Siirry pääsisältöön

karannut motivaatio palasi

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta!

Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille.
Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä.
Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille.
Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti.
Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin....
Mutta tämä joka syksyinen missioni: vartin aika alle tuntiin voi hyvin ja jatkuu.

mitalisadetta varteiltani
 
Olen kuitenkin tosi tyytyväinen viikonlopun juoksumäärään ja siihen, että eilen sillä iltalenkillä, jolla oli tämän näköistä:
 
 
mä löysin mun karanneen motivaation. Ensi keväänä -  alkukesästä voisin osallistua Länkkäriin, HCR:n ja siihen uutuuteen HHM:n.
Mutta mun paras idea eiliseltä lenkiltä on se, että mä leikkautan Michelle Williams tukan nyt! Heti!

Kommentit

  1. Onnea tuloksesta, joka varmasti oli paras mihin tällä hetkellä flunssan jälkeen pystyt! Ja aina vähän huonompi tuloskin on parempi kuin esim. keskeyttäminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos ja kuin mun suusta : keskeyttäminen? Ehei, vain äärimmäisen pakon edessä. Luonne ei anna periksi ja tunne suoritetun juoksun jälkeen on niin hyvä, aina ja kuitenkin. Jäipä jotain hampaankoloon ensi kertaa varten!:)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...