Siirry pääsisältöön

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos!

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.

 2. Miksi juokset?
Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita. 

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä alan asiantuntijoilta. Kukaan ei ole laatinut minulle mitään henkilökohtaista. Mun tärkein mittari on oma kroppa. Se kertoo kaiken. Valmentajaa ei ole :), oma mies kannustaa ylivoimaisesti eniten!

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 
Tämä vuosi on ollut vaikea lenkkivuosi mulle, motivaatiota on pitänyt hakea enemmän kuin aiemmin. Toinen lenkkivuosi taas on ollut paras tähän mennessä, silloin koin lenkeillä huikeita extreme- fiiliksiä. Vaikka silloin sairastuin tasan ennen jokaista tosikoitosta. Mutta silloin mä olin niin tosissani. Haluan päästä taas samaan. Tämän vuoden paras lenkki...hmm...muutama kiva ollut, mutta paras kokematta.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
Nike on mun mallinen, sopii jalkaan, sopii päälle. Olen Niken ihannetyttö! Huhuu, Nike!!!!

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
Juu, vanhanaikaisesti merkkaan kalenteriini päivät ja määrät. Ihan alkuaikoina en merkinnyt matkoja, koska en uskonut, että koskaan juoksisin kymppiä. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Nyt epäilen, etten koskaan juokse 42km....
Blogi ei toimi minulle juoksukalenterina, vaan fiiliskirjana....

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
On. Mun juoksuelämä on täys tavoitteita: Kymppi alle tuntiin, puolikas kahteen tuntiin, maraton juosten läpi, joskus. Ja sitten se unelma: jaksaisin hölkytellä loputtomasti, siis loputtomasti.

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Olen joskus tätä valitellutkin blogissani. On haaste ehtiä ja jaksaa lenkkeillä. Elämä on ajoittain todella kiireistä. Motivaation puuttuminen on tullut uutuutena, laiskottaa tai sanotaan näin, jos on ihan poikki jo päivästä muutoin en jaksa...vaikka tiedän, että jos menisin jaksaisin...motivaation puute. Sitten se, että ennevanhaan ei yksi nuha maailmaa kaatanut, nyt se kaataa. Kipeenä ei voi juosta, se ei ole viisasta eikä siitä saa mitään irti. Pitää olla terve ja toipuminen juoksukuntoon voi kestää yllättävän kauan. Pahinta on tietysti jos jokin paikka vihoittelee, ei voi tietää meneekö kremppa ohi. Tähän mennessä kaikki ovat menneet. Huh! Kop kop kop...

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Juoksen läpi vuoden ulkona. Paras aika juosta on nämä hiukan viileämmät säät. Kesä ei ole parasta juoksuaikaa. Talvijuokseminen on huikean ihanaa ja extremeä kovilla pakkasilla. Mutta jos tulee kovasti lunta, ei oikein pysty oikeaa juosemista harjoittamaan. Hyvän treenin silloin kyllä saa. Olen taas vakavasti harkinnut, että kokeilisin sisärataa tuolla noin tulevana talvena.

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Olen, voi olen. Se on parasta, sanoisinko melkein yhtä hyvää kuin se yksi homma, te tiedätte :) No, vakavasti puhuen, juu, se on aivan täydellistä. Kylmät väreet, sellainen tunne, että nyt mä voin tehdä ihan mitä vaan(eli juosta loputtomasti tässä upeassa tunteessa). Yleensä siihen liittyy myös joku biisi, joka mp3:ta soi. Joku juoksuun sopiva ja siihen fiilikseen sopiva, mutta kyse ei ole kuitenkaan musiikista sanoisin vaan niistä kuuluisista endorfiineista.

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
- kroppa on sun mittari, ei sykemittari
- lue sellaista juoksukirjallisuutta, joka on juoksun ammattilaisten laatimaa
-jos et luota itseesi, hankkiudu juoksukouluun, mutta ei se ole lainkaan pakollista
- hanki hyvät, omaa jalankokoasi numeroa suuremmat juoksulenkkarit (oikean koon valitettavasti tietää vain testaamalla aidossa tilanteessa, lenkeillä)
- tutki juoksukolleegoiden juoksutyylejä, älä ota oppia huonoista vaan hyvistä
- nauti ja anna ajatusten soljua, lenkit on parasta stressinpurkua

Hirveesti voisi runoilla tähän muutakin, mutta nämä purkautui heti :)
Juoksuhaasteen saa eteenpäin Hiluvitku. ;-)
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...