Siirry pääsisältöön

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta:

1) Pääsiäismatka Tukholmaan.
Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa.

Erityistä matkalta:
-Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan.
-Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.

 DiTrevin simpukat. OK!

Turku oli pukeutunut keltaiseen.

-Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool!
-Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk!
-Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot!

Pitkäperjantain sää

Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti ja huonekin oli valmiina jo klo.11. Good service!

Cafe Schweizer, Gamla Stan

-Terroristi-isku näkyi siellä missä oli tapahtunut, kävelykadulla. Kukkia ja muistokirjoituksia valtoimenaan myös Sergelin torin portailla.
-Hotelli Slussenilla. Huippu ihana kahden huoneen huoneisto vanhassa talossa, puulattiat ja kaakeliuunit. Kohtuuhintainen ja loistava sijainti. Hyvä palvelu, kaikki hyvää.

Hotel Anno 1647, Slussen

- Italialainen ravintola Gamla Stanissa, herkkupastat edullisesti pääkallopaikalla.
(Turussa söimme (poika ei kyennyt) DiTrevissä, ruoka ok, mutta ylihinnoiteltua, miljöö kiva. Miksi kaiken pitää Suomessa aina  maksaa niin paljon?)
- Espanjalainen tapas-rafla near Slussen. Halpaa ja pirun hyvää.

Vinvalvet 1644 Tapas El Vasko, Södermalm

- Vasalaivamuseo Skansenilla. Kaikki on otettu irti aiheesta, todella kaikki. Turistijonot olivat mahtavia, mutta jono liikkui rivakasti ja jalat eivät vielä siinä väsyneet...



- Skagenit ja viinit, poika otti taas pullaa ja limua (nyt oli kelvollista), ponttooniraflassa meren yllä Skansenin sillan kupeessa. Kuuma aurinko, melkein tuli jo kevätfiilis. Naama punoitti ilosta.

Strandbrygganin skagenit

- Meinattiin myöhöstyä paluulaivalta (Silja Serenade) kun jäimme fiilistelemään vielä Slusseniin yhteen kahvilaan iltapäivällä. 10 minsaa ennen lähtöä olimme laivassa. Kaikki irti matkasta katsos.
- Paluumatkalla otimme myös laivailusta kaiken irti, hyvää ruokaa, ostoksia, pelaamista, lapselle ihmettelemistä yökerhon karaokessa ja midnightshowssa (se pitää perinteisesti katsoa) ja lopuksi tanssimme pojan kanssa monta biisiä laivabändin soitannassa. Tyynesti hänestä kuoriutui parkettien partaveitsi. Ihana. Tarkennan: Ei mitään äiti-lapsi tanssia vaan ihan oikeaa tanssimista. Ihan mahdottoman ihana.

2) Juoksukoulu (1h) työpaikan virkistyspäivänä.
Hain juoksumotivaatiota kertaluonteisesta tekniikkakurssista ja opin, että juoksen oikein. Wuhuu!
Olenhan itseoppinut, mutta niin pirusti juossut, että harva edes tietää. Oli siis kiitollista saada lisäneuvoja ja selvityä porukasta ensimmäisenä puhtain paperein. Kyllä, meidät testattiin! Nyt pitäisi sitten taas vaan alkaa juoksemaan, mutta kuten aiemmin sanottua mulla ei ole enää vimmaa juoksutapahtumiin. Seen that done that-fiilis niistä tällä hetkellä. Tarvitsen siis juoksumotivaatiota muusta, mistä? Omaksi iloksi? No motivaatio kasvaa vain juoksemalla.
Eilen illalla olin astagassa ja tänä aamuma lenkillä. Ei nenä, kun ei pystynyt kuin pieneen pikku lenkkiin. Yritän uudelleen ensi viikolla, koska nyt tulee viikonloppu ja huomenna on tiedossa uimista.

3) Ars17 Kiasmassa. Suosittelen. Tykkäsin.
Avarra mielesi, käytä aikaa taiteeseen ja nauti.



4) Päivällinen lasten kanssa tänään kauppakeskuksessa. Ostettiin pojalle nappikset, mulle tumman pinkki huulipuna ja tyttärelle vaatteita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7 päivän valohoito

Juoksublogini matkailuaiheet jatkuvat, mutta nytkään ei seuraa mitään laajamittaista matkareportaashia kohta kohdalta vain kurkistuksia joulunajan aurinkomatkaamme, joka tapahtui tällä kertaa kolmistaan miehen ja nuorimman naperon kanssa Gran Canarian Puerto Ricoon.
On muuten hyvä, että mä pääsen aina reissuun :) Vuonna 2013 miehen kanssa Roomassa, tyttären kanssa Pariisissa ja miehen sekä pojan kanssa Gran Canarialla. Plus kotimaanreissut (työ&huvi).

Muuten aikanaan kun tapasin nykyisen elämäni miehen (voiko noin sanoa?), hän ihmetteli matkustusintoani (onnekseni minuun on lapsesta asti istutettu matkustusilo). Kiva kun matkailu maistuu nykyään hänellekin hyvin. Mitään suurmatkaajia ei kuitenkaan olla, jotkuthan vapaa-aikalomailee joka toinen kuukausi läpi vuoden. (kateus tai ehkä ei, pakkaa - purkaa - pesee pyykkiä - istuu lentokoneessa...kuka nyt tykkäisi koneessa istua?)

Menimme siis Gran Canarian PuertoRicoon, varman auringon kohteeseen. Koskaan en ole aiemmin reissannut Kan…

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut.
Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin.

Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei.

Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä.
Ei auta sormen heiluttel…

sisäinen erakko

mä sain viime viikonloppuna huikean idean (ei se tosin ole lainkaan uusi idea), mutta ajattelin sitä todella pitkästä aikaa ja ensi kertaa miehelleni ääneen.
Olen koko täysi-ikäisyyteni (ehkä jo paljon aiemminkin) haaveillut omasta pienestä talosta meren rannalla (milloin Englannissa, milloin Uudessa-Seelannissa) ja nähnyt itseni siellä noin eläkeikäisenä.
Okei, okei, parikymppisenä näin itseni siellä jo 50-vuotiaana. Mutta tuon iän vääjäämättä lähestyessä (alle 10 vuotta - hyi kamala sentään) näen siis itseni siellä noin 60+ -vuotiaana. Hyväkuntoisen kauniina mummona ja yksin. Eläen kaikesta vapaana ja niin kuin huvittaa. Ehkä nauttienkin, ehkä myös hiukan raataen hyvän osittain omavaraisenkin elämän eteen. Mutta siis yksin.
Tällaiselle perheelliselle, joka todella rakastaa ja tykkää perheestään, ehkä outo haave. Mutta sisäinen erakkoni vaatii tuota näkymää. On aina vaatinut. Henkireikä.
Muut henkireikäni kuten joogan (jota teemme hauskasti ryhmässä ja joka on äärimmäisen hauskaa …