Siirry pääsisältöön

pimeydelle turpiin

Pinnalla nyt: Liikkumattomuus (ei ole ollut aikaa tai jaksua urheilla) saa mut sekaisin väsymyksestä (ja tämä pimeys).

Tapahtunutta tai heti kohta tapahtuvaa kivaa:
1) jaksoin heti maanantaina siivota kämpän ja tiistaina leivottiin, tein myös joulukorttitilauksen!
2) pikkujoulut (vol2), sain kiitosta meidän työyhteisön piristyksenä, tuon kuulemma positiivista meininkiä työntekoon ja olen aina ystävällinen ja kiva (totta kai, mutta miksi MÄ olen silti ihan poikki?)
3) saan myös (jumakauta sentään!) rahallisen kertabonuksen hyvästä duunista tänä vuonna. Niitä ei meillä jaella ihan alvariinsa. Tulee tarpeeseen (joululahjat!) Kyllä ahkera työntekijä rahalla elää - sekin
4) oli myös tolkuttoman hyvä työpaja tärkeästä aiheesta
5) sekä pari hyvää kurssipäivää kiinnostavasta ohjelmasta
6) perjantai
7) nuorimman lapsen joulujuhla huomenna

Ja sitten keskinkertaista:
1) Silvopleen safka sai mut voimaan huonosti, ehkä se oli vain kertaluontoinen juttu. En ole mielestäni kuitenkaan raskaana ;-)
2) olen sammutellut omalta osaltani tulipaloja töissä aika monta
3) olen ollut huolissani vanhimman lapsen terveydestä, migreenikohtaukset ovat hyvin rajuja (ja kyllä homma on hoidossa, mutta silti on huoli)
4) parin viikon tauon jälkeen taas viikonloppuna asuntonäyttö eli loputonta siivousta ja pettymystä kun ostajaa ei taaskaan ilmaannu
5) mä en jaksaisi enää yhtään työpäivää ennen lomaa, mutta tsempilllä mennään. Ja hymyllä (ja se on aito)

Hei, tohon tuli enempi hyviä kuin niitä tylsiä juttuja! Hymyllä pimeydelle turpiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

sisäinen erakko

mä sain viime viikonloppuna huikean idean (ei se tosin ole lainkaan uusi idea), mutta ajattelin sitä todella pitkästä aikaa ja ensi kertaa miehelleni ääneen. Olen koko täysi-ikäisyyteni (ehkä jo paljon aiemminkin) haaveillut omasta pienestä talosta meren rannalla (milloin Englannissa, milloin Uudessa-Seelannissa) ja nähnyt itseni siellä noin eläkeikäisenä. Okei, okei, parikymppisenä näin itseni siellä jo 50-vuotiaana. Mutta tuon iän vääjäämättä lähestyessä (alle 10 vuotta - hyi kamala sentään) näen siis itseni siellä noin 60+ -vuotiaana. Hyväkuntoisen kauniina mummona ja yksin. Eläen kaikesta vapaana ja niin kuin huvittaa. Ehkä nauttienkin, ehkä myös hiukan raataen hyvän osittain omavaraisenkin elämän eteen. Mutta siis yksin. Tällaiselle perheelliselle, joka todella rakastaa ja tykkää perheestään, ehkä outo haave. Mutta sisäinen erakkoni vaatii tuota näkymää. On aina vaatinut. Henkireikä. Muut henkireikäni kuten joogan (jota teemme hauskasti ryhmässä ja joka on äärimmäisen hauskaa

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi  heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos! 1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset? Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.   2. Miksi juokset? Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita.  3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletk o sen jostain poiminut? Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä al

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta: 1) Pääsiäismatka Tukholmaan . Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa. Erityistä matkalta: -Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan. -Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.   DiTrevin simpukat. OK! Turku oli pukeutunut keltaiseen. -Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool! -Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk! -Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot! Pitkäperjantain sää Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti j