Siirry pääsisältöön

aamiainen ranskalaisittain

oooo....enää 29 työpäivää Parisiin (viikonloppuja ei tarvitse laskea, koska ne on poikkeuksetta mukavia muutenkin).

Tänään se tärkeä asia tuli mieleen, ranskalaistyyppinen aamiainen. Kipaisin hakemassa Cafe Latten tuosta eräästä kahvilasta töihin tullessani ja siinä se luki French Breakfast! Samantien näin itseni (ja tyttäreni) Pariisissa croissantit ja marmeladit siinä lautasella. Päällimmäisenä ja tärkeimpänä mielessä vain se mitä makua tänä aamuna sipaisen croisantilleni. Ja jättimäinen Cafe au lait kupissa, tuoremehua lasissa.  
Tämä kuva on googlattu, lupaan laittaa sitten aikanaan omia kuvia Pariisin aamuista, oikein kuvakollaasin. 
 
Ihana lähteä Pariisiin, siitä on jo tovi niin sanotusti vierähtänyt kun olen siellä viimeksi ollut, 31 vuotta! Sinänsä outoa, koska olen hardly 35- vuotias ja olin Pariisissa kuitenkin yli 10- vuotiaana. Vaikea vaikea yhtälö ;-) Mutta ei mennä siihen, koska se ei ole tärkeää.

Se aamiainen on. Ja ne kahvilat. Verkkainen shoppailu ja harkitut kulttuurikokemukset. Menemme vähintään Jim Morrisonin haudalle. Ja Louvreen toki. Hauskaa viedä teinityttöni Pariisin, jossa olin itse viimeksi varhais-varhaisteininä. Suloista.

Mutta näistä työpäivistä ennen Pariisia, yksi kuluu Hangossa, nimittäin huomenna. Hanko-excu, ei höperömpää sekään.
Ja myöhemmin kaksi Porissa (never been in Pori before!). Antoisaa uskoisin.  
Matkailu tuo elämäni suola, sokeri ja mustapippuri. Joulumatka jo varattuna.

Kommentit

  1. Sulla on niin ihanaa odotettavaa että! Aamiainen! Pariisi! Loma!
    Meillä Pariisiin lähtee mies, perjantaina. Melkein viikoksi. En voi edes kommentoida moista.

    Mihin jouluna? MIhin mä pääsen jouluna tai ikinä? Ehkä kotisohvalle. Apua! HArmi kun voitin lotossa vain 20 e. :) Mutta odottelen sit jotain muuta kivaa... Jumppaa... :D

    VastaaPoista
  2. Mun realismi ei usko lottovoittoihin, muuhun onnekkuuteen kyllä. Mut on ne sit siis mahdollisia ;-) Nyt seuraavaksi mä odotan pääsyä lenkille. Kroppa tarttee nyt juoksua. Sun miehekkäällä on kyllä kivat työmatkakohteet. Ehkä myös hyvät tulkkarit?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....