Siirry pääsisältöön

vaihe

Huomattavasti rauhallisempi työmeno jatkuu edelleen ties monettako viikkoa - neljättä?
Sillä on ihmeellisen stimuloiva vaikutus mun ajatusmaailmaan. Olen taas voinut uppoutua erääseen tärkeään kehittämisprojektiin. Kun on riittävästi aikaa, ehtii miettiä, tutkia ja kehittää. Se toimii toistepäin näin: Kun pöytä ylitäys hommia, ei kerkeä kuin suorittaa.
Rauhallinen vaihe, älä lopu koskaan....
Keväällä on piristävä vaikutus muhun (ja moneen muuhunkin), tätä ei voi toistaa liikaa!

Työn miellyttävän vaiheen lisäksi, iloitsen hirveän paljon:
-tyttären uudesta opinahjosta. Go my girl! <3
-tulevasta reissusta Tukholmaan. Matkat <3
-liikunnasta ts. kävelyt, joogat ja kuntosalit (tällä erää sellaisia).
Vaikka sain viimeksi alaselän kipeeksi salilla. Sellaista se nykyään on, aina vähän kolottaa jostain. Sen lisäksi, että ikä tuo viisautta (a lot of - tietty) se tuo myös kroppaan jäykkyyttä ja kaikenlaisia pitkäkestoisia tuntemuksia. Yritys on kuitenkin pitää body toimintakunnossa.
Esimerkkinä sähköpöytä: toimistolla ollessani seison käytännössä jatkuvasti. Istuminen kipeyttää alaselän ja lonkat. Seisominen ei sitä tee, mutta jalkapohjat alkavat väsyä, ajoittain todella paljon. Nyt ratkaisuyrityksenä ostin Lidlistä muutamalla eurolla tasapainotyynyn, jolla voi stepata aina ajoittain jalkapohjat virkeiksi.

Suorittamisen jälkeen, on alkanut myös se normaali aivotoiminta, että mitäs sitten tekisi?
Pitäisikö ilmoittautua avoimeen yliopistoon tai jotain? Ei mitään tutkintoja enää (tai tuskin), mutta vähäsen jotain inspiroivaa opetusta? Olen ollut sen erään vuoden kestäneen opintorupeaman jälkeen suht tyytyväinen ja oikeastaan odotellut meidän suuren rakennusprojektin alkamista. Sitähän odotellaan edelleen.
Siirrän opintoajatukset loppukesään tai lähinnä mahdolliset ilmoittautumiset.
Työkaveri sanoi hyvin kun tätä ääneen pohdin. "Mitä sitten, voit keskeyttää avoimen opinnot aina jos tuntuu, että nyt aika ja ajatukset menevät muuhun." Hyvä huomio, koska en tosiaan osaa omalla kohdallani ensimmäiseksi niin ajatella. Mulle keskeyttäminen (ts.luovuttaminen) on äärimmäisen vaikeaa, vaikka tiedän ettei sen tarvitse sitä olla.
Riittävän hyvät ja pätevät perustelut riittävät, siis minulle itselleni. Muuthan niitä eivät tarvitse, koska monet ihmiset suhtautuvat ihmimillisemmin toisiinsa kuin itseensä. Tosin löytyyhän niitäkin, jotka itse aina sluibaavat ja sitten räksyttävät muille. Aahahaa - niitä ei kuunnella!

Jätetään asia hautumaan hetkeksi, pitää tarkkailla jatkuuko tämä (rauhallisempi)vaihe pitkäänkin :D

Tämä päivä alkoi näin: mies pussasi ja toivotti hyvää naistenpäivää.
Onneksi olin kerran inhimillinen itselleni ja keskeytin yhden kuvion, jotta sain seuraavan (tosin tarinassa oli paljon muutakin, niinhan niissä on aina).

Hyvää naistenpäivää, pysykää naisina eli rohkeina ja itsenäisinä, mutta inhimillisinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu