Siirry pääsisältöön

kiusallisia juttuja

Hei vaan,

Työ on vienyt mut mennessään, but I manage :)

Viimeaikoina kaiken todella oikean kiireen keskellä olen joutunut miettimään ja ottamaan kantaa mm. seuraavaan: kiusalliset fb-kaverit. Siis sellaiset, jotka joskus olet tuntenut tosi hyvin ja ne ovat olleet silloin kivoja. Mutta, nyt tänä päivänä jotain hämminkiä on tapahtunut ja sanoisinko varovasti ja ihan hiljaisella äänellä, että siellä toisessa päässä. Koska minkäänlaista konfliktia ei ole tapahtunut, koskaan. Pöh, ihan tyhmää. Mutta kiusallisia, riitaa haastavia, täysin hämmentäviä ja typeriä kommenteja MUN sivulle (tavallaan kuin huvittaakseen itseään?). Hetken aikaa sen jaksaa ottaa huumorilla, sit ei enää. Sulkulista on äärinäppärä asetus, jos/kun ei viitsisi osoittaa sormella ja poistaa joukosta. (no voihan niinkin tehdä...) Ja omien sivujen editointi, sekin on luvallista, asiattomat kommentit voi poistaa.
En tiedä, mua tollaset jutut hämmentää, koska alunperinkin lähdin varovaisesti koko fb:n, sitten löysin linjani ja kantani sen suhteen. Mutta joo, ehkä vaan kylmä linja tässäkin asiassa on parasta, mitä sitä hölmöläisiä säälimään?
Eniten risoo se, että joku/jotkut luulee tuntevansa tietävänsä vaikka tosiasiassa sohivat ihan omiansa.
Se on ajan ja energian haaskaamista. Ja asiallinen ihminen ei käyttäydy niin.

Hei, mut siitähän tuli mieleen, että työpaikoillakin on niitä ihmisiä, jotka vaan ovat hämmentäviä välillä. Miten ne vois editoida pois elämästä? Enkä nyt puhu siitä, etten kestäisi kaikenlaisia ihmisiä, vaan siitä, että oikeasti dorkat/ikävät/vaivaannuttavat/omaa pahaa oloansa muihin purkavat ihmiset on liikaa (kaikille?) Jep, tiedän toi oli liikaa sanottu ja vaadittu.

Mut mun fb-seinältä ne lähtee (tai siis 1-2, toisen suhteen on vielä snadi jousto).
Ja hei kaikki muut karvan yli sata on kivoja (tolkuissaan), aatelkaa mulla on niin vähän fb-kamuja, sanoihan, että suhtauduin alussa varovasti siihen someen. Ja taidan tosiaan suhtautua jatkossakin.

Sekin mua kiusallisesti risoo, mutta vastaavaa olen kertonut joskus aiemminkin. Se tunne kun kerron pienelle joukolle ihmisiä harrastuskeskustelun lomassa (esimerkiksi työpaikan saunaillassa), että kuinka mukavaa on, että olen löytänyt juoksun tuon ihanan harrastuksen (liikunta on asia, jota ei saisi dissata, kukaan, koskaan), niin kaikki muut hymistelevät ymmärtäväisenä ja toteavat tosi hyvä ja joo toi on sun juttu (heilläkin on näemmä omansa) niin yksi toteaa, 'aijaa...ihan tosi paljonkos sä sit juokset nykyään ja vai niin, ei se matka vaan se nopeus', tuhahtaa ja häipyy paikalta. Okei, olisin näyttänyt kieltä ja keskaria jos olisin keskenkasvuinen. Hih hii, nyt naurattaa. Mut oikeesti, ihmiset, nämä on herkkiä asioita. Älkää koskaan milloinkaan dissatko hyviä asioita tässä maailmassa, älkää vaikka olisitte kateellisia :) :) :)

Toinen kiusallinen asia on (tää on vähiten kiusallinen näistä) vatsamakkara, joka on ilmestynyt mun vatsalle vaikeuttamaan elämää. Okei, onhan se tolkullisen kokoinen, mutta onhan se kettumainen ja nyt se lähtee.
Vatsamakkara veke = suomeksi 2-4 kiloa. Sit on hyvä, koska se on MUN vatsani ja mun kohta entinen snadi makkara. :) Ja jos 4 kiloa lähtee sit lähtee jo takapuolesta ja reisilöistäkin. JOO!

Enpä nyt tähän hätään keksi muita kiusallisia juttuja, elämä on kohillaan. Joululomaa odotellaan ja lenkit reilun 3 viikon tauon (matkoja, kiirettä, kipeyksiä, elämää) jälkeen ovat taas alkaneet.

Mukavaa syksyn jatkoa, koska eihän tämä nyt vielä talvi ole, ainakaan täällä etelässä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää