Siirry pääsisältöön

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää).Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) )

On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta se miten niihin reagoi, sen täytyy olla se juttu. Kyllä. Mä yleensä reagoin monella tavalla, peräkkäin ja yhtä aikaakin.

Nyt minusta tuntuu todellakin tältä, päivän horoskooppini: (hei eihän ne oo totta, mutta osuviahan ne on!)
Et päästä nyt villiä puoltasi irti, vaan käyttäydyt moitteettomasti ja hillityn hallitusti joka tilanteessa. Se näkyy niin teoissasi kuin ulkonäössäsikin.

Ah, coolin näköinen lady, joka hoitaa homman kun homman tyylikkäästi. Tyylipuhtaasti.
Saattaa myös hymyillä vaarallisesti. No okei toi viimeinen lause ei oo mua (mutta saattaisin...).
Mä hymyilen aina kivasti, siksi mulle uskaltaa tuntemattomatkin jutella. Ja siksi päädyn töissä hoitamaan ongelmaisia asioita diplomatialla (tällä viikolla taas oltu tosihommissa senkin suhteen). Oon myös tosi rento, silloin kun olen miellyttävässä seurassa. Takakireä seura ei sovi mulle - tuun levottomaksi. Silloin pitää päästä pois (tykkääkö joku muuten takakireästä seurasta?)

Mutta sitä mietin, että jos ja kun (?) alkaa raksaprojekti keväällä, niin mikään - siis ei mikään asia siinä voi saada mua tolaltaan (ja miten se meni? Ne kuuluisat viimeiset sanat....until).

Ihme itseanalyysia taas, mutta kaikesta ja kaikista huolimatta, on ihan hirveän hyvä olla näissä nahoissani nyt. Ja ehkä kriisit ja vaikeat jutut poikii hyvääkin, niin on yleensä käynyt.

Vitsi, pitäisköhän repäistä ja urheilla viikonloppuna. Koko viikko meni säätäessä muuta. Ainakin katson linnanjuhlia (puvut) ja juon vähän skumppaa mieheni karvaisessa kainalossa (tähän sellainen hiukan vaarallinen seksikäs hymy). Hih.

Kommentit

  1. Mulla on ollut tosi alavireinen syksy edellisiin verrattuna mutta siitäkin olen selvinnyt kun ajattelin että vaan pakolliset hommat on tehtävä (lähinnä käydä töissä ja jonkinlainen kodinhoito ettei nyt ihan täydessä läävässä eletä ;), muuten saan vaan olla. Ja olen vaan ollutkin ja ottanut rauhassa, ja sille on kyllä ollut tilausta! Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kriisit ovat aina mahdollisuus, ja niistä voi aueta ihan uusia uria!

    VastaaPoista
  2. Olipas kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa.😊 Nämä alavireet vielä ylävireeksi muuttuvat, mutta juoksemista sitä en vaan saa nyt itsestäni irti. Se vaatii hyvää energiaa ja voimia. Lempeää joulun alusta sinne päin. Itseltä ei pidäkään vaatia enempää kuin ajoittain pystyy. Mä en ole muuten koskaan pystynyt täydellä teholla kuin muutamaan asiaan kerrallaan elämässä. Suorittaja on musta kaukana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti