Siirry pääsisältöön

matkastoori

Mulla on taas lomaa, pitäisi siivota, mutta keksin nyt kaikkea muuta kuin sitä. Eli kirjailin tämän matkajutun Portugalista esmes :)

Tämän kertainen ulkomaanreissumme suuntautui Portugaliin ja Lissabonin liepeillä sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Cascais. Portugaliin siksi, ettei kukaan meistä ollut käynyt ko. maassa vielä. Cascaisiin siksi, että se on noin 20 km päässä Lissabonista, jonne nyt vaan oli päästävä jo vihdoin. Lisäksi Portugalista olen kuullut niin paljon hyvää, että kohde kiinnosti. Eikä syyttä suotta ole kehuttu. Cascais valikoitui siis hyvän sijainnin vuoksi, mielenkiintoisena kaupunkimaisena kohteena, jossa rantailu on myös mahdollista. Vanha kaupunki, hyvät rannat ja elämää.

Reissu tehtiin koko jengillä eli 6 hengen porukalla, joista lapsia on neljä (6-15 v.). Viikon matka kustansi vähemmän kuin samanmittainen joulureissumme taannoin Gran Canarialle kolmen jengissä.
Kaikki sujui tosi hyvin: Aamuyön lähtö kotoa, lento, tilataksin saaminen Lissabonin asemalta (mieletöntä tsäkää itseasiassa, taksijono oli pitkä ja taksit näyttivät olevan mallia 5 henkilöä mahtuu -  niin eikös meidän vuorolla tullut tilataksi kohille, ettei tarvinnut kahdella körötellä).
Huoneistokin löytyi suht hyvin, tosin vuokraemäntää saatiin tovi odotella. Lopulta hän tuli soittoni jälkeen paikalle anteeksi pyydellen. No worries kuitenkaan, asuinhuoneisto oli niin kuin pitikin eli sopiva meille, mutta mitä ihmettä - ei parveketta! Piti olla. No tuohonkaan asiaan ei tyssännyt mikään, uloshan pääsee ja ikkunat sai ammolleen pihan puolelta.


Kotiutumisen ja supermarkettikäynnin jälkeen (ihan vieressä kaupungin suurin supermarket) hilppasimme biitsille, joka sekin oli aivan lähellä. Näytti kauniilta ja kuumalta. Ei muuta kuin nauttimaan.
Vesi oli kylmää, suorastaan jäätävää. Myöhemmin opimme, että nousuvesi kylmää, laskuvesi jo lähempänä +18 - +20 astetta. Kylmästä vedestä huolimatta kaikki uivat :) Oltiin saatu itsemme hyvin oikoselleen miehen kanssa pyyhkeille, jotka muuten ostimme aika kalliiseen hintaan rannalta, niin jo alkoi snadi purnaus. Ei kestänyt mun hermo - vaan sain mamaraivarit. Jälkeenpäin sanottuna olisiko matkaväsymys purkautunut (lapsista ja minusta - mies esitti coolia ;-)) Pakkasin kamat dramaattisena ja vein jengin jätskille, kiukkuisena. Mies laahusti perään. Jätskin jälkeen (ehkä maailman parasta gelatoa, todella ihanaa. Siinä rantajätskilässä käytiinkin sitten joka päivä ja saatiin lempinimi family honeymelon, suosikkimakumme mukaan) palattiin huoneistoon ja pyydeltiin anteeksi. Siinä se - loppureissulla ei tarvinnut kenenkään saada hepuleita. Ainakaan niin paljoa, että MÄ olisin menettänyt hermojani ;-) Jos kaikissa ravintoloissa nyt ei ollut omenamehua nuorimmalle, hänkin sopeutui juomaan vettä (vaikka muut sai kokista) tai muita hetken heilahduksia. Kuten kävelyä, jatkuvaa kävelyä. Mutta me ollaan niin opetettu tuo sakki kävelemään. Aina muistuu mieleen eka päivä Visbyssä eräänäkin kesänä. Hih.


Muutaman päivän vain nautimme, nautimme ja nautimme lämmöstä. Rantakuviot meni mukavalla rutiinilla ja kun ohjelma ei ole tarkkaa, kaikki voivat rentoutua rauhassa.
Suomen järkyttävän alkukesän sään jälkeen lämpö, hiekka, aurinko, lämmin tuuli ja uudet kuviot tuntuivat vaan niin hyvältä.



 

Cascais, tuo sympaattinen lomakohde, jota todellakin suosittelen lämpimästi. Varautukaa vain vilpoiseen veteen. Laskuvedellä läheni siis jopa +18-20 astetta. Hulluun liikenteeseen. Paikalliset ajavat kovaa, lasten on noudatettava sääntöjä, ettei käy hassusti. Oikeasti ja todella noudatettava, ei mitään  sekoiluja. Verkkaiseen palveluun. Täällä ei tuputeta, mutta toki palvellaan, verkkaisesti. Varautukaa ihaniin maisemiin, joissa on ripaus rosoisuutta ja säröä. On puhdasta ja siistiä samaan aikaan on takapihojen haisevuutta ja sotkettuja seiniä. On monimuotoista arkkitehtuuria, tekemistä ilman autoakin. Pidempään jos olisimme olleet, auto olisi ollut tarpeen tai sitten lisäreissut. Nyt kävimme oman kaupunkimme koluamisen lisäksi Estorilissä ja Lissabonissa.
Cascaisin kauneutta ->



 



 


 

Estoril oli hiljainen kasinokylä, ei mitään ihmeellistä. Kaunis ranta-alue toki. Cascaisista junalla pari asemaa ja olet Estorilissä. Varmasti iltaisin meininkiä, päiväsaikaan hiljainen hissukka paikka. Casino Royale (tuo eka Bond-kirjanen) on muuten saanut innoituksensa Estorilin kasinosta.

 


Cascais- Lissabon junareittihän oli ihan mahtava juttu. Reilu puoli tuntia junalla Lissaboniin. päättäriltä päättärille. Lissabonin ensi fiilis mulla oli: Mitä - tätäkö kaikki hehkuttaa - miksi? Mutta eipä tarvinnut meidän kauaa siellä talsia kun olimme jo ihanilla kujilla ja poikkesimme vahingossa erityisen hyvään Tapas-ravinteliin Grapes & Bites. Herraisä ja kaikki muutkin - mikä maanpäällinen taivas! Wow!


Muutoinkin Portugalissa ruoka oli pääsääntöisesti hyvää - joka paikassa. Ennenkuulumatonta, koska enempi sääntö kuin poikkeus on se, että turisteille (turistirysäruokapaikat) tehdään huonompaa safkaa kuin paikallisille. Nyt sai hyvää kaikkialta. Parasta pihviä kuulemma kuin missään hoki kolme nuorinta. Parhaat merenelävät (katkaravut, simpukat) hoin minä. Kalan ne tekee liian kuivaksi niin kuin Canariallakin tekevät. Käytiin myös erinomaisessa Ranskalaisessa ravintolassa syömässä. Cascaisin ravintolat ovat hyviä. Jäätelö - kuten jo kerroin aivan sairaan hyvää. Viini, todella kelpoa, todellakin kelpoa. Hmmm... sitä sitten meni pullo jos toinenkin. Kotona ei juuri koskaan nauttisi viiniä noin paljon, mutta ei se päähän tuolla mene. Haihtuu jonnekin ;-). Harmi muuten ettei Suomeen tuoda juurikaan Portugalin viinejä, muutamaa hassua laatua. Hauskaa oli myös se, että niin Cascaisin supermarketissa kuin ravintoloissakin kaikki viini oli paikallista ja sitä oli loputtomat määrät. Kiehtovaa.


Takaisin Lissaboniin hetkeksi. Lumoava paikka. Eläväinen. Mutta ei me jaksettu siellä shoppailla. Teinari shoppasi jotain, mutta hyvät ja edulliset kaupat olivat Cascaisissakin. Lissabonissa nautittiin fiiliksestä. Sinne haluan uudelleen (must).

 
 

 




Mitäpä jäi päällimmäiseksi matkasta mieleen, kysyttiin lapsilta reissun jälkeen: Aurinko, lämpö, tyrskyt, jäätelö ;-) No olihan siellä sitten ne teinin mielestä hyvän näköiset kundit ja halvat kivat vaatteetkin. Ja se eläinkauppa, jonka ikkunassa oli päivästä toiseen pieni kissan- ja koiranpentu. Ei ihan niin kiva tapa myydä eläimiä....

Ehkä vielä sananen pari tulee tästäkin reissusta vielä kirjailtua. Lovely Portugal!

Ei mut nyt me lähetään uimaan! Loma!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...