Siirry pääsisältöön

Hämärää juoksemista

Nyt kun olen märehtinyt hetken verran kympin aikaani ja todennut, että (pöh ja pah) tottakai olen kehittynyt huimasti. Jos alkutaipaleella (noin 2,5 vuotta sitten) juoksin kympin tuntiin ja tod. tiesin juosseeni. Niin nyt kun juoksen sen tuntiin, en ole moksiskaan. Toisin sanoen, vähän lisää vauhtia ensi kisassa.

Ja myönnetään viime syksynä olin iskussa kun kilometri aika oli 5,7min/km, kun se nyt on 6,0min/km. Oikeita juoksijoita naurattaa tässä kohtaa ja tuollaiset tulokset!

Mutta tuon kympin kisa-ajan (ihan sama mitä kotilenkeillä mittailen :)) tulen vielä paremmaksi juoksemaan. Silti mun päätavoite on jatkossa puolikkaan ajan saattaminen kahteen tuntiin sekä tavoite no:2 maastojuoksun (oikean) aloittaminen. Ja aivan sama missä järjestyksessä ja koska, kunhan tulee tapahtumaan :) 

Kaksi vimosinta lenkkiä on mennyt niin letkein koivin ja juoksusta nauttien, että voi hyvä tavaton sentään! Juoksu on erityisen kivaa, se on jo arvo sinänsä!!!!
Iltalenkeillä tosin on jo niin syyshämärää, että valaisemattomilla osuuksilla on törmäysvaara (muihin lenkkeilijöihin/sauvakävelijöihin /koiran pissattajiin).
Mukavia lenkkejä kaikille, in the twilight zone...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...