Äiti-tytär matkamme oli hyvä, ihana ja onnistunut. Pariisi on valloittava - kerrassaan. Seuraavassa kerron joitain matkamme tapahtumia, niitä onnistuneita, hauskoja ja omituisia juttuja sekä muita sekalaisia kokemuksia. Ja jos joku teistä ei tunne Pariisia kuin omia taskujaan (niinkuin en minäkään), matkatärppejäkin saattaa irrota. Lisäksi meitä kohtasi muutama 'meet a finn'-tapahtuma, vaikka kuinka yritimme irtautua Suomesta hetkeksi (tekstareita kotiin ei lasketa).
Matkakuvien ohella tulee ruokakuvia, koska kuvathan on sanojen lisäksi nautinnollisia ja kertovat paljon (joskus jopa enemmän kuin sanahelinät?)
Ensimmäinen 'meet a finn' -tapahtuma oli jo Helsinki-Vantaalla, asettauduimme kahvilajonoon valitsemaan croissantteja ja marmeladeja, tilaamaan Cafe Lattejamme. Niin eikös 'sukulaismies' bongannut meidät jonosta. Vietimme sitten lentoa edeltävän ajan höpötellen hänen kanssaan. Matkakohde sentään oli eri.
Charles De Gaullen kentältä suunnistimme minimaalisen terminaalisekoilun jälkeen RER-junalle. Löytyi vaivatta (ja liput hyvin vaivattomasti lippuautomaatista pankkikortilla). Juna täyttyi matkan aikana ja matkalaukkumme olivat enemmän kuin tiellä. Vaihto metroon - vaivatonta ja pienen matkalaukkujen kantoponnistelujen jälkeen olimme Pigallessa (tässä kohtaa mainitsen kohteliaan hollantilaismiehen, jonka kiikutti laukkuni yhden porrasrupeaman ylös, ihanaa huomaavaisuutta). Hotelli löytyi suuntavaistolla (joka on siis minulla suht kiitettävä...matkoilla olen yleensä kartalla missä mennään).
Pigallesta ja Montmartresta majoituksen sijaintina arvosana: erinomainen! Hintataso kohdillaan, kahvilaa ja ravintolaa loputtomasti ja upea Sacre-Coeur Pariisi näkymineen vieressä. Don't miss!
Hotellimme ei ollut mikään ruusu, mutta tännekään ei tultu viettämään aikaa hotelliin, se onpi nukkumista, peseytymistä ja vaatteiden vaihtoa varten. Katunäkymä olisi ollut plussaa, nyt katsottiin sisäpihakuiluun. Tähän vuodenaikaan on huoneissa kolean kosteaa, onneksi lämppärit on keksitty.
Aamiainen oli maailmanhistorian surkein, kokeilimme kerran. Mutta ei Pariisiin menty hotelliaamiaisia varten vaan kahvila-aamiaisia kokemaan! (tärppi!) Sen minkä matkakuluissa säästää voi törsätä paikan päällä. Tietenkin kun liikuimme kahden teinarini kanssa, mikään tällainen asia ei ollut ongelma, isolla perhesakilla homma olisi tehty toisin. No mutta, nämä on itsestäänselvyyksiä, en mene enää myöhemmin niihin.
(almost) First bite of Paris - matkasimme metrolla (niin helppoa!) Trocaderon asemalle ja aivan kuten eräästä oppaasta lukaisin ennen reissua, kulman takaa kohtaa uskomattoman näkymän Eiffeliin. Don't miss that sight!
Todella henkeäsalpaavaa, näimme Eiffelin sumuisessa ja sateisessa säässä eli tunnelma oli heti kohdillaan (märät nilkkurit jalassa, pikkujuttuja!). Pariisissa kuten Roomassakin viime keväänä, satoi ensimmäisinä tunteina. Ostin siis Pigallesta meille Pariisi-turisti-sontsat heti alkuun.
Muutaman tunnin kulttua, käveltyämme, nautittuamme alkutunnelmista ja tietysti kahviteltuamme
päädyimme vihdoin Champs Elyseelle ja voi lapseni iloa: meikkitavarataloa, vaateliikettä kaikkia niitä merkkejä, joita meillä ei ole. Hyvä ettei pimu hyperventiloinut :) Itse pakahduin Eiffel-kokemuksen jälkeen tästä näkymästä:
Ensimmäisenä päivänä söimme muuten parin aamiaisen lisäksi lounaan Pigallessa, ne kahvit jälkkäreineen Seinen rantamilla ja illallisen italialaisessa ravintolassa Montmartressa.
Toisen päivän aamuproggiksena oli Louvre, sen kelvottoman hotelliaamisen jälkeen suuntasimme tänne:
Louvren kohokohtia oli pakollisten Mona-Lisan hymyn (ja niiden satojen ja taas satojen iloisten aasialaisturistien hymyjen) ja Milon Venuksen vartalon lisäksi yllärikommentti olkamme takaa, kun museokierroksemme vain jatkui ja jatkui ja vielä olisin sitä vähän jatkanut, silloin tyttäreni huudahti minulle: 'et oo tosissas!' Meet-a-finn-poika tokaisi olkamme takaa kuin tyhjästä pompsahtaneena: 'kyllä se on usko pois'. Ja seuraavassa hetkessä meet-a-finn-kaveri oli kadonnut yhtä mystisesti kuin oli ilmestynytkin. Nauroimme tätä hulluna, niin että päätimme lopulta poistua koko museosta. Terkkuja, kuka sitten oletkin :)
Jatkoimme 'lukkosillan' kautta kahvittelemaan ja piipahdimme Notre Damen ja Pompidoun bongaamassa ennen Les Hallsia ja Champs Elyseetä. Alkoi shop 'till you drop - time, heti lounaan jälkeen. (Sivuhuomautuksena: kahden päivän jälkeen huomasimme, että kaksi kunnon ateriaa päivässä on meille liikaa.)
Toisen aamun ja kolmannen päivän aloitimme jo viisastuneina kahvilan aamiaisella. Sitten Versaillesia kohti. (Ne metro-asemat, joissa on vaihtomahdollisuus RER- juniin on merkitty metrokarttaan erittäin selvästi, Pariisissa löytää joka paikkaan tulkitsemalla simppeliä metrokarttaa). Puolen tunnin RER-junan odotuksen jälkeen pääsimme sinänsä retroon junaan, joka tosiaan hajosikin hetken matkattuamme. Sadat turistit ja me vaihdoimme junaa ystävällisten paikallisten ja junapojan avustuksella (kuulutukset ranskaksi, tottakai). Vaihto ehjään junaan, Versaillesin asemalla pois ja 10-15 min. lompsiminen kylän läpi palatsille. Totesimme, että oikeestaan hyvä, että juna hajosi ja saimme taas matkakokemuksia. Meihin ei tarttunut amerikkalaisturistien epätoivo: 'oh my god, what we do NOW?' Hölmöt, nyt ollaan Ranskassa ja lomamatkalla, ottakaa iisisti :).
Kultaporttien luona hetken ihmeteltyämme mistä niitä pääsylippuja saa, niinkuin Louvressakin, olimme kohta pienessä lipunmyyntijonossa. Todellakin aamupäivällä kannattaa mennä turistirysiin, jonot ovat silloin pieniä!
Loistavaa palvelua lipunmyynnissä - erittäin - sain nopean mutta kattavan selvityksen, mistä kannattaa mennä kun haluaa nähdä vain ne muutamat huoneet sekä upean peilisalin ja puutarhan (puutarha on muuten ilmainen, jos palatsi ei enää jaksa kiinnostaa).
