden silmämeikkeihin (lähinnä nyt Maijan, Jannikan ja Annin). Paria viime lähetystä seuranneena olen ollut suorastaan kauhistunut siitä, miltä mun ihan perusarkimeikki ts. vaaleaa luomiväriä, rajaus ja ripsari näyttää oikesti. Ihan hirveältä, ainakin tv:ssä kaikilla. Kun taas (Maijan) ihanan utuinen sumusilmämeikki on suorastaan hurmaava. Aivan ihana koko Maija muutenkin, oikoo mun aiempia käsityksiä hänestä parempaan suuntaan. Kerrassaan suloinen, vahva ja aito ihminen. En ole koskaan ollut Maijan musiikin fani, mutta jätetään se asia sii...