Siirry pääsisältöön

ruokahalu kohillaan

Kyllä juokseminen kasvattaa ruokahalua. Jostain luin erittäin puolihuolimattomasti, että naisen ei pitäisi juosta koska se lihottaa? No jo, toi iänikuinen naisten ulkonäön kyttääminen niin kyllästyttää mua. Jos ihminen syö ruokaa hyvällä ruokahalulla, niin mikä ihmeen ongelma se on? Jos vartalo on urheilullinen muttei kepinnäköinen, onko jollain ongelma asian kanssa? Toivotaan ettei :)

Ja myönnän kun liikun mulla on nälkä, nälkä, nälkä. Haaveilen nytkin ruuasta (olen syönyt ihan hyvin tänään :)) silti vaikka olen hillinnyt juoksujani because of lauantai.

Huomenna on onneksi vappu ja saan tehdä meille perunasalaattia (ei majoneesia, don't like) ja kanasalaattia, grillataan niiden kaveriksi raakamakkaraa ja bratwurstia. Päälle muutama lasi kuohuvaa. Ja vappupäiväksi on käynyt kutsu brunssille. Nam!

Lauantaina ilostutin lapsiamme tällä:
nacho setti....mmmmmmmmm....
Tosiasiassa en mä loputtomasti syö, mutta ison miehen verran. Siis ruokaa, makeaa en juuri koskaan. Mitänytsilloinkuniskeesuklaakakkuhimo tjsp.
Hauskaa vappua tuota hyvän ruuan juhlaa :) ! Ja joo, kyllä mä meen aamulla juoksuille ennen töitä.

Kommentit

  1. Ihanan näköinen nachoannos. Mitä sulla on siinä, miten valmistettuna.

    Hyvä ruoka, parempi mieli.

    VastaaPoista
  2. Meillä vaihdellaan taco-maustettua jauhelihaa ja kanaa. Mutta jauhelihalla on parempaa. Homma menee näin :)Lautaselle kourallinen tai kaksi nachoja (suolattuja), päälle ruskistettua ja maustettua jauhelihaa, sitten hiukan cheddarkastiketta ja vielä lisäksi raastettua cheddaria. Microon 30 sek. Sitten heitellään tuoreet tomaatit ja sipulit ja tuliset paprikat päälle ja niitten päälle guacamolea,lisää cheddarkastiketta, tomaattisalsaa runsaasti sekä creme fraichea. Mutta tuonhan voi tehdä niinkuin haluaa oman makunsa mukaan. Hemmotteluruokaa! Ja nuorisokin tykkää, no itseasiassa pieninkin syö vaikka sanookin 'tuliseksi'.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

syysyllätys

Saimme syyslomalla perheeseemme yllätysvauvan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille ja muille. Let me tell you... Syyslomailimme landella torstaista sunnuntaihin. Mukana menoissa minä ja mies, pojat ja vanhin tytär kavereineen. Kuluva viikko ennen lomaa oli ollut todella, todella raskas, melkeinpä kauhea voisin sanoa (todellakin ja yhtään liioittelematta). Tavoitteena oli siis leppoisaa landeilua, paljon sitä saunomista ja pönttöuunin lämmittämistä. Näin kävikin. Yhtenä iltapäivänä sitten patistin porukkaa kävelylenkille maaseudun peltomaisemiin ja metsään. Sain miehemme matkaan. Oli järeän tuulinen ja pilvinen lauantai-iltapäivä. Jäätävän kylmä sää sai laitamaan talvitakit niskaan ensi kerran tänä syksynä. Kävelimme puolituntia yhteen suuntaan ja käännyimme lopulta takasin kun missään ei nyt oikein ollut mitään, paitsi sitä peltoa, muutama maatila, autiotila ja metsää, metsää, metsää. Takaisin tullessamme, noin autiotilan kohdalla jäi...