Siirry pääsisältöön

pimeydelle turpiin

Pinnalla nyt: Liikkumattomuus (ei ole ollut aikaa tai jaksua urheilla) saa mut sekaisin väsymyksestä (ja tämä pimeys).

Tapahtunutta tai heti kohta tapahtuvaa kivaa:
1) jaksoin heti maanantaina siivota kämpän ja tiistaina leivottiin, tein myös joulukorttitilauksen!
2) pikkujoulut (vol2), sain kiitosta meidän työyhteisön piristyksenä, tuon kuulemma positiivista meininkiä työntekoon ja olen aina ystävällinen ja kiva (totta kai, mutta miksi MÄ olen silti ihan poikki?)
3) saan myös (jumakauta sentään!) rahallisen kertabonuksen hyvästä duunista tänä vuonna. Niitä ei meillä jaella ihan alvariinsa. Tulee tarpeeseen (joululahjat!) Kyllä ahkera työntekijä rahalla elää - sekin
4) oli myös tolkuttoman hyvä työpaja tärkeästä aiheesta
5) sekä pari hyvää kurssipäivää kiinnostavasta ohjelmasta
6) perjantai
7) nuorimman lapsen joulujuhla huomenna

Ja sitten keskinkertaista:
1) Silvopleen safka sai mut voimaan huonosti, ehkä se oli vain kertaluontoinen juttu. En ole mielestäni kuitenkaan raskaana ;-)
2) olen sammutellut omalta osaltani tulipaloja töissä aika monta
3) olen ollut huolissani vanhimman lapsen terveydestä, migreenikohtaukset ovat hyvin rajuja (ja kyllä homma on hoidossa, mutta silti on huoli)
4) parin viikon tauon jälkeen taas viikonloppuna asuntonäyttö eli loputonta siivousta ja pettymystä kun ostajaa ei taaskaan ilmaannu
5) mä en jaksaisi enää yhtään työpäivää ennen lomaa, mutta tsempilllä mennään. Ja hymyllä (ja se on aito)

Hei, tohon tuli enempi hyviä kuin niitä tylsiä juttuja! Hymyllä pimeydelle turpiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä: Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä. Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily. Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole te...

Ihana Italia

fiilistelen jo tulevaa toukokuuta...          Taorminassa tyttären kanssa vuonna 2007.   

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.