Siirry pääsisältöön

karannut motivaatio palasi

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta!

Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille.
Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä.
Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille.
Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti.
Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin....
Mutta tämä joka syksyinen missioni: vartin aika alle tuntiin voi hyvin ja jatkuu.

mitalisadetta varteiltani
 
Olen kuitenkin tosi tyytyväinen viikonlopun juoksumäärään ja siihen, että eilen sillä iltalenkillä, jolla oli tämän näköistä:
 
 
mä löysin mun karanneen motivaation. Ensi keväänä -  alkukesästä voisin osallistua Länkkäriin, HCR:n ja siihen uutuuteen HHM:n.
Mutta mun paras idea eiliseltä lenkiltä on se, että mä leikkautan Michelle Williams tukan nyt! Heti!

Kommentit

  1. Onnea tuloksesta, joka varmasti oli paras mihin tällä hetkellä flunssan jälkeen pystyt! Ja aina vähän huonompi tuloskin on parempi kuin esim. keskeyttäminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos ja kuin mun suusta : keskeyttäminen? Ehei, vain äärimmäisen pakon edessä. Luonne ei anna periksi ja tunne suoritetun juoksun jälkeen on niin hyvä, aina ja kuitenkin. Jäipä jotain hampaankoloon ensi kertaa varten!:)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...