Siirry pääsisältöön

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan.
Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle).
En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :)

Sitten pikaiset kuulumiset:

Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.  
Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :)
Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä.
Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa.
Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (ts. etätyön lisääntyminen) näkyy positiivisena juttuna. Lisäksi meidän työyhteisö on superkiva.
Liikuntaa harrastan, mutta juoksuhulluus tuli ja meni, kai?
Matkailuja jatketaan niin kuin ennenkin. Seuraavana Naantali yms. ja lokakuussa Madeira. Mulla on se matkageeni.
Ja se keikkakesä, se on täällä nyt! Wuhuu!

Take care! Ja hyvää kesää!
Palataan näissä merkeissä, ehkä, ei voi tietää.
Mut löytää ig:stä jos osaa etsiä :D
Bye!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...