Siirry pääsisältöön

luonto kutsui

22.12. loppui syksy ja alkoi talvi = tähtitieteellinen talvi (opin tämän Hesarista ja varmistin Wikipediasta). Mun syksy loppui kuitenkin jo 19.12. kun yhdeksän päivän loma, herätyskellottomuus that is, alkoi.


Loma, tuo työssään itseään säälimättömästi kuluttavan ihmisen paras aika, jolloin tapahtuu recover eli toipuminen ja parantuminen tällä kertaa viiden kuukauden työrupeamasta, herätyskellottomuus, happihyökkäys paljosta ulkoilusta ja makuuhaavat liiasta makaamisesta, ähky liiallisesta syömisestä?, päänsäärky liiasta viinistä? Njah, noi kaksi viimeistä ignooraisin, koska ne olivat selvässä vähemmistössä tapahtumia :D

Näin joululoman aikaan näkee joskus myös auringon eikä vain loputonta harmaata ja säkkipimeää (jouluvalot näyttivat erityisen kauniilta Espalla säkkipimeässä). Ja minulle onnekkaalle, joka asuu maaseutumaisella kylämäisellä esikaupunkialueella, myös näkee, haistaa ja tuntee luonnon ihan vain pistämällä jalkansa ja loputkin itsestänsä ovesta pihalle.
(phui, että onkin saasteisen oloinen ilma tänään täällä pääkaupungissa...)
Lenkkibiisien aatelia:Pois Kalliosta

Tapahtui hirveän paljon happilenkkejä yksin, lapsen kanssa sekä lapsen ja miehen kanssa. Huikean kauniita kotiseudun maisemia, aurinkoa ja kuutamoa ja kyllä jopa juoksulenkki - nyt sain siis itseni vihdoin liikkeelle (ehkäpä uskaltaudun ajattelemaan mahdollisia aamulenkkejä arkeen ennen töitä, ajatustasolla nyt ainakin).

Tuntikausia ulkoilua, tuntikausia nukkumista, tuntikausia elokuvia ja tuntikausia lukemista. Toivoin pukilta (mieheltä) Naparetki, minun rakkaustarinani - kirjaa, jonka myös sain.
Huitaisin sen kahdessa päivässä. Kiehtova teos, totta joka sana paitsi kaksi sivua kuten kirjan alkulehdellä kerrotaan. Luin arvostelun Hesarista (tietysti) ja se oli siinä - toive pukille vaihtui lennossa padasta kirjaksi. (Jep, en mä nyt niin poikki ole syksyllä ollut, etten olisi tykännyt tehdä ruokaa ja varsinkin pataruokia).

Tapahtui myös joulu (olen maltillisella tavalla jouluihminen, tosin en joulua stressaava ihminen - stressaan ihan muista asioista!) Kaunis symmetrinen kuusi, 50 euroa (tietysti kaunis - miksi jotkut hankkivat risumaisia kuusia olohuoneisiinsa?) Kinkun paistoa - tuli nyhtöpossua (hyvää, mutta hajoavaa), laatikoiden tekoa: bataatti sekä lanttu-ruohosipuli (sehr gut), sukulaisia ja koiria (awwwww), skumppaa!, lahjoista suht ilahtuneita lapsia :D och så vidare.


Ainiin - tontilla kävimme pari kertaa, toivottamassa hyvää joulua sille ja yhdelle tulevalle naapurillekin, joka meidät sieltä yhytti :D
Herranjestas, jos emme kohta pääse rakentamaan, niin pistän ranttaliksi. (Loman aikana olemme sommitelleet talon pohjaan (piirrokseen), joka on siis valmis lupia myöten sekä ammetta että paljua terassille. Njaa- eihän sitä koskaan tiedä).

Seuraavaksi eli kahden työpäivän jälkeen lähdemme koko perhe landelle neljäksi (4) päiväksi. Pimeyttä, raketteja, paljua, skumppaa, saunaa, lehmiä, lenkkejä ja joo sukulaisia yhtenä päivänä. Erittäin hyvä idea.

Tänäänkö taas lenkille ja kasvot hehkeäksi ulkoilmasta? Ostin varmuuden vuoksi elämäni ekan kasvoseerumin tänään - tähän mennessä olen luottanut ulkoilun voimaan, nyt näyttää painovoima myös tulevan ja tekevän tehtäviään. Toki itseäni arvostan (sellaisena kuin olen ja plaaplaaplaaaa), mutta todellisuus pitää olla hanskassa, minun hanskassa, vielä :D

Sellaista myös luin jostain lomalla (olisko ollut Ville Virtanen Annassa), että ihmisen elämän tarkoitus on oppia ymmärtämään se, että elämä on tässä ja siinä pitää oppia elämään, ei ole olemassa (yleensä) mitään parempaa tulevaisuutta.

Tuo pitää osittain paikkansa, mutta osittain ei, koska olen kokenut monia parempia tulevaisuuksia jolloin elämästä on tullut aidosti parempaa kuin aiemmin, muutoksien kautta. Muutos on yleensä hyvästä, vaikka olisikin aluksi vaikeaa ja kivuliasta.
Mutta muuttuminen muuttumisen vuoksi on päätöntä, tarkoittaiskohan tuo sitä. Koska niin se on, hyvää ei pidä muuttaa vain sellaista mikä ei ole riittävän hyvää tai on huonoa.
Se voisi tarkoittaa myös sitä, että sen lisäksi että nykyään niin kovasti jo osataan rakastaa (ja kehua) itseämme voisimmeko rakastaa (ja kehua) myös toisiamme?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää