Siirry pääsisältöön

vaihe

Huomattavasti rauhallisempi työmeno jatkuu edelleen ties monettako viikkoa - neljättä?
Sillä on ihmeellisen stimuloiva vaikutus mun ajatusmaailmaan. Olen taas voinut uppoutua erääseen tärkeään kehittämisprojektiin. Kun on riittävästi aikaa, ehtii miettiä, tutkia ja kehittää. Se toimii toistepäin näin: Kun pöytä ylitäys hommia, ei kerkeä kuin suorittaa.
Rauhallinen vaihe, älä lopu koskaan....
Keväällä on piristävä vaikutus muhun (ja moneen muuhunkin), tätä ei voi toistaa liikaa!

Työn miellyttävän vaiheen lisäksi, iloitsen hirveän paljon:
-tyttären uudesta opinahjosta. Go my girl! <3
-tulevasta reissusta Tukholmaan. Matkat <3
-liikunnasta ts. kävelyt, joogat ja kuntosalit (tällä erää sellaisia).
Vaikka sain viimeksi alaselän kipeeksi salilla. Sellaista se nykyään on, aina vähän kolottaa jostain. Sen lisäksi, että ikä tuo viisautta (a lot of - tietty) se tuo myös kroppaan jäykkyyttä ja kaikenlaisia pitkäkestoisia tuntemuksia. Yritys on kuitenkin pitää body toimintakunnossa.
Esimerkkinä sähköpöytä: toimistolla ollessani seison käytännössä jatkuvasti. Istuminen kipeyttää alaselän ja lonkat. Seisominen ei sitä tee, mutta jalkapohjat alkavat väsyä, ajoittain todella paljon. Nyt ratkaisuyrityksenä ostin Lidlistä muutamalla eurolla tasapainotyynyn, jolla voi stepata aina ajoittain jalkapohjat virkeiksi.

Suorittamisen jälkeen, on alkanut myös se normaali aivotoiminta, että mitäs sitten tekisi?
Pitäisikö ilmoittautua avoimeen yliopistoon tai jotain? Ei mitään tutkintoja enää (tai tuskin), mutta vähäsen jotain inspiroivaa opetusta? Olen ollut sen erään vuoden kestäneen opintorupeaman jälkeen suht tyytyväinen ja oikeastaan odotellut meidän suuren rakennusprojektin alkamista. Sitähän odotellaan edelleen.
Siirrän opintoajatukset loppukesään tai lähinnä mahdolliset ilmoittautumiset.
Työkaveri sanoi hyvin kun tätä ääneen pohdin. "Mitä sitten, voit keskeyttää avoimen opinnot aina jos tuntuu, että nyt aika ja ajatukset menevät muuhun." Hyvä huomio, koska en tosiaan osaa omalla kohdallani ensimmäiseksi niin ajatella. Mulle keskeyttäminen (ts.luovuttaminen) on äärimmäisen vaikeaa, vaikka tiedän ettei sen tarvitse sitä olla.
Riittävän hyvät ja pätevät perustelut riittävät, siis minulle itselleni. Muuthan niitä eivät tarvitse, koska monet ihmiset suhtautuvat ihmimillisemmin toisiinsa kuin itseensä. Tosin löytyyhän niitäkin, jotka itse aina sluibaavat ja sitten räksyttävät muille. Aahahaa - niitä ei kuunnella!

Jätetään asia hautumaan hetkeksi, pitää tarkkailla jatkuuko tämä (rauhallisempi)vaihe pitkäänkin :D

Tämä päivä alkoi näin: mies pussasi ja toivotti hyvää naistenpäivää.
Onneksi olin kerran inhimillinen itselleni ja keskeytin yhden kuvion, jotta sain seuraavan (tosin tarinassa oli paljon muutakin, niinhan niissä on aina).

Hyvää naistenpäivää, pysykää naisina eli rohkeina ja itsenäisinä, mutta inhimillisinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....