Versaillesin kahvilan kahvijonossa meet-a-finn tapahtuma: Suomi-äiti kahden tyttärensä kanssa, olimme kumpainenkin äiti-tytär-joukko yhtä haluttomia ottamaan kontaktia. Nythän olemme Pariisissa, emmekä välttämättä halua istua suomalaisten kanssa samaan kahvipöytään! ;-) Ja toden totta muihin suomalaisiin ei tosiaan helpolla törmännytkään. Kohteliaisuudesta tervehdin perheen äitiä, mutta kuten sanottu siinä se :) Pariisissa meitä luultiin saksalaisiksi tai ruotsalaisiksi. Eräs herra totesi kysyttyään olemmeko Ruotsista ja saatuaan vastaukseni, että Suomesta, 'Helsinski?' Ei herraseni ei, HELSINKI! ;-)
Minä olin jo ensimmäisen päivän korkonilkkureilla kävelyn jälkeen ostanut Pariisista matalat säpäkät bootsinilkkurit ja jalkani kestivät, toisin oli lapseni laita joka edelleen halusi sipsuttaa korkonilkkureilla (korkoa maltilla, äidin huom!), no päkiäthän siinä hommassa tulee aivan älyttömän kipeiksi. Puutarhan katsominen oli siis paljolti istumista, mikä ei suinkaan haitannut. Tunnelmasta pääsi rauhassa nauttimaan.
Shoppattuamme kävimme kurkkaamassa Riemukaarta sieltä ihan alhaalta käsin ja matkasimme vielä Trocaderoon ihastelemaan ihanaa Eiffeliä. On se kaunis.
Neljäs päivä lähti käytiin pyhiinvaelluskäynnillä Pere Lachaisessa. Jim Morrisonin viimeistä leposijaa etsiessä tuli nautittua todella rauhallisista hetkistä poissa Pariisin keskustan sykkeestä ja vilinästä. Oscar Wilden hauta oli toinen bongaus, sitä hieman hihittelimme. Hautakivi oli täynnä punaisten huulten jälkiä, njah, olisikohan Oscar niinkään välittänyt niistä. :)
Rauhallinen hieno kohde, kannattaa käydä.
Les Docks on käymisen arvoinen paikka, vähintään arkkitehtuurista kiinnostuneille ja kaupan päälle hienot näkymät Seinelle.
Vielä tsemppasimme Jeu de Paumen museoon Concorde aukiolle katsomaan Erwin Blumenfeldin valokuvanäyttelyn ennen tälläerää viimeistä Champs käyntiä - nyyh.
Mutta tässä on hyvä kohta kertoa Pariisin syysmuodista: ensinnäkin mustat tai tumman luumunpunaiset kynnet. Ei värikkäitä vaatteita ja mustat sukkahousut hameen/mekon kanssa. Matalat nilkkurit tai korkokengät ihan mitkä vaan piikkareista saapikkaisiin, mutta tyylillä. (Kerran sala-tirskuimme metrossa, piikkarinaisen itkeskellessä miehensä takinliepeeseen, että mahtaako noin paljon sattua jalkoihin...noh, hyi meitä).
Tukan ei tarvitse olla hyvin. Meikki on voimakas, mutta hillitty. Ei räikeyksiä. Yleinen silmäys naisiin: tyyliä, huolettomuutta, hallittua. Miehet: Oih, ne osaa pukeutua ja lapset puetaan ihanasti. Ei Reimoja ei kuriksia. Kaunista, sanoinko jo, että kaikki ihmiset ovat kauniita. (no melkein). Aluksi kiinnitin huomiota Pariisilaisnaisten ohuisiin sääriin, sitten huomasin, että onhan sielläkin (onneksi) niitä muodokkaampiakin tapauksia.
Viimeisenä iltana fiilistelimme kotikulmilla Montmartressa.
Matkakuvien ohella tulee ruokakuvia, koska kuvathan on sanojen lisäksi nautinnollisia ja kertovat paljon (joskus jopa enemmän kuin sanahelinät?)
