Siirry pääsisältöön

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos!

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.

 2. Miksi juokset?
Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita. 

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä alan asiantuntijoilta. Kukaan ei ole laatinut minulle mitään henkilökohtaista. Mun tärkein mittari on oma kroppa. Se kertoo kaiken. Valmentajaa ei ole :), oma mies kannustaa ylivoimaisesti eniten!

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 
Tämä vuosi on ollut vaikea lenkkivuosi mulle, motivaatiota on pitänyt hakea enemmän kuin aiemmin. Toinen lenkkivuosi taas on ollut paras tähän mennessä, silloin koin lenkeillä huikeita extreme- fiiliksiä. Vaikka silloin sairastuin tasan ennen jokaista tosikoitosta. Mutta silloin mä olin niin tosissani. Haluan päästä taas samaan. Tämän vuoden paras lenkki...hmm...muutama kiva ollut, mutta paras kokematta.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Nike on mun mallinen, sopii jalkaan, sopii päälle. Olen Niken ihannetyttö! Huhuu, Nike!!!!

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Juu, vanhanaikaisesti merkkaan kalenteriini päivät ja määrät. Ihan alkuaikoina en merkinnyt matkoja, koska en uskonut, että koskaan juoksisin kymppiä. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Nyt epäilen, etten koskaan juokse 42km....
Blogi ei toimi minulle juoksukalenterina, vaan fiiliskirjana....

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
On. Mun juoksuelämä on täys tavoitteita: Kymppi alle tuntiin, puolikas kahteen tuntiin, maraton juosten läpi, joskus. Ja sitten se unelma: jaksaisin hölkytellä loputtomasti, siis loputtomasti.

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Olen joskus tätä valitellutkin blogissani. On haaste ehtiä ja jaksaa lenkkeillä. Elämä on ajoittain todella kiireistä. Motivaation puuttuminen on tullut uutuutena, laiskottaa tai sanotaan näin, jos on ihan poikki jo päivästä muutoin en jaksa...vaikka tiedän, että jos menisin jaksaisin...motivaation puute. Sitten se, että ennevanhaan ei yksi nuha maailmaa kaatanut, nyt se kaataa. Kipeenä ei voi juosta, se ei ole viisasta eikä siitä saa mitään irti. Pitää olla terve ja toipuminen juoksukuntoon voi kestää yllättävän kauan. Pahinta on tietysti jos jokin paikka vihoittelee, ei voi tietää meneekö kremppa ohi. Tähän mennessä kaikki ovat menneet. Huh! Kop kop kop...

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Juoksen läpi vuoden ulkona. Paras aika juosta on nämä hiukan viileämmät säät. Kesä ei ole parasta juoksuaikaa. Talvijuokseminen on huikean ihanaa ja extremeä kovilla pakkasilla. Mutta jos tulee kovasti lunta, ei oikein pysty oikeaa juosemista harjoittamaan. Hyvän treenin silloin kyllä saa. Olen taas vakavasti harkinnut, että kokeilisin sisärataa tuolla noin tulevana talvena.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Olen, voi olen. Se on parasta, sanoisinko melkein yhtä hyvää kuin se yksi homma, te tiedätte :) No, vakavasti puhuen, juu, se on aivan täydellistä. Kylmät väreet, sellainen tunne, että nyt mä voin tehdä ihan mitä vaan(eli juosta loputtomasti tässä upeassa tunteessa). Yleensä siihen liittyy myös joku biisi, joka mp3:ta soi. Joku juoksuun sopiva ja siihen fiilikseen sopiva, mutta kyse ei ole kuitenkaan musiikista sanoisin vaan niistä kuuluisista endorfiineista.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
- kroppa on sun mittari, ei sykemittari
- lue sellaista juoksukirjallisuutta, joka on juoksun ammattilaisten laatimaa
-jos et luota itseesi, hankkiudu juoksukouluun, mutta ei se ole lainkaan pakollista
- hanki hyvät, omaa jalankokoasi numeroa suuremmat juoksulenkkarit (oikean koon valitettavasti tietää vain testaamalla aidossa tilanteessa, lenkeillä)
- tutki juoksukolleegoiden juoksutyylejä, älä ota oppia huonoista vaan hyvistä
- nauti ja anna ajatusten soljua, lenkit on parasta stressinpurkua

Hirveesti voisi runoilla tähän muutakin, mutta nämä purkautui heti :)
Juoksuhaasteen saa eteenpäin Hiluvitku. ;-)
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...