Siirry pääsisältöön

last and first

Njaah....loma loppui, duuni ja arki alkoi.
Muistellaanpa vielä kuvien avulla loppulomaa :) Last weeks...

Naantali tuo oiva kesäkaupunki


 
 kesäkotimme parisen päivää

 
 
Luostarinmäki Turussa
 
Aurajoenrannalta 
 
 
Niilo työn touhussa (Neil Young & Crazy Horse Kaisaniemessä 5.8.)
 
mökille viimeisiksi lomapäiviksi
 
Jotenkaan en enää osaa kirjoittaa tuosta ajasta, onhan tässä jo viikko painettu töitä :) Ihana ja hyvä loma, rentouttava.

Puhutaan urheilusta. Niin, mun motivaatio juoksuun on ollut suht nollassa koko kesän. Johtuuko sitten hyvästä lomailusta vai mistä?.....
Silti muutamia juoksulenkkejä sain aikaiseksi, pyöräilyjä yllättäen aika paljon. Mun valkoinen 7-vaihteinen Nopsani on saanut liikuntaa tänä kesänä. Sen paksuilla renkailla on yllättävän hyvä fillaroida myös maastoisemmissa olosuhteissa. Mutta myönnetään, että noi vaihdemäärät eivät riitä maantieajoon. Koska en kuitenkaan ole vieläkään se varusteluihminen, katson ennenkuin satsaan. Jos oikein innostun niin sitten hankin vaihteikkaammankin.

Sitten asiaan: eilen  ryntäsin lenkille töiden jälkeen, juoksin kympin ja se oli vähän niinkuin ennenkin. Saavutin hyvänolontunteen. Vakaasti uskon, että homma palautuu nyt kohilleen. Helpotus!
Puolmara häämöttää syyskuun lopulla, muita juoksuja en ole vielä päättänyt. Katsotaan. On aika lyhytsanainen olo siitäkin. Pääasia on, että osasin vielä juosta :)

Ensimmäinen arkiviikko takana ja työkin maistuu kohtuu hyvälle. Seuraava lomakin on ihan kohta, jo lokakuussa. Silloin sanon au revoir!

Huomenna pidämme rapukekkerit omalle perheelle ja ystäväperheelle. Ravut ovat suurta herkkuani! Mutta eniten mua tässä kiinnostaa kekkereiden järkkääminen. Ja se, että vielä on kesä, loppukesä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...