Siirry pääsisältöön

need for green

Joulukuussa tarvitsin keltaista, nyt huikkaan vihreän perään.
Vihreän kaipuu on kova. Wonder why - vihreää ympäristössä viimeksi ja koska? Kuka muistaa?

Mutta niin keltaista kuin vihreääkään en kovin mielelläni (nykyään) päälleni laita, joten ripotellaan ja katsellaan sitä ympärillä.
Miettikää! Vihreät housut ja keltainen paita, kyllä sellainen oli muotia 1980-luvulla ja nähtiin minunkin ylläni moinen karseus.
Ja 90-luvulla miehillä oli (must to wear) tummanvihreät tai viininpunaiset farkut, kohta retroillaan ihan varmasti sitä. Onnea miehille!
Pidin Marimekon keväänvihreää rotsia joskus 10-vuotta sitten. Se oli kiva tuolloin, nyt - not my style. Takkia kehuttiin aina ja laajalti kuten nykyistä kirkkaan sinistä takkiani, johon itse alan jo kyllästyä.
Ihana sammaleenvihreä samettijakku (Firenzestä ostettu) oli lempijakkuni reilut 10 vuotta sitten.
Niin ihana, nyt - ei kiitos.

Jos oikein hartaasti muistelen, saattaa jotain muutakin vihreää vaatetta muistua mieleen.
Ainakin juoksupaitoja. Ihan vasta viimeaikoina urheiluliikkeissä on alkanut esiintymään
kivankin värisiä urheiluvaatteita. Ei yhtään kirkuvan pinkkiä tai 'raikkaan' vihreää paitaa enää koskaan!

Onkohan se niin, että muiden yllä kaikki kirkas ja/tai huomiota herättävän näköinen näyttää aina hyvältä (tai edes kivalta)? Kuten vaikka Anna Puulla keltainen haalariasu. Aivan ihanan näköinen.
En ehkä voisi kuvitellakaan pistäväni keltaista haalariasua ylleni? Niin on rajoittunut mieli.
Oikein hyvin viihdyn mustassa, harmaissa, sinisissä ja valkoisessa ja jos ihan sorrun jotain murrettua muuta väriä (alkaisinko suosimaan ruskean eri sävyjä?) Aikanaan pidin myös punaisista, nyt en enää niistäkään. Kynsissä toki.
Tarvitsen vaaleanharmaan huopaisen (villaisen, pehmoisen tms.) kevättakin. Lempeän ja ihanan. Vaaleanharmaa on muuten yllättävän hyvä väri, joka pukee monia. Vaaleanharmaata ylle ja kirkkaan punaiset kynnet - tykki yhdistelmä.
(hmmmm....tumman vihreä takki yhdistettynä fuksianpunaisiin tai nudekynsiin....)


Some greens:


 Yllä on otteita HAM:in Greenwall-
näyttelystä, @Ilari Hautamäki.
Raikasta ja miellyttävää.
Kuin vehreä kesä keskellä
pölyistä ja nuhjuista
(vaikkakin aurinkoista)
alkukevättä.

En enää jaksanut fiilistellä
tuota pölyn, hiekoitushiekan
ja vanhan nurmikon
seesteistä väriskaalaa.
Vihreä kausi alkoi nyt!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Poluista

Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan. Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää. Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia. Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi. To...

roikota riiputa lihaa

Onneksi on ilmajooga. Olen totaalisen ihastunut tähän ilmailulajiin. Suht samaan hengenvetoon kiinnostaisi muuttaa myös astangajooga harrastustani enempi flown suuntaan. Harrastusten pitää uusiutua. Juoksu ei vieläkäkään mua hirveästi uudelleeninspiroi. Kerran tässä taannoin olinkin poluilla juoksemassa. Musat korvissa täysillä. Puhdistavaa toki. Ehkä keväällä taas jatkan tai talvella jo. Ken tietää, minä en. Oli eilen työperäisesti herne niin syvällä nenässä, että ilmajoogan pää alaspäin roikkuminenkin vain hiukan tuota hernettä irroitti. Tuumin kuitenkin poikkeuksellisia väärinkohdeltuna ja raivoissani. Onneksi väärinkohdeltu ja loukattu minä (omanarvontunnetta on) sai tänään kiitosta hyvästä työstä. Ja muiden sotkujen selvittämisestä!  Fiilis maassa ja siitä juontuneena ihan extempore tuli eilen mieleen, että pitäisikö opiskella enempi joogaa ja ryhtyä joogamaikaksi? Ehkä ei, m...

positiivisuudesta

Haa - en kadonnutkaan lopullisesti, mutta 3 kk:n (melkein) kirjailutauko tuli syystä, toisin sanoen ei ole ollut sitä aikaa ei energiaa eikä myöskään tahtoa kirjoittaa mitään kenellekään mistään. Näin. Kadotin myös motivaationi juoksuun totaalisesti ja olen odottanut nyt 3 kk (melkein) koska motivaatio palautuisi. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että taidanpa haluta lenkille tänään tai lähiaikoina. Still running is part of me ja sama suomeksi. Onneksi en kadottanut joogamotivaatiota. Päinvastoin. Aloitin vakituiseen myös ilmajoogan astangan rinnalle. Voimaa, venyvyyttä, meditaatiota, rauhaa, ajatusten vapautta, uskallusta heittäytyä. Noh, tota jälkimmäistä minulta ei ole tarkemmin ajatellen elämässä puuttunut, joskus voisin olla jopa harkitsevaisempi, ehkä. Kiitos sitä harkitsevaisuuspiirrettä elämältä lisää! Toisaalta sitten en olisi minä vaan joku muu, ehkä aika tylsä, väritön, hajuton ja mau...