Viime viikon parasta antia oli ulkoilu ystävän kanssa. Viikolla. Arkena.
Töiden ja mun joogan jälkeen treffit tapaksilla ja punaviineillä. Sitten jatkettiin oluilla, myöhään meni. Mutta tuntea ystävä ala-aste-iästä asti, joka/jonka tuntee niin hyvin, että ei voi kuin nauttia olemisesta, höpöttelystä, päivittelystä, ruuasta, viinistä. Hirveän hyvin jaksoi töissä seuraavana päivänä....kohtalaisen hyvin....hyvin... :) Sama se, väsymyksen arvoista!
Toinen ihan mainio juttu oli viikonlopun ahkerat talviurheilut nuorimman kanssa. Rattikelkalla mäkeen. Minä myös. Aikuinen ja rattikelkka on hasardi yhdistelmä, mutta hyvin meni :)
Päälle vielä hiihtämään, tahtoi poika. Mulla ei ole suksia, juoksen en hiihdä (nykyään). Jaa-a, ehkä joskus taas....
Kuluva viikko onkin sitten alkanut ihme paahtamisella. Poika on kipeänä ja mä olen etänä koko alkuviikon (olisin muutenkin ollut). Eilen tein hommia kotona ilta puoli kymmeneen (siis puoli kymmeneen?) Tänään nukuttiin pommiin, ehdittiin just viedä auto varattuun katsastukseen pojan kanssa. Sitten kauppaan, kassalla sen huomasin, mitä kettua ja muita manauksia, avain jäänyt kotiin!!
Soitan miehelle, että tuu takaisin seuraavalla junalla (oli siis junassa ja melkein perillä toisessa päässä), me ollaan oven takana. (Huoltoyhtiöltä menee tunti, mieheltä meni 30 min., mulla on yksi aikaisempi kokemus....) Flunssaisen kaverin kanssa siinä hypittiin että ei jäädytä, onneksi ei paljoa pakkasta, eikä pojalla kovaa kuumetta. Mies tuli - ah, hieno ihminen! Olisinko minä tullut? -no olisin :) Tyttärellekin yritin rimpauttaa, mutta eihän ne saa tunneilla pitää kännykkää päällä.
Erikoisen aamun (kiroilin ehkä hiukan liikaa lapsen kuullen - se näytti ymmärtävän) jälkeen lounaaksi herkkua. Itse tehdyt jauhelihapihvit ovat helppoa gourmeeta, kylkeen näistä jompaa kumpaa. Delicious!
Kotona-töissä tulee muuten hippasen liian paljon tehtyä töitä ja oltua kotivaatteissa, meikittä (no se ei haittaa, olen kaikkialla nykyään ilman meikkiä, jopa somessa, mutta en töissä, jokin roti...) Kotona juo liikaa kahvia ja niskaa alkaa särkeä, silmät väsyvät koneella. Puolensa siis kaikessa, työpaikan jatkuvissa keskeytyksissäkin.
Töiden ja mun joogan jälkeen treffit tapaksilla ja punaviineillä. Sitten jatkettiin oluilla, myöhään meni. Mutta tuntea ystävä ala-aste-iästä asti, joka/jonka tuntee niin hyvin, että ei voi kuin nauttia olemisesta, höpöttelystä, päivittelystä, ruuasta, viinistä. Hirveän hyvin jaksoi töissä seuraavana päivänä....kohtalaisen hyvin....hyvin... :) Sama se, väsymyksen arvoista!
Toinen ihan mainio juttu oli viikonlopun ahkerat talviurheilut nuorimman kanssa. Rattikelkalla mäkeen. Minä myös. Aikuinen ja rattikelkka on hasardi yhdistelmä, mutta hyvin meni :)
Päälle vielä hiihtämään, tahtoi poika. Mulla ei ole suksia, juoksen en hiihdä (nykyään). Jaa-a, ehkä joskus taas....
Kuluva viikko onkin sitten alkanut ihme paahtamisella. Poika on kipeänä ja mä olen etänä koko alkuviikon (olisin muutenkin ollut). Eilen tein hommia kotona ilta puoli kymmeneen (siis puoli kymmeneen?) Tänään nukuttiin pommiin, ehdittiin just viedä auto varattuun katsastukseen pojan kanssa. Sitten kauppaan, kassalla sen huomasin, mitä kettua ja muita manauksia, avain jäänyt kotiin!!
Soitan miehelle, että tuu takaisin seuraavalla junalla (oli siis junassa ja melkein perillä toisessa päässä), me ollaan oven takana. (Huoltoyhtiöltä menee tunti, mieheltä meni 30 min., mulla on yksi aikaisempi kokemus....) Flunssaisen kaverin kanssa siinä hypittiin että ei jäädytä, onneksi ei paljoa pakkasta, eikä pojalla kovaa kuumetta. Mies tuli - ah, hieno ihminen! Olisinko minä tullut? -no olisin :) Tyttärellekin yritin rimpauttaa, mutta eihän ne saa tunneilla pitää kännykkää päällä.
Erikoisen aamun (kiroilin ehkä hiukan liikaa lapsen kuullen - se näytti ymmärtävän) jälkeen lounaaksi herkkua. Itse tehdyt jauhelihapihvit ovat helppoa gourmeeta, kylkeen näistä jompaa kumpaa. Delicious!
Kotona-töissä tulee muuten hippasen liian paljon tehtyä töitä ja oltua kotivaatteissa, meikittä (no se ei haittaa, olen kaikkialla nykyään ilman meikkiä, jopa somessa, mutta en töissä, jokin roti...) Kotona juo liikaa kahvia ja niskaa alkaa särkeä, silmät väsyvät koneella. Puolensa siis kaikessa, työpaikan jatkuvissa keskeytyksissäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti