Siirry pääsisältöön

Hämärää juoksemista

Nyt kun olen märehtinyt hetken verran kympin aikaani ja todennut, että (pöh ja pah) tottakai olen kehittynyt huimasti. Jos alkutaipaleella (noin 2,5 vuotta sitten) juoksin kympin tuntiin ja tod. tiesin juosseeni. Niin nyt kun juoksen sen tuntiin, en ole moksiskaan. Toisin sanoen, vähän lisää vauhtia ensi kisassa.

Ja myönnetään viime syksynä olin iskussa kun kilometri aika oli 5,7min/km, kun se nyt on 6,0min/km. Oikeita juoksijoita naurattaa tässä kohtaa ja tuollaiset tulokset!

Mutta tuon kympin kisa-ajan (ihan sama mitä kotilenkeillä mittailen :)) tulen vielä paremmaksi juoksemaan. Silti mun päätavoite on jatkossa puolikkaan ajan saattaminen kahteen tuntiin sekä tavoite no:2 maastojuoksun (oikean) aloittaminen. Ja aivan sama missä järjestyksessä ja koska, kunhan tulee tapahtumaan :) 

Kaksi vimosinta lenkkiä on mennyt niin letkein koivin ja juoksusta nauttien, että voi hyvä tavaton sentään! Juoksu on erityisen kivaa, se on jo arvo sinänsä!!!!
Iltalenkeillä tosin on jo niin syyshämärää, että valaisemattomilla osuuksilla on törmäysvaara (muihin lenkkeilijöihin/sauvakävelijöihin /koiran pissattajiin).
Mukavia lenkkejä kaikille, in the twilight zone...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...