Ensimmäinen 'meet a finn' -tapahtuma oli jo Helsinki-Vantaalla, asettauduimme kahvilajonoon valitsemaan croissantteja ja marmeladeja, tilaamaan Cafe Lattejamme. Niin eikös 'sukulaismies' bongannut meidät jonosta. Vietimme sitten lentoa edeltävän ajan höpötellen hänen kanssaan. Matkakohde sentään oli eri.
Charles De Gaullen kentältä suunnistimme minimaalisen terminaalisekoilun jälkeen RER-junalle. Löytyi vaivatta (ja liput hyvin vaivattomasti lippuautomaatista pankkikortilla). Juna täyttyi matkan aikana ja matkalaukkumme olivat enemmän kuin tiellä. Vaihto metroon - vaivatonta ja pienen matkalaukkujen kantoponnistelujen jälkeen olimme Pigallessa (tässä kohtaa mainitsen kohteliaan hollantilaismiehen, jonka kiikutti laukkuni yhden porrasrupeaman ylös, ihanaa huomaavaisuutta). Hotelli löytyi suuntavaistolla (joka on siis minulla suht kiitettävä...matkoilla olen yleensä kartalla missä mennään).
Pigallesta ja Montmartresta majoituksen sijaintina arvosana: erinomainen! Hintataso kohdillaan, kahvilaa ja ravintolaa loputtomasti ja upea Sacre-Coeur Pariisi näkymineen vieressä. Don't miss!
Hotellimme ei ollut mikään ruusu, mutta tännekään ei tultu viettämään aikaa hotelliin, se onpi nukkumista, peseytymistä ja vaatteiden vaihtoa varten. Katunäkymä olisi ollut plussaa, nyt katsottiin sisäpihakuiluun. Tähän vuodenaikaan on huoneissa kolean kosteaa, onneksi lämppärit on keksitty.
Aamiainen oli maailmanhistorian surkein, kokeilimme kerran. Mutta ei Pariisiin menty hotelliaamiaisia varten vaan kahvila-aamiaisia kokemaan! (tärppi!) Sen minkä matkakuluissa säästää voi törsätä paikan päällä. Tietenkin kun liikuimme kahden teinarini kanssa, mikään tällainen asia ei ollut ongelma, isolla perhesakilla homma olisi tehty toisin. No mutta, nämä on itsestäänselvyyksiä, en mene enää myöhemmin niihin.
(almost) First bite of Paris - matkasimme metrolla (niin helppoa!) Trocaderon asemalle ja aivan kuten eräästä oppaasta lukaisin ennen reissua, kulman takaa kohtaa uskomattoman näkymän Eiffeliin. Don't miss that sight!
Todella henkeäsalpaavaa, näimme Eiffelin sumuisessa ja sateisessa säässä eli tunnelma oli heti kohdillaan (märät nilkkurit jalassa, pikkujuttuja!). Pariisissa kuten Roomassakin viime keväänä, satoi ensimmäisinä tunteina. Ostin siis Pigallesta meille Pariisi-turisti-sontsat heti alkuun.
tämä ei ole Trocadero- kulman takaa- näkymä
Muutaman tunnin kulttua, käveltyämme, nautittuamme alkutunnelmista ja tietysti kahviteltuamme
päädyimme vihdoin Champs Elyseelle ja voi lapseni iloa: meikkitavarataloa, vaateliikettä kaikkia niitä merkkejä, joita meillä ei ole. Hyvä ettei pimu hyperventiloinut :) Itse pakahduin Eiffel-kokemuksen jälkeen tästä näkymästä:
Toisen päivän aamuproggiksena oli Louvre, sen kelvottoman hotelliaamisen jälkeen suuntasimme tänne:
Louvren kohokohtia oli pakollisten Mona-Lisan hymyn (ja niiden satojen ja taas satojen iloisten aasialaisturistien hymyjen) ja Milon Venuksen vartalon lisäksi yllärikommentti olkamme takaa, kun museokierroksemme vain jatkui ja jatkui ja vielä olisin sitä vähän jatkanut, silloin tyttäreni huudahti minulle: 'et oo tosissas!' Meet-a-finn-poika tokaisi olkamme takaa kuin tyhjästä pompsahtaneena: 'kyllä se on usko pois'. Ja seuraavassa hetkessä meet-a-finn-kaveri oli kadonnut yhtä mystisesti kuin oli ilmestynytkin. Nauroimme tätä hulluna, niin että päätimme lopulta poistua koko museosta. Terkkuja, kuka sitten oletkin :)
Jatkoimme 'lukkosillan' kautta kahvittelemaan ja piipahdimme Notre Damen ja Pompidoun bongaamassa ennen Les Hallsia ja Champs Elyseetä. Alkoi shop 'till you drop - time, heti lounaan jälkeen. (Sivuhuomautuksena: kahden päivän jälkeen huomasimme, että kaksi kunnon ateriaa päivässä on meille liikaa.)
lukkosilta oli kultanaan rakkauslukoista
tästä voi väsynyt turisti tiirailla Notre Damea, me emme olleet väsyneitä, vielä.
Pompidou
Illalla pienen jalkojen oikaisu hotellilla jälkeen suuntasimme Sacre Coeurin kautta ravinteliin Montmarten antimiin.
Versailles Chantiersin rustiikki asema
Versaillesin lumoavaa puutarhaa
Loistavaa palvelua lipunmyynnissä - erittäin - sain nopean mutta kattavan selvityksen, mistä kannattaa mennä kun haluaa nähdä vain ne muutamat huoneet sekä upean peilisalin ja puutarhan (puutarha on muuten ilmainen, jos palatsi ei enää jaksa kiinnostaa).
Versaillesin kahvilan kahvijonossa meet-a-finn tapahtuma: Suomi-äiti kahden tyttärensä kanssa, olimme kumpainenkin äiti-tytär-joukko yhtä haluttomia ottamaan kontaktia. Nythän olemme Pariisissa, emmekä välttämättä halua istua suomalaisten kanssa samaan kahvipöytään! ;-) Ja toden totta muihin suomalaisiin ei tosiaan helpolla törmännytkään. Kohteliaisuudesta tervehdin perheen äitiä, mutta kuten sanottu siinä se :) Pariisissa meitä luultiin saksalaisiksi tai ruotsalaisiksi. Eräs herra totesi kysyttyään olemmeko Ruotsista ja saatuaan vastaukseni, että Suomesta, 'Helsinski?' Ei herraseni ei, HELSINKI! ;-)
Minä olin jo ensimmäisen päivän korkonilkkureilla kävelyn jälkeen ostanut Pariisista matalat säpäkät bootsinilkkurit ja jalkani kestivät, toisin oli lapseni laita joka edelleen halusi sipsuttaa korkonilkkureilla (korkoa maltilla, äidin huom!), no päkiäthän siinä hommassa tulee aivan älyttömän kipeiksi. Puutarhan katsominen oli siis paljolti istumista, mikä ei suinkaan haitannut. Tunnelmasta pääsi rauhassa nauttimaan.
Versaillesin maukas leivos
Versailles - Jardins
Paluukyyti Pariisiin oli ihanan nopea, Nonstop-pikajuna suoraan Montparnassen asemalle, ei muutakuin Champsille sitten taas, ruokailun jälkeen. 
Shoppattuamme kävimme kurkkaamassa Riemukaarta sieltä ihan alhaalta käsin ja matkasimme vielä Trocaderoon ihastelemaan ihanaa Eiffeliä. On se kaunis.
Neljäs päivä lähti käytiin pyhiinvaelluskäynnillä Pere Lachaisessa. Jim Morrisonin viimeistä leposijaa etsiessä tuli nautittua todella rauhallisista hetkistä poissa Pariisin keskustan sykkeestä ja vilinästä. Oscar Wilden hauta oli toinen bongaus, sitä hieman hihittelimme. Hautakivi oli täynnä punaisten huulten jälkiä, njah, olisikohan Oscar niinkään välittänyt niistä. :)
Rauhallinen hieno kohde, kannattaa käydä.
tällä osastolla se Jim lepäilee
Pere Lachaise
Sitten Les Docksiin (sijaitsee Gare d'Austerlizin aseman lähellä), joka lauantaina oli muutoin suljettu, mutta kattoterassin ravintolat olivat auki.
Les Docks on käymisen arvoinen paikka, vähintään arkkitehtuurista kiinnostuneille ja kaupan päälle hienot näkymät Seinelle.
Vielä tsemppasimme Jeu de Paumen museoon Concorde aukiolle katsomaan Erwin Blumenfeldin valokuvanäyttelyn ennen tälläerää viimeistä Champs käyntiä - nyyh.
Mutta tässä on hyvä kohta kertoa Pariisin syysmuodista: ensinnäkin mustat tai tumman luumunpunaiset kynnet. Ei värikkäitä vaatteita ja mustat sukkahousut hameen/mekon kanssa. Matalat nilkkurit tai korkokengät ihan mitkä vaan piikkareista saapikkaisiin, mutta tyylillä. (Kerran sala-tirskuimme metrossa, piikkarinaisen itkeskellessä miehensä takinliepeeseen, että mahtaako noin paljon sattua jalkoihin...noh, hyi meitä).
Tukan ei tarvitse olla hyvin. Meikki on voimakas, mutta hillitty. Ei räikeyksiä. Yleinen silmäys naisiin: tyyliä, huolettomuutta, hallittua. Miehet: Oih, ne osaa pukeutua ja lapset puetaan ihanasti. Ei Reimoja ei kuriksia. Kaunista, sanoinko jo, että kaikki ihmiset ovat kauniita. (no melkein). Aluksi kiinnitin huomiota Pariisilaisnaisten ohuisiin sääriin, sitten huomasin, että onhan sielläkin (onneksi) niitä muodokkaampiakin tapauksia.
Viimeisenä iltana fiilistelimme kotikulmilla Montmartressa.
tälviisiin rennosti ei ole soveliasta kävellä Sacre Coeurin liepeillä
tämä kirpparirintsikkakasa sai mut repeämään naurusta, gosh!
Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan, ainakin hetkeksi ja viimeiset sunnuntain tunnit Pariisissa tallustimme ja söimme Pigalle - Montmartren alueella.
Koska sentään asustimme aivan Moulin Rougen liepeillä, tuumasin, että sunnuntaina aamupäivällä voimme poiketa sille sexikadulle, jonka olimme tähän mennessä taitavasti aina ohittaneet, teininkin kanssa. Liikettä oli moneen sorttiin. Mutta meitä huvitti yli yön juhlineet pariisilaiset, jotka kömpivät eräästä klubista tokkurassa pois sunnuntaina aamupäivällä ja bileet tuntuivan vaan jatkuvan.
Moulin Rouge, päivänvalossa
Montmartrea
Paris, Sacre Coeuriltä
Ja sitten ravintolasuositus, La Paprika (tärppi!)
Last meet-a-finn-tapahtuma olikin sitten Charles de Gaullen lentokentällä - juma, lastillinen suomalaisia ja kaikki samaan koneeseen, eiiiiiiiiiiiiiiiiiii.............
Sitten vastaus kirjoituksen kysymykseen. Toivon, että edes vähän. Töissä naiset kommentoivat, että olet muuttunut ihan pariisilaisen näköiseksi ja sovimme, että uusi pukeutumiskoodi on hieman pariisilaisempi ;-) Kynnet on luumunpunaiset ja hametta sukkiksineen olen pitänyt 2/4 päivästä tällä viikolla. Mutta kyllä se tuleva talvi porsaan kotiin ajaa, I'm afraid.
Rakastuimme Pariisiin kumpainenkin ja sinne pian uudelleen toivon, olen tosissani! :) Tähän loppuu tämä matkaselostus
= exit!
Kommentit
Lähetä kommentti