Siirry pääsisältöön

aamiainen ranskalaisittain

oooo....enää 29 työpäivää Parisiin (viikonloppuja ei tarvitse laskea, koska ne on poikkeuksetta mukavia muutenkin).

Tänään se tärkeä asia tuli mieleen, ranskalaistyyppinen aamiainen. Kipaisin hakemassa Cafe Latten tuosta eräästä kahvilasta töihin tullessani ja siinä se luki French Breakfast! Samantien näin itseni (ja tyttäreni) Pariisissa croissantit ja marmeladit siinä lautasella. Päällimmäisenä ja tärkeimpänä mielessä vain se mitä makua tänä aamuna sipaisen croisantilleni. Ja jättimäinen Cafe au lait kupissa, tuoremehua lasissa.  
Tämä kuva on googlattu, lupaan laittaa sitten aikanaan omia kuvia Pariisin aamuista, oikein kuvakollaasin. 
 
Ihana lähteä Pariisiin, siitä on jo tovi niin sanotusti vierähtänyt kun olen siellä viimeksi ollut, 31 vuotta! Sinänsä outoa, koska olen hardly 35- vuotias ja olin Pariisissa kuitenkin yli 10- vuotiaana. Vaikea vaikea yhtälö ;-) Mutta ei mennä siihen, koska se ei ole tärkeää.

Se aamiainen on. Ja ne kahvilat. Verkkainen shoppailu ja harkitut kulttuurikokemukset. Menemme vähintään Jim Morrisonin haudalle. Ja Louvreen toki. Hauskaa viedä teinityttöni Pariisin, jossa olin itse viimeksi varhais-varhaisteininä. Suloista.

Mutta näistä työpäivistä ennen Pariisia, yksi kuluu Hangossa, nimittäin huomenna. Hanko-excu, ei höperömpää sekään.
Ja myöhemmin kaksi Porissa (never been in Pori before!). Antoisaa uskoisin.  
Matkailu tuo elämäni suola, sokeri ja mustapippuri. Joulumatka jo varattuna.

Kommentit

  1. Sulla on niin ihanaa odotettavaa että! Aamiainen! Pariisi! Loma!
    Meillä Pariisiin lähtee mies, perjantaina. Melkein viikoksi. En voi edes kommentoida moista.

    Mihin jouluna? MIhin mä pääsen jouluna tai ikinä? Ehkä kotisohvalle. Apua! HArmi kun voitin lotossa vain 20 e. :) Mutta odottelen sit jotain muuta kivaa... Jumppaa... :D

    VastaaPoista
  2. Mun realismi ei usko lottovoittoihin, muuhun onnekkuuteen kyllä. Mut on ne sit siis mahdollisia ;-) Nyt seuraavaksi mä odotan pääsyä lenkille. Kroppa tarttee nyt juoksua. Sun miehekkäällä on kyllä kivat työmatkakohteet. Ehkä myös hyvät tulkkarit?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...