Siirry pääsisältöön

kiusallisia juttuja

Hei vaan,

Työ on vienyt mut mennessään, but I manage :)

Viimeaikoina kaiken todella oikean kiireen keskellä olen joutunut miettimään ja ottamaan kantaa mm. seuraavaan: kiusalliset fb-kaverit. Siis sellaiset, jotka joskus olet tuntenut tosi hyvin ja ne ovat olleet silloin kivoja. Mutta, nyt tänä päivänä jotain hämminkiä on tapahtunut ja sanoisinko varovasti ja ihan hiljaisella äänellä, että siellä toisessa päässä. Koska minkäänlaista konfliktia ei ole tapahtunut, koskaan. Pöh, ihan tyhmää. Mutta kiusallisia, riitaa haastavia, täysin hämmentäviä ja typeriä kommenteja MUN sivulle (tavallaan kuin huvittaakseen itseään?). Hetken aikaa sen jaksaa ottaa huumorilla, sit ei enää. Sulkulista on äärinäppärä asetus, jos/kun ei viitsisi osoittaa sormella ja poistaa joukosta. (no voihan niinkin tehdä...) Ja omien sivujen editointi, sekin on luvallista, asiattomat kommentit voi poistaa.
En tiedä, mua tollaset jutut hämmentää, koska alunperinkin lähdin varovaisesti koko fb:n, sitten löysin linjani ja kantani sen suhteen. Mutta joo, ehkä vaan kylmä linja tässäkin asiassa on parasta, mitä sitä hölmöläisiä säälimään?
Eniten risoo se, että joku/jotkut luulee tuntevansa tietävänsä vaikka tosiasiassa sohivat ihan omiansa.
Se on ajan ja energian haaskaamista. Ja asiallinen ihminen ei käyttäydy niin.

Hei, mut siitähän tuli mieleen, että työpaikoillakin on niitä ihmisiä, jotka vaan ovat hämmentäviä välillä. Miten ne vois editoida pois elämästä? Enkä nyt puhu siitä, etten kestäisi kaikenlaisia ihmisiä, vaan siitä, että oikeasti dorkat/ikävät/vaivaannuttavat/omaa pahaa oloansa muihin purkavat ihmiset on liikaa (kaikille?) Jep, tiedän toi oli liikaa sanottu ja vaadittu.

Mut mun fb-seinältä ne lähtee (tai siis 1-2, toisen suhteen on vielä snadi jousto).
Ja hei kaikki muut karvan yli sata on kivoja (tolkuissaan), aatelkaa mulla on niin vähän fb-kamuja, sanoihan, että suhtauduin alussa varovasti siihen someen. Ja taidan tosiaan suhtautua jatkossakin.

Sekin mua kiusallisesti risoo, mutta vastaavaa olen kertonut joskus aiemminkin. Se tunne kun kerron pienelle joukolle ihmisiä harrastuskeskustelun lomassa (esimerkiksi työpaikan saunaillassa), että kuinka mukavaa on, että olen löytänyt juoksun tuon ihanan harrastuksen (liikunta on asia, jota ei saisi dissata, kukaan, koskaan), niin kaikki muut hymistelevät ymmärtäväisenä ja toteavat tosi hyvä ja joo toi on sun juttu (heilläkin on näemmä omansa) niin yksi toteaa, 'aijaa...ihan tosi paljonkos sä sit juokset nykyään ja vai niin, ei se matka vaan se nopeus', tuhahtaa ja häipyy paikalta. Okei, olisin näyttänyt kieltä ja keskaria jos olisin keskenkasvuinen. Hih hii, nyt naurattaa. Mut oikeesti, ihmiset, nämä on herkkiä asioita. Älkää koskaan milloinkaan dissatko hyviä asioita tässä maailmassa, älkää vaikka olisitte kateellisia :) :) :)

Toinen kiusallinen asia on (tää on vähiten kiusallinen näistä) vatsamakkara, joka on ilmestynyt mun vatsalle vaikeuttamaan elämää. Okei, onhan se tolkullisen kokoinen, mutta onhan se kettumainen ja nyt se lähtee.
Vatsamakkara veke = suomeksi 2-4 kiloa. Sit on hyvä, koska se on MUN vatsani ja mun kohta entinen snadi makkara. :) Ja jos 4 kiloa lähtee sit lähtee jo takapuolesta ja reisilöistäkin. JOO!

Enpä nyt tähän hätään keksi muita kiusallisia juttuja, elämä on kohillaan. Joululomaa odotellaan ja lenkit reilun 3 viikon tauon (matkoja, kiirettä, kipeyksiä, elämää) jälkeen ovat taas alkaneet.

Mukavaa syksyn jatkoa, koska eihän tämä nyt vielä talvi ole, ainakaan täällä etelässä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu