Siirry pääsisältöön

Rakentamispoliisit

Liekö mikään heruttaa ihmiseltä kuin ihmiseltä kommenttia suuntaan jos toiseenkin enempää kuin pientalon rakentamiseen ryhtyminen. No, ehkä jos hankkisimme perheenlisäystä, vielä ja 'tässä' iässä, se saattaisi ;-) 
Aikanaan, perheen nuorinta odottaessani, hän siis ihan kohta 7 v., muutama tyyppi (onneksi tosi harva, koska raskaana olevan huumori ei välttämättä olisi riittänyt useisiin) sopersi hämmennyksissään, ennen kuin tajusi mitä oikein voi sanoa: 'Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?' (Keitä nämä tyypit oikein luulevat olevansa? Lisääntymispoliiseja?)

On ollut, ja taatusti tulee vielä olemaan, kiinnostavaa kuulla reaktioita ihmisiltä tästä meidän raksaprojektista. Ensireaktio kertoo mun mielestä ihmisestä superpaljon. Siksi se on niin mielenkiintoista. 
Jaetulla ykkössijalla on ollut kaksi kommenttia: 'Etkö tiedä mikä on parisuhteen suurin koetinkivi?' (Vanha vitsi. Tekisi silloin aina mieli valaista, me on kuule koettu yksi suuri koetinkivi jo). Ja se toinen: 'Te jos jotkut onnistuu siinä.'
Onnistuu missä? Rakennuttamaan talon sovussa? Vai ylipäätänsä rakennuttamaan talon? Eli nämäkö sitten kuvastavat sitä tunteeko meidät vai ei? Vai pitääkö noin vaan sanoa? En itse tunne ihmisiä, jotka olisivat epäonnistuneet talon rakentamis- tai rakennuttamisprojektissa. Mutta believe me, he tuntevat ja monta! Mistä nämä jutut oikeasti kumpuaa? :)

Kivoin kommentti tuli mun opiskelukamulta toissapäivänä: 'Hei luin (fb:stä), että ootte nyt ostaneet sen tontin. Siitä tulee kivaa. Se on hauska projekti ' Juuri niin, kuin minun suustani, noin sanoisin itsekin.
Sitä paitsi hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta. Kokemuksesta kumpuaa usein parhaimmat kommentit. (ei kyllä aina, koska on myös sarja: katkeroituneet, jotka eivät opi koskaan eikä mistään mitään, auts toi oli paha).
Hauskoja, suorastaan ratkiriemukkaita ovat olleet muutamien hätääntyneet ilmeet ja sopertelut. Ne toki ilmiselvästi kertovat enemmän kommentoijasta itsestään ja hänen suhtautumisesta rakennusprojekteihin kuin meidän. Mutta kieltämättä tuolloin naurattaa salaa.
Olisimmeko alun perin lähteneen funtsimaan saati toteuttamaan tällaista juttua jollemme aidosti tahtoisi sitä? Haloo ja herätys!
Sitten on niitä, jotka maalailevat oikein hupiinsa kaikki mahdolliset tulevat ja epätulevat hankaluudet, tuolloin yleensä lisään vettä myllyyn ja lupaan informoida jokaisen käänteen tarkkaan ja nauran päälle.
Ja sitten on niitä, jotka (aww) puolustavat meitä jo ennen kuin olemme ehtineet sanoa sanaakaan niitä kyynisiä vastaan. Ajatella. Ja niitä, jotka heti ilmoittautuvat talkoisiin ja niitä, jotka heti kertovat etteivät ole sitten käytettävissä.

Okei, asia on jännä ja urakkaa tulee. Meinaan sitä pitääkin tulla rakennusprojektissa!
Nyt ollaan siinä ihan pienessä alussa vasta. Omistetaan tontti. Siellä on mitatut rajapyykit ja se on virallisestikin määräalasta muodostettu tontiksi. Luonnokset suhahtavat parhaillaan tarkemmiksi piirustuksiksi miehen toimesta. Tunnustelua, keskusteluja, kontaktien luomista tapahtuu. Ei nämä asiat tapahdu eikä niiden pidäkään tapahtua päivässä.
Ja vielä näistä rakentamispoliiseista, ihan sen kyynisimmänkin asenne on muuttunut kun olen asiasta hetken puhunut. Yhteen uppoaa huumori toiseen faktat kolmanteen mun innostus neljänteen miehen ammattitaito. Ja on saattanut pienen pieni, minimaalinen onnittelukin irrota. Hupsista.

Mielipiteitä ja tunteita, reaktioita herättävää. Tämä rakentaminen. Hauskaa. (Onko myös vähän höperöä?)

Kommentit