Siirry pääsisältöön

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos!

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.

 2. Miksi juokset?
Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita. 

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä alan asiantuntijoilta. Kukaan ei ole laatinut minulle mitään henkilökohtaista. Mun tärkein mittari on oma kroppa. Se kertoo kaiken. Valmentajaa ei ole :), oma mies kannustaa ylivoimaisesti eniten!

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 
Tämä vuosi on ollut vaikea lenkkivuosi mulle, motivaatiota on pitänyt hakea enemmän kuin aiemmin. Toinen lenkkivuosi taas on ollut paras tähän mennessä, silloin koin lenkeillä huikeita extreme- fiiliksiä. Vaikka silloin sairastuin tasan ennen jokaista tosikoitosta. Mutta silloin mä olin niin tosissani. Haluan päästä taas samaan. Tämän vuoden paras lenkki...hmm...muutama kiva ollut, mutta paras kokematta.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Nike on mun mallinen, sopii jalkaan, sopii päälle. Olen Niken ihannetyttö! Huhuu, Nike!!!!

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Juu, vanhanaikaisesti merkkaan kalenteriini päivät ja määrät. Ihan alkuaikoina en merkinnyt matkoja, koska en uskonut, että koskaan juoksisin kymppiä. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Nyt epäilen, etten koskaan juokse 42km....
Blogi ei toimi minulle juoksukalenterina, vaan fiiliskirjana....

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
On. Mun juoksuelämä on täys tavoitteita: Kymppi alle tuntiin, puolikas kahteen tuntiin, maraton juosten läpi, joskus. Ja sitten se unelma: jaksaisin hölkytellä loputtomasti, siis loputtomasti.

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Olen joskus tätä valitellutkin blogissani. On haaste ehtiä ja jaksaa lenkkeillä. Elämä on ajoittain todella kiireistä. Motivaation puuttuminen on tullut uutuutena, laiskottaa tai sanotaan näin, jos on ihan poikki jo päivästä muutoin en jaksa...vaikka tiedän, että jos menisin jaksaisin...motivaation puute. Sitten se, että ennevanhaan ei yksi nuha maailmaa kaatanut, nyt se kaataa. Kipeenä ei voi juosta, se ei ole viisasta eikä siitä saa mitään irti. Pitää olla terve ja toipuminen juoksukuntoon voi kestää yllättävän kauan. Pahinta on tietysti jos jokin paikka vihoittelee, ei voi tietää meneekö kremppa ohi. Tähän mennessä kaikki ovat menneet. Huh! Kop kop kop...

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Juoksen läpi vuoden ulkona. Paras aika juosta on nämä hiukan viileämmät säät. Kesä ei ole parasta juoksuaikaa. Talvijuokseminen on huikean ihanaa ja extremeä kovilla pakkasilla. Mutta jos tulee kovasti lunta, ei oikein pysty oikeaa juosemista harjoittamaan. Hyvän treenin silloin kyllä saa. Olen taas vakavasti harkinnut, että kokeilisin sisärataa tuolla noin tulevana talvena.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Olen, voi olen. Se on parasta, sanoisinko melkein yhtä hyvää kuin se yksi homma, te tiedätte :) No, vakavasti puhuen, juu, se on aivan täydellistä. Kylmät väreet, sellainen tunne, että nyt mä voin tehdä ihan mitä vaan(eli juosta loputtomasti tässä upeassa tunteessa). Yleensä siihen liittyy myös joku biisi, joka mp3:ta soi. Joku juoksuun sopiva ja siihen fiilikseen sopiva, mutta kyse ei ole kuitenkaan musiikista sanoisin vaan niistä kuuluisista endorfiineista.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
- kroppa on sun mittari, ei sykemittari
- lue sellaista juoksukirjallisuutta, joka on juoksun ammattilaisten laatimaa
-jos et luota itseesi, hankkiudu juoksukouluun, mutta ei se ole lainkaan pakollista
- hanki hyvät, omaa jalankokoasi numeroa suuremmat juoksulenkkarit (oikean koon valitettavasti tietää vain testaamalla aidossa tilanteessa, lenkeillä)
- tutki juoksukolleegoiden juoksutyylejä, älä ota oppia huonoista vaan hyvistä
- nauti ja anna ajatusten soljua, lenkit on parasta stressinpurkua

Hirveesti voisi runoilla tähän muutakin, mutta nämä purkautui heti :)
Juoksuhaasteen saa eteenpäin Hiluvitku. ;-)
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään. Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten: - Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know. - Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu. - Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up): - musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot. - puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa) - veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä. - maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän