asennetta on

Uusi vuosi (eli oikeasti siis lomat) toi tullessaan uuden paremman asenteen, joka syntyy rennosta ja siitä rauhoittuneesta olosta. Hektisyys ei ole palannut (ja pysyköötkin poissa). Asenne on nyt sellainen, että mä määritän mun työkuviot ei muut (kiltteyden aika on ohi - ei toki tehokkuuden, mutta liian kiltteyden). Olenhan ikävästi juuri niitä ihmisiä, jotka aina kuvittelevat tietävänsä mitä tekevät ja jaksavansa, vaikka naristen toki, älyttömässä rumbassakin.
Siksi ja silti mua älyttömästi ensin nauratti sitten liikutti erään vanhemman työkaverin jutustelu mulle ennen joulua yksissä läksiäisissä. 'Älä ole liian kiltti, hukut töihin, opettele sanomaan ei, ne mielellään kasaa töitä liikaa sille joka tekee'. (Kehuen samalla toki). No on huomattu ja tiedän. Ja suoraan sanoen, olen pettynyt itseeni jos kuukauden kulttua ravaan hektisesti palaverista toiseen, hiki nupissa (niin kuin kaikki kohta ravaavat). Kokeillaanpas voiko töissä, nopeatempoisissa ja hektisissäkin, ottaa vähän aikaa, irtiottoa, etäpäiviä, rauhaa. Missio vuodelle 2015. Etäpäiväanomukset alkuvuoden osalta, 4 kpl lähetetty pomolle.

Ja sitten todellakin ryhdistäytyneenä urheiluun (kolme lenkkiä ja yksi mahti jooga viikossa, lisäksi joka päivä lihasharjoittelut (vatsa, vatsa ja vatsa, vähän hauis myös ja käsilläseisontatreenejä), joihin menee max.20-30 min. päivässä.
Pirullisen hyvä ja energinen olo - mun vaan pitäisi se jo tajuta, että liikunta on minun fysiikalle must.
Ja mielelle -muutoinkin avoin mieli saa lisädraivia. Ja mikä parasta, kyyniset ja turhan kylmät ajatukset saa kyytiä. En kaipaa sellaisia ollenkaan.
Olkoot muut mitä tahtoo, mä vihaan kyynisyyttä ja nega-asenteita ja muka-realismiin puettuja negatiivisia kyseenalaistamisia.
Pakko tähän sanoa, että realismi ja negatiivinen asenne on kaksi täysin eri asiaa. Ja onni on omien korvien välissä, sitä ei saa muilta ryöstettyä. Se on työstettävä jokaisen itse. Mä olen sitä tehnyt ja teen. Siksikin niin tykkään kun voin oikeasti ja aidosti sanoa olevani nyt älyttömän onnellinen. Juoksu tuo ihme eliksiiri...Alkaa jauhaa kaikkea diipaadaapaaa.... ;-)

Kroppa sai siis heti kärkeen hyvin hyvin minimaalista solakoitumista. Mutta mun tavoite on nyt kova. Mielettömän hyvä kunto ja kroppa. Ja helvetin hyvät juoksuajat kevään ja kesän puolikkailta. Juoksu on mun kropassa vanhastaan (5,5v. juoksua, joogaa jo 12v.), kyllä se on lihaksissa ja takaraivossa. Ne pitää vaan saada heräämään. Ja tokihan sitä voi jännittää, kestääkö viime keväänä murtunut jalka moista rääkkiä. Kevyttä lenkkeilyä kyllä, mutta rääkkiä?
Käsilläseisontatreenit tarkoittaa kropan varovaista herättelyä niin vaativaan juttuun. Nyt lihastreenejä ja käsilläseisontaa seinää vasten melkein linkussa vasta. Siinä hommassa tarvitaan voimaa käsiin, ranteisiin ja tiukkaa pitoa keskivartaloon. Pyykkilauta, saisinko sellaisen? Oh. (Epäilen vahvasti, mutta jos tahtotila olisi kova). Entäs ne spagaattitreenit?...jatkuu...tirskuu hän.

Motivaatiot on nyt ainakin kohillaan kaikin tavoin. Olen kyllästynyt, täysin kyllästynyt liikaan hoppuun, tekosyihin, parempien aikojen odotteluun. Nehän on nyt. Ja niinhän se on aina ollut.
Ja jos ei, niin nyt on niin :)

Toisessa kuvassa näkyy meidän tonttia, toisessa ei, mutta kummatkin on mun talvisia juoksumaisemia. Lunta on vähän toistaiseksi ja sehän on juoksemisen kannalta vaan hyvä juttunen.

 

 

Take care ja olkaa lempeitä toisillenne.