Siirry pääsisältöön

asennetta on

Uusi vuosi (eli oikeasti siis lomat) toi tullessaan uuden paremman asenteen, joka syntyy rennosta ja siitä rauhoittuneesta olosta. Hektisyys ei ole palannut (ja pysyköötkin poissa). Asenne on nyt sellainen, että mä määritän mun työkuviot ei muut (kiltteyden aika on ohi - ei toki tehokkuuden, mutta liian kiltteyden). Olenhan ikävästi juuri niitä ihmisiä, jotka aina kuvittelevat tietävänsä mitä tekevät ja jaksavansa, vaikka naristen toki, älyttömässä rumbassakin.
Siksi ja silti mua älyttömästi ensin nauratti sitten liikutti erään vanhemman työkaverin jutustelu mulle ennen joulua yksissä läksiäisissä. 'Älä ole liian kiltti, hukut töihin, opettele sanomaan ei, ne mielellään kasaa töitä liikaa sille joka tekee'. (Kehuen samalla toki). No on huomattu ja tiedän. Ja suoraan sanoen, olen pettynyt itseeni jos kuukauden kulttua ravaan hektisesti palaverista toiseen, hiki nupissa (niin kuin kaikki kohta ravaavat). Kokeillaanpas voiko töissä, nopeatempoisissa ja hektisissäkin, ottaa vähän aikaa, irtiottoa, etäpäiviä, rauhaa. Missio vuodelle 2015. Etäpäiväanomukset alkuvuoden osalta, 4 kpl lähetetty pomolle.

Ja sitten todellakin ryhdistäytyneenä urheiluun (kolme lenkkiä ja yksi mahti jooga viikossa, lisäksi joka päivä lihasharjoittelut (vatsa, vatsa ja vatsa, vähän hauis myös ja käsilläseisontatreenejä), joihin menee max.20-30 min. päivässä.
Pirullisen hyvä ja energinen olo - mun vaan pitäisi se jo tajuta, että liikunta on minun fysiikalle must.
Ja mielelle -muutoinkin avoin mieli saa lisädraivia. Ja mikä parasta, kyyniset ja turhan kylmät ajatukset saa kyytiä. En kaipaa sellaisia ollenkaan.
Olkoot muut mitä tahtoo, mä vihaan kyynisyyttä ja nega-asenteita ja muka-realismiin puettuja negatiivisia kyseenalaistamisia.
Pakko tähän sanoa, että realismi ja negatiivinen asenne on kaksi täysin eri asiaa. Ja onni on omien korvien välissä, sitä ei saa muilta ryöstettyä. Se on työstettävä jokaisen itse. Mä olen sitä tehnyt ja teen. Siksikin niin tykkään kun voin oikeasti ja aidosti sanoa olevani nyt älyttömän onnellinen. Juoksu tuo ihme eliksiiri...Alkaa jauhaa kaikkea diipaadaapaaa.... ;-)

Kroppa sai siis heti kärkeen hyvin hyvin minimaalista solakoitumista. Mutta mun tavoite on nyt kova. Mielettömän hyvä kunto ja kroppa. Ja helvetin hyvät juoksuajat kevään ja kesän puolikkailta. Juoksu on mun kropassa vanhastaan (5,5v. juoksua, joogaa jo 12v.), kyllä se on lihaksissa ja takaraivossa. Ne pitää vaan saada heräämään. Ja tokihan sitä voi jännittää, kestääkö viime keväänä murtunut jalka moista rääkkiä. Kevyttä lenkkeilyä kyllä, mutta rääkkiä?
Käsilläseisontatreenit tarkoittaa kropan varovaista herättelyä niin vaativaan juttuun. Nyt lihastreenejä ja käsilläseisontaa seinää vasten melkein linkussa vasta. Siinä hommassa tarvitaan voimaa käsiin, ranteisiin ja tiukkaa pitoa keskivartaloon. Pyykkilauta, saisinko sellaisen? Oh. (Epäilen vahvasti, mutta jos tahtotila olisi kova). Entäs ne spagaattitreenit?...jatkuu...tirskuu hän.

Motivaatiot on nyt ainakin kohillaan kaikin tavoin. Olen kyllästynyt, täysin kyllästynyt liikaan hoppuun, tekosyihin, parempien aikojen odotteluun. Nehän on nyt. Ja niinhän se on aina ollut.
Ja jos ei, niin nyt on niin :)

Toisessa kuvassa näkyy meidän tonttia, toisessa ei, mutta kummatkin on mun talvisia juoksumaisemia. Lunta on vähän toistaiseksi ja sehän on juoksemisen kannalta vaan hyvä juttunen.

 
 
Take care ja olkaa lempeitä toisillenne.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...