28. joulukuuta 2015

luonto kutsui

22.12. loppui syksy ja alkoi talvi = tähtitieteellinen talvi (opin tämän Hesarista ja varmistin Wikipediasta). Mun syksy loppui kuitenkin jo 19.12. kun yhdeksän päivän loma, herätyskellottomuus that is, alkoi.


Loma, tuo työssään itseään säälimättömästi kuluttavan ihmisen paras aika, jolloin tapahtuu recover eli toipuminen ja parantuminen tällä kertaa viiden kuukauden työrupeamasta, herätyskellottomuus, happihyökkäys paljosta ulkoilusta ja makuuhaavat liiasta makaamisesta, ähky liiallisesta syömisestä?, päänsäärky liiasta viinistä? Njah, noi kaksi viimeistä ignooraisin, koska ne olivat selvässä vähemmistössä tapahtumia :D

Näin joululoman aikaan näkee joskus myös auringon eikä vain loputonta harmaata ja säkkipimeää (jouluvalot näyttivat erityisen kauniilta Espalla säkkipimeässä). Ja minulle onnekkaalle, joka asuu maaseutumaisella kylämäisellä esikaupunkialueella, myös näkee, haistaa ja tuntee luonnon ihan vain pistämällä jalkansa ja loputkin itsestänsä ovesta pihalle.
(phui, että onkin saasteisen oloinen ilma tänään täällä pääkaupungissa...)
Lenkkibiisien aatelia:Pois Kalliosta

Tapahtui hirveän paljon happilenkkejä yksin, lapsen kanssa sekä lapsen ja miehen kanssa. Huikean kauniita kotiseudun maisemia, aurinkoa ja kuutamoa ja kyllä jopa juoksulenkki - nyt sain siis itseni vihdoin liikkeelle (ehkäpä uskaltaudun ajattelemaan mahdollisia aamulenkkejä arkeen ennen töitä, ajatustasolla nyt ainakin).

Tuntikausia ulkoilua, tuntikausia nukkumista, tuntikausia elokuvia ja tuntikausia lukemista. Toivoin pukilta (mieheltä) Naparetki, minun rakkaustarinani - kirjaa, jonka myös sain.
Huitaisin sen kahdessa päivässä. Kiehtova teos, totta joka sana paitsi kaksi sivua kuten kirjan alkulehdellä kerrotaan. Luin arvostelun Hesarista (tietysti) ja se oli siinä - toive pukille vaihtui lennossa padasta kirjaksi. (Jep, en mä nyt niin poikki ole syksyllä ollut, etten olisi tykännyt tehdä ruokaa ja varsinkin pataruokia).

Tapahtui myös joulu (olen maltillisella tavalla jouluihminen, tosin en joulua stressaava ihminen - stressaan ihan muista asioista!) Kaunis symmetrinen kuusi, 50 euroa (tietysti kaunis - miksi jotkut hankkivat risumaisia kuusia olohuoneisiinsa?) Kinkun paistoa - tuli nyhtöpossua (hyvää, mutta hajoavaa), laatikoiden tekoa: bataatti sekä lanttu-ruohosipuli (sehr gut), sukulaisia ja koiria (awwwww), skumppaa!, lahjoista suht ilahtuneita lapsia :D och så vidare.


Ainiin - tontilla kävimme pari kertaa, toivottamassa hyvää joulua sille ja yhdelle tulevalle naapurillekin, joka meidät sieltä yhytti :D
Herranjestas, jos emme kohta pääse rakentamaan, niin pistän ranttaliksi. (Loman aikana olemme sommitelleet talon pohjaan (piirrokseen), joka on siis valmis lupia myöten sekä ammetta että paljua terassille. Njaa- eihän sitä koskaan tiedä).

Seuraavaksi eli kahden työpäivän jälkeen lähdemme koko perhe landelle neljäksi (4) päiväksi. Pimeyttä, raketteja, paljua, skumppaa, saunaa, lehmiä, lenkkejä ja joo sukulaisia yhtenä päivänä. Erittäin hyvä idea.

Tänäänkö taas lenkille ja kasvot hehkeäksi ulkoilmasta? Ostin varmuuden vuoksi elämäni ekan kasvoseerumin tänään - tähän mennessä olen luottanut ulkoilun voimaan, nyt näyttää painovoima myös tulevan ja tekevän tehtäviään. Toki itseäni arvostan (sellaisena kuin olen ja plaaplaaplaaaa), mutta todellisuus pitää olla hanskassa, minun hanskassa, vielä :D

Sellaista myös luin jostain lomalla (olisko ollut Ville Virtanen Annassa), että ihmisen elämän tarkoitus on oppia ymmärtämään se, että elämä on tässä ja siinä pitää oppia elämään, ei ole olemassa (yleensä) mitään parempaa tulevaisuutta.

Tuo pitää osittain paikkansa, mutta osittain ei, koska olen kokenut monia parempia tulevaisuuksia jolloin elämästä on tullut aidosti parempaa kuin aiemmin, muutoksien kautta. Muutos on yleensä hyvästä, vaikka olisikin aluksi vaikeaa ja kivuliasta.
Mutta muuttuminen muuttumisen vuoksi on päätöntä, tarkoittaiskohan tuo sitä. Koska niin se on, hyvää ei pidä muuttaa vain sellaista mikä ei ole riittävän hyvää tai on huonoa.
Se voisi tarkoittaa myös sitä, että sen lisäksi että nykyään niin kovasti jo osataan rakastaa (ja kehua) itseämme voisimmeko rakastaa (ja kehua) myös toisiamme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti