Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan.
Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää.
Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia.
Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi.
Tosiasiassahan tämä tarkoittaa vain sitä että rakastan luontoa niin esikaupungissa kuin kaupungissakin ja mun on pakko pysähtyä ajoittain (ja tässä pysähtyminen tarkoittaa hetkiä itsekseen, ilman keskeytyksiä) ja kokea. Se on hieno tunne. Ja kokemisen lisäksi ajoittain antaa pään puhdistua milloin mistäkin. Mutta en mä siksi juokse, etten jaksaisi muuten. Kyllähän sitä on useita muitakin palautumis/jaksamiskeinoja. Olen vaan rakastunut juoksuun ja äärimmäisen iloinen siitä. Ja tämä noin keski-ikäisen naisen elämään saapuva energiamäärä on huippua. Vaikka olen kyllä lahjottu aikas rajattomalla energiamäärällä muutenkin. No joskus uuvututtaa, myönnetään :)
Tämän aamun lenkin fiiliksiä oli; kunhan unihiekka ensin poistui silmistä siellä jossain ja alkoi juoksuryhtikin saapua kroppaan. Upea aamukaste kadunvarsinurmikoilla, kevätkukat alkaneet lakastumaan: kesän merkki! Vastaan tulee työpaikkafillaristeja, ei muita. Autot, junat kulkevat. Paikallisen leipomon naiset ovat myssyt päällä röökitauolla, raksamiehet valuvat aamiaiselle ko. leipomo/kahvilaan. Mä kurvaan alamäkeen ja kotiin, jossa muut ovat vasta lämpöisinä heräilemässä.
Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää.
Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia.
Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi.
Tosiasiassahan tämä tarkoittaa vain sitä että rakastan luontoa niin esikaupungissa kuin kaupungissakin ja mun on pakko pysähtyä ajoittain (ja tässä pysähtyminen tarkoittaa hetkiä itsekseen, ilman keskeytyksiä) ja kokea. Se on hieno tunne. Ja kokemisen lisäksi ajoittain antaa pään puhdistua milloin mistäkin. Mutta en mä siksi juokse, etten jaksaisi muuten. Kyllähän sitä on useita muitakin palautumis/jaksamiskeinoja. Olen vaan rakastunut juoksuun ja äärimmäisen iloinen siitä. Ja tämä noin keski-ikäisen naisen elämään saapuva energiamäärä on huippua. Vaikka olen kyllä lahjottu aikas rajattomalla energiamäärällä muutenkin. No joskus uuvututtaa, myönnetään :)
Tämän aamun lenkin fiiliksiä oli; kunhan unihiekka ensin poistui silmistä siellä jossain ja alkoi juoksuryhtikin saapua kroppaan. Upea aamukaste kadunvarsinurmikoilla, kevätkukat alkaneet lakastumaan: kesän merkki! Vastaan tulee työpaikkafillaristeja, ei muita. Autot, junat kulkevat. Paikallisen leipomon naiset ovat myssyt päällä röökitauolla, raksamiehet valuvat aamiaiselle ko. leipomo/kahvilaan. Mä kurvaan alamäkeen ja kotiin, jossa muut ovat vasta lämpöisinä heräilemässä.
Olipa ihana kirjoitus. Tuli sellainen olo, et munkin pitäis kokeilla :)
VastaaPoistaOlet sä energinen, kyllä.