Siirry pääsisältöön

Rakentamispoliisit

Liekö mikään