29. syyskuuta 2013

karannut motivaatio palasi

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta!

Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille.
Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä.
Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille.
Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti.
Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin....
Mutta tämä joka syksyinen missioni: vartin aika alle tuntiin voi hyvin ja jatkuu.

mitalisadetta varteiltani
 
Olen kuitenkin tosi tyytyväinen viikonlopun juoksumäärään ja siihen, että eilen sillä iltalenkillä, jolla oli tämän näköistä:
 
 
mä löysin mun karanneen motivaation. Ensi keväänä -  alkukesästä voisin osallistua Länkkäriin, HCR:n ja siihen uutuuteen HHM:n.
Mutta mun paras idea eiliseltä lenkiltä on se, että mä leikkautan Michelle Williams tukan nyt! Heti!

2 kommenttia:

  1. Onnea tuloksesta, joka varmasti oli paras mihin tällä hetkellä flunssan jälkeen pystyt! Ja aina vähän huonompi tuloskin on parempi kuin esim. keskeyttäminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos ja kuin mun suusta : keskeyttäminen? Ehei, vain äärimmäisen pakon edessä. Luonne ei anna periksi ja tunne suoritetun juoksun jälkeen on niin hyvä, aina ja kuitenkin. Jäipä jotain hampaankoloon ensi kertaa varten!:)

      Poista