Siirry pääsisältöön

matkastoori

Mulla on taas lomaa, pitäisi siivota, mutta keksin nyt kaikkea muuta kuin sitä. Eli kirjailin tämän matkajutun Portugalista esmes :)

Tämän kertainen ulkomaanreissumme suuntautui Portugaliin ja Lissabonin liepeillä sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Cascais. Portugaliin siksi, ettei kukaan meistä ollut käynyt ko. maassa vielä. Cascaisiin siksi, että se on noin 20 km päässä Lissabonista, jonne nyt vaan oli päästävä jo vihdoin. Lisäksi Portugalista olen kuullut niin paljon hyvää, että kohde kiinnosti. Eikä syyttä suotta ole kehuttu. Cascais valikoitui siis hyvän sijainnin vuoksi, mielenkiintoisena kaupunkimaisena kohteena, jossa rantailu on myös mahdollista. Vanha kaupunki, hyvät rannat ja elämää.

Reissu tehtiin koko jengillä eli 6 hengen porukalla, joista lapsia on neljä (6-15 v.). Viikon matka kustansi vähemmän kuin samanmittainen joulureissumme taannoin Gran Canarialle kolmen jengissä.
Kaikki sujui tosi hyvin: Aamuyön lähtö kotoa, lento, tilataksin saaminen Lissabonin asemalta (mieletöntä tsäkää itseasiassa, taksijono oli pitkä ja taksit näyttivät olevan mallia 5 henkilöä mahtuu -  niin eikös meidän vuorolla tullut tilataksi kohille, ettei tarvinnut kahdella körötellä).
Huoneistokin löytyi suht hyvin, tosin vuokraemäntää saatiin tovi odotella. Lopulta hän tuli soittoni jälkeen paikalle anteeksi pyydellen. No worries kuitenkaan, asuinhuoneisto oli niin kuin pitikin eli sopiva meille, mutta mitä ihmettä - ei parveketta! Piti olla. No tuohonkaan asiaan ei tyssännyt mikään, uloshan pääsee ja ikkunat sai ammolleen pihan puolelta.


Kotiutumisen ja supermarkettikäynnin jälkeen (ihan vieressä kaupungin suurin supermarket) hilppasimme biitsille, joka sekin oli aivan lähellä. Näytti kauniilta ja kuumalta. Ei muuta kuin nauttimaan.
Vesi oli kylmää, suorastaan jäätävää. Myöhemmin opimme, että nousuvesi kylmää, laskuvesi jo lähempänä +18 - +20 astetta. Kylmästä vedestä huolimatta kaikki uivat :) Oltiin saatu itsemme hyvin oikoselleen miehen kanssa pyyhkeille, jotka muuten ostimme aika kalliiseen hintaan rannalta, niin jo alkoi snadi purnaus. Ei kestänyt mun hermo - vaan sain mamaraivarit. Jälkeenpäin sanottuna olisiko matkaväsymys purkautunut (lapsista ja minusta - mies esitti coolia ;-)) Pakkasin kamat dramaattisena ja vein jengin jätskille, kiukkuisena. Mies laahusti perään. Jätskin jälkeen (ehkä maailman parasta gelatoa, todella ihanaa. Siinä rantajätskilässä käytiinkin sitten joka päivä ja saatiin lempinimi family honeymelon, suosikkimakumme mukaan) palattiin huoneistoon ja pyydeltiin anteeksi. Siinä se - loppureissulla ei tarvinnut kenenkään saada hepuleita. Ainakaan niin paljoa, että MÄ olisin menettänyt hermojani ;-) Jos kaikissa ravintoloissa nyt ei ollut omenamehua nuorimmalle, hänkin sopeutui juomaan vettä (vaikka muut sai kokista) tai muita hetken heilahduksia. Kuten kävelyä, jatkuvaa kävelyä. Mutta me ollaan niin opetettu tuo sakki kävelemään. Aina muistuu mieleen eka päivä Visbyssä eräänäkin kesänä. Hih.


Muutaman päivän vain nautimme, nautimme ja nautimme lämmöstä. Rantakuviot meni mukavalla rutiinilla ja kun ohjelma ei ole tarkkaa, kaikki voivat rentoutua rauhassa.
Suomen järkyttävän alkukesän sään jälkeen lämpö, hiekka, aurinko, lämmin tuuli ja uudet kuviot tuntuivat vaan niin hyvältä.



 

Cascais, tuo sympaattinen lomakohde, jota todellakin suosittelen lämpimästi. Varautukaa vain vilpoiseen veteen. Laskuvedellä läheni siis jopa +18-20 astetta. Hulluun liikenteeseen. Paikalliset ajavat kovaa, lasten on noudatettava sääntöjä, ettei käy hassusti. Oikeasti ja todella noudatettava, ei mitään  sekoiluja. Verkkaiseen palveluun. Täällä ei tuputeta, mutta toki palvellaan, verkkaisesti. Varautukaa ihaniin maisemiin, joissa on ripaus rosoisuutta ja säröä. On puhdasta ja siistiä samaan aikaan on takapihojen haisevuutta ja sotkettuja seiniä. On monimuotoista arkkitehtuuria, tekemistä ilman autoakin. Pidempään jos olisimme olleet, auto olisi ollut tarpeen tai sitten lisäreissut. Nyt kävimme oman kaupunkimme koluamisen lisäksi Estorilissä ja Lissabonissa.
Cascaisin kauneutta ->



 



 


 

Estoril oli hiljainen kasinokylä, ei mitään ihmeellistä. Kaunis ranta-alue toki. Cascaisista junalla pari asemaa ja olet Estorilissä. Varmasti iltaisin meininkiä, päiväsaikaan hiljainen hissukka paikka. Casino Royale (tuo eka Bond-kirjanen) on muuten saanut innoituksensa Estorilin kasinosta.

 


Cascais- Lissabon junareittihän oli ihan mahtava juttu. Reilu puoli tuntia junalla Lissaboniin. päättäriltä päättärille. Lissabonin ensi fiilis mulla oli: Mitä - tätäkö kaikki hehkuttaa - miksi? Mutta eipä tarvinnut meidän kauaa siellä talsia kun olimme jo ihanilla kujilla ja poikkesimme vahingossa erityisen hyvään Tapas-ravinteliin Grapes & Bites. Herraisä ja kaikki muutkin - mikä maanpäällinen taivas! Wow!


Muutoinkin Portugalissa ruoka oli pääsääntöisesti hyvää - joka paikassa. Ennenkuulumatonta, koska enempi sääntö kuin poikkeus on se, että turisteille (turistirysäruokapaikat) tehdään huonompaa safkaa kuin paikallisille. Nyt sai hyvää kaikkialta. Parasta pihviä kuulemma kuin missään hoki kolme nuorinta. Parhaat merenelävät (katkaravut, simpukat) hoin minä. Kalan ne tekee liian kuivaksi niin kuin Canariallakin tekevät. Käytiin myös erinomaisessa Ranskalaisessa ravintolassa syömässä. Cascaisin ravintolat ovat hyviä. Jäätelö - kuten jo kerroin aivan sairaan hyvää. Viini, todella kelpoa, todellakin kelpoa. Hmmm... sitä sitten meni pullo jos toinenkin. Kotona ei juuri koskaan nauttisi viiniä noin paljon, mutta ei se päähän tuolla mene. Haihtuu jonnekin ;-). Harmi muuten ettei Suomeen tuoda juurikaan Portugalin viinejä, muutamaa hassua laatua. Hauskaa oli myös se, että niin Cascaisin supermarketissa kuin ravintoloissakin kaikki viini oli paikallista ja sitä oli loputtomat määrät. Kiehtovaa.


Takaisin Lissaboniin hetkeksi. Lumoava paikka. Eläväinen. Mutta ei me jaksettu siellä shoppailla. Teinari shoppasi jotain, mutta hyvät ja edulliset kaupat olivat Cascaisissakin. Lissabonissa nautittiin fiiliksestä. Sinne haluan uudelleen (must).

 
 

 




Mitäpä jäi päällimmäiseksi matkasta mieleen, kysyttiin lapsilta reissun jälkeen: Aurinko, lämpö, tyrskyt, jäätelö ;-) No olihan siellä sitten ne teinin mielestä hyvän näköiset kundit ja halvat kivat vaatteetkin. Ja se eläinkauppa, jonka ikkunassa oli päivästä toiseen pieni kissan- ja koiranpentu. Ei ihan niin kiva tapa myydä eläimiä....

Ehkä vielä sananen pari tulee tästäkin reissusta vielä kirjailtua. Lovely Portugal!

Ei mut nyt me lähetään uimaan! Loma!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...