Siirry pääsisältöön

vaihe

Huomattavasti rauhallisempi työmeno jatkuu edelleen ties monettako viikkoa - neljättä?
Sillä on ihmeellisen stimuloiva vaikutus mun ajatusmaailmaan. Olen taas voinut uppoutua erääseen tärkeään kehittämisprojektiin. Kun on riittävästi aikaa, ehtii miettiä, tutkia ja kehittää. Se toimii toistepäin näin: Kun pöytä ylitäys hommia, ei kerkeä kuin suorittaa.
Rauhallinen vaihe, älä lopu koskaan....
Keväällä on piristävä vaikutus muhun (ja moneen muuhunkin), tätä ei voi toistaa liikaa!

Työn miellyttävän vaiheen lisäksi, iloitsen hirveän paljon:
-tyttären uudesta opinahjosta. Go my girl! <3
-tulevasta reissusta Tukholmaan. Matkat <3
-liikunnasta ts. kävelyt, joogat ja kuntosalit (tällä erää sellaisia).
Vaikka sain viimeksi alaselän kipeeksi salilla. Sellaista se nykyään on, aina vähän kolottaa jostain. Sen lisäksi, että ikä tuo viisautta (a lot of - tietty) se tuo myös kroppaan jäykkyyttä ja kaikenlaisia pitkäkestoisia tuntemuksia. Yritys on kuitenkin pitää body toimintakunnossa.
Esimerkkinä sähköpöytä: toimistolla ollessani seison käytännössä jatkuvasti. Istuminen kipeyttää alaselän ja lonkat. Seisominen ei sitä tee, mutta jalkapohjat alkavat väsyä, ajoittain todella paljon. Nyt ratkaisuyrityksenä ostin Lidlistä muutamalla eurolla tasapainotyynyn, jolla voi stepata aina ajoittain jalkapohjat virkeiksi.

Suorittamisen jälkeen, on alkanut myös se normaali aivotoiminta, että mitäs sitten tekisi?
Pitäisikö ilmoittautua avoimeen yliopistoon tai jotain? Ei mitään tutkintoja enää (tai tuskin), mutta vähäsen jotain inspiroivaa opetusta? Olen ollut sen erään vuoden kestäneen opintorupeaman jälkeen suht tyytyväinen ja oikeastaan odotellut meidän suuren rakennusprojektin alkamista. Sitähän odotellaan edelleen.
Siirrän opintoajatukset loppukesään tai lähinnä mahdolliset ilmoittautumiset.
Työkaveri sanoi hyvin kun tätä ääneen pohdin. "Mitä sitten, voit keskeyttää avoimen opinnot aina jos tuntuu, että nyt aika ja ajatukset menevät muuhun." Hyvä huomio, koska en tosiaan osaa omalla kohdallani ensimmäiseksi niin ajatella. Mulle keskeyttäminen (ts.luovuttaminen) on äärimmäisen vaikeaa, vaikka tiedän ettei sen tarvitse sitä olla.
Riittävän hyvät ja pätevät perustelut riittävät, siis minulle itselleni. Muuthan niitä eivät tarvitse, koska monet ihmiset suhtautuvat ihmimillisemmin toisiinsa kuin itseensä. Tosin löytyyhän niitäkin, jotka itse aina sluibaavat ja sitten räksyttävät muille. Aahahaa - niitä ei kuunnella!

Jätetään asia hautumaan hetkeksi, pitää tarkkailla jatkuuko tämä (rauhallisempi)vaihe pitkäänkin :D

Tämä päivä alkoi näin: mies pussasi ja toivotti hyvää naistenpäivää.
Onneksi olin kerran inhimillinen itselleni ja keskeytin yhden kuvion, jotta sain seuraavan (tosin tarinassa oli paljon muutakin, niinhan niissä on aina).

Hyvää naistenpäivää, pysykää naisina eli rohkeina ja itsenäisinä, mutta inhimillisinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Poluista

Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan. Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää. Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia. Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi. To...

roikota riiputa lihaa

Onneksi on ilmajooga. Olen totaalisen ihastunut tähän ilmailulajiin. Suht samaan hengenvetoon kiinnostaisi muuttaa myös astangajooga harrastustani enempi flown suuntaan. Harrastusten pitää uusiutua. Juoksu ei vieläkäkään mua hirveästi uudelleeninspiroi. Kerran tässä taannoin olinkin poluilla juoksemassa. Musat korvissa täysillä. Puhdistavaa toki. Ehkä keväällä taas jatkan tai talvella jo. Ken tietää, minä en. Oli eilen työperäisesti herne niin syvällä nenässä, että ilmajoogan pää alaspäin roikkuminenkin vain hiukan tuota hernettä irroitti. Tuumin kuitenkin poikkeuksellisia väärinkohdeltuna ja raivoissani. Onneksi väärinkohdeltu ja loukattu minä (omanarvontunnetta on) sai tänään kiitosta hyvästä työstä. Ja muiden sotkujen selvittämisestä!  Fiilis maassa ja siitä juontuneena ihan extempore tuli eilen mieleen, että pitäisikö opiskella enempi joogaa ja ryhtyä joogamaikaksi? Ehkä ei, m...

positiivisuudesta

Haa - en kadonnutkaan lopullisesti, mutta 3 kk:n (melkein) kirjailutauko tuli syystä, toisin sanoen ei ole ollut sitä aikaa ei energiaa eikä myöskään tahtoa kirjoittaa mitään kenellekään mistään. Näin. Kadotin myös motivaationi juoksuun totaalisesti ja olen odottanut nyt 3 kk (melkein) koska motivaatio palautuisi. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että taidanpa haluta lenkille tänään tai lähiaikoina. Still running is part of me ja sama suomeksi. Onneksi en kadottanut joogamotivaatiota. Päinvastoin. Aloitin vakituiseen myös ilmajoogan astangan rinnalle. Voimaa, venyvyyttä, meditaatiota, rauhaa, ajatusten vapautta, uskallusta heittäytyä. Noh, tota jälkimmäistä minulta ei ole tarkemmin ajatellen elämässä puuttunut, joskus voisin olla jopa harkitsevaisempi, ehkä. Kiitos sitä harkitsevaisuuspiirrettä elämältä lisää! Toisaalta sitten en olisi minä vaan joku muu, ehkä aika tylsä, väritön, hajuton ja mau...