24. lokakuuta 2012

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on).

Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne...

Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu...
Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni.

Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iässä ja tässä vaiheessa elämää liikunta merkitsee minulle hirveän paljon enemmän kuin ennen. Juu, olen aina ollut liikkuvainen ja tekevä.
Mutta säännöllinen liikkuminen, josta ei pahemmin ole poikettu (no on välillä vähän poikettu) alkoi vasta 10 vuotta sitten. Mitä tein ennen sitä? Jaa-a kaikenlaista. Ja kyllä sinne säännölliset urheilut olisivat mahtuneet ihan hyvin muun joukkoon. Ne vaan eivät olleet riittävät tärkeitä asioita siinä vaiheessa elämää. Outoa, kerrassaan jopa hämmästyttävää! Liikunta ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle vastenmielistä. Ulkoilua ja luontoilua olen harrastanut rutkasti aina. Mutta silti.
(nää on jotain keski-iän aiheuttamia hämmästyksiä, olen siitä varma)

Otin profiilikuvauksestani pois sanan nauravainen ja korvasin sen fiilistelijällä, koska minä joka olen ennen ja aina nauranut paljon olen muuttunut fiilistelijäksi. Elämä muokkaa ja muuttaa, hiomaton (en sano timantti, vaikka eräs vanha ja kaukainen ystäväni niin luonnehtikin :) ) on hioutunut.

Oma rakas tyttäreni on siinä ihanassa nauravaisessa iässä ja sitä jatkuu...ööö, siihen asti kun perustaa perheen. Juu, niin se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti