Siirry pääsisältöön

ruokahalu kohillaan

Kyllä juokseminen kasvattaa ruokahalua. Jostain luin erittäin puolihuolimattomasti, että naisen ei pitäisi juosta koska se lihottaa? No jo, toi iänikuinen naisten ulkonäön kyttääminen niin kyllästyttää mua. Jos ihminen syö ruokaa hyvällä ruokahalulla, niin mikä ihmeen ongelma se on? Jos vartalo on urheilullinen muttei kepinnäköinen, onko jollain ongelma asian kanssa? Toivotaan ettei :)

Ja myönnän kun liikun mulla on nälkä, nälkä, nälkä. Haaveilen nytkin ruuasta (olen syönyt ihan hyvin tänään :)) silti vaikka olen hillinnyt juoksujani because of lauantai.

Huomenna on onneksi vappu ja saan tehdä meille perunasalaattia (ei majoneesia, don't like) ja kanasalaattia, grillataan niiden kaveriksi raakamakkaraa ja bratwurstia. Päälle muutama lasi kuohuvaa. Ja vappupäiväksi on käynyt kutsu brunssille. Nam!

Lauantaina ilostutin lapsiamme tällä:
nacho setti....mmmmmmmmm....
Tosiasiassa en mä loputtomasti syö, mutta ison miehen verran. Siis ruokaa, makeaa en juuri koskaan. Mitänytsilloinkuniskeesuklaakakkuhimo tjsp.
Hauskaa vappua tuota hyvän ruuan juhlaa :) ! Ja joo, kyllä mä meen aamulla juoksuille ennen töitä.

Kommentit

  1. Ihanan näköinen nachoannos. Mitä sulla on siinä, miten valmistettuna.

    Hyvä ruoka, parempi mieli.

    VastaaPoista
  2. Meillä vaihdellaan taco-maustettua jauhelihaa ja kanaa. Mutta jauhelihalla on parempaa. Homma menee näin :)Lautaselle kourallinen tai kaksi nachoja (suolattuja), päälle ruskistettua ja maustettua jauhelihaa, sitten hiukan cheddarkastiketta ja vielä lisäksi raastettua cheddaria. Microon 30 sek. Sitten heitellään tuoreet tomaatit ja sipulit ja tuliset paprikat päälle ja niitten päälle guacamolea,lisää cheddarkastiketta, tomaattisalsaa runsaasti sekä creme fraichea. Mutta tuonhan voi tehdä niinkuin haluaa oman makunsa mukaan. Hemmotteluruokaa! Ja nuorisokin tykkää, no itseasiassa pieninkin syö vaikka sanookin 'tuliseksi'.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...