Siirry pääsisältöön

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on).

Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne...

Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu...
Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni.

Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iässä ja tässä vaiheessa elämää liikunta merkitsee minulle hirveän paljon enemmän kuin ennen. Juu, olen aina ollut liikkuvainen ja tekevä.
Mutta säännöllinen liikkuminen, josta ei pahemmin ole poikettu (no on välillä vähän poikettu) alkoi vasta 10 vuotta sitten. Mitä tein ennen sitä? Jaa-a kaikenlaista. Ja kyllä sinne säännölliset urheilut olisivat mahtuneet ihan hyvin muun joukkoon. Ne vaan eivät olleet riittävät tärkeitä asioita siinä vaiheessa elämää. Outoa, kerrassaan jopa hämmästyttävää! Liikunta ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle vastenmielistä. Ulkoilua ja luontoilua olen harrastanut rutkasti aina. Mutta silti.
(nää on jotain keski-iän aiheuttamia hämmästyksiä, olen siitä varma)

Otin profiilikuvauksestani pois sanan nauravainen ja korvasin sen fiilistelijällä, koska minä joka olen ennen ja aina nauranut paljon olen muuttunut fiilistelijäksi. Elämä muokkaa ja muuttaa, hiomaton (en sano timantti, vaikka eräs vanha ja kaukainen ystäväni niin luonnehtikin :) ) on hioutunut.

Oma rakas tyttäreni on siinä ihanassa nauravaisessa iässä ja sitä jatkuu...ööö, siihen asti kun perustaa perheen. Juu, niin se on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää