Siirry pääsisältöön

need for green

Joulukuussa tarvitsin keltaista, nyt huikkaan vihreän perään.
Vihreän kaipuu on kova. Wonder why - vihreää ympäristössä viimeksi ja koska? Kuka muistaa?

Mutta niin keltaista kuin vihreääkään en kovin mielelläni (nykyään) päälleni laita, joten ripotellaan ja katsellaan sitä ympärillä.
Miettikää! Vihreät housut ja keltainen paita, kyllä sellainen oli muotia 1980-luvulla ja nähtiin minunkin ylläni moinen karseus.
Ja 90-luvulla miehillä oli (must to wear) tummanvihreät tai viininpunaiset farkut, kohta retroillaan ihan varmasti sitä. Onnea miehille!
Pidin Marimekon keväänvihreää rotsia joskus 10-vuotta sitten. Se oli kiva tuolloin, nyt - not my style. Takkia kehuttiin aina ja laajalti kuten nykyistä kirkkaan sinistä takkiani, johon itse alan jo kyllästyä.
Ihana sammaleenvihreä samettijakku (Firenzestä ostettu) oli lempijakkuni reilut 10 vuotta sitten.
Niin ihana, nyt - ei kiitos.

Jos oikein hartaasti muistelen, saattaa jotain muutakin vihreää vaatetta muistua mieleen.
Ainakin juoksupaitoja. Ihan vasta viimeaikoina urheiluliikkeissä on alkanut esiintymään
kivankin värisiä urheiluvaatteita. Ei yhtään kirkuvan pinkkiä tai 'raikkaan' vihreää paitaa enää koskaan!

Onkohan se niin, että muiden yllä kaikki kirkas ja/tai huomiota herättävän näköinen näyttää aina hyvältä (tai edes kivalta)? Kuten vaikka Anna Puulla keltainen haalariasu. Aivan ihanan näköinen.
En ehkä voisi kuvitellakaan pistäväni keltaista haalariasua ylleni? Niin on rajoittunut mieli.
Oikein hyvin viihdyn mustassa, harmaissa, sinisissä ja valkoisessa ja jos ihan sorrun jotain murrettua muuta väriä (alkaisinko suosimaan ruskean eri sävyjä?) Aikanaan pidin myös punaisista, nyt en enää niistäkään. Kynsissä toki.
Tarvitsen vaaleanharmaan huopaisen (villaisen, pehmoisen tms.) kevättakin. Lempeän ja ihanan. Vaaleanharmaa on muuten yllättävän hyvä väri, joka pukee monia. Vaaleanharmaata ylle ja kirkkaan punaiset kynnet - tykki yhdistelmä.
(hmmmm....tumman vihreä takki yhdistettynä fuksianpunaisiin tai nudekynsiin....)


Some greens:


 Yllä on otteita HAM:in Greenwall-
näyttelystä, @Ilari Hautamäki.
Raikasta ja miellyttävää.
Kuin vehreä kesä keskellä
pölyistä ja nuhjuista
(vaikkakin aurinkoista)
alkukevättä.

En enää jaksanut fiilistellä
tuota pölyn, hiekoitushiekan
ja vanhan nurmikon
seesteistä väriskaalaa.
Vihreä kausi alkoi nyt!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :) Tänään tehokas hyvänolon jooga työpä

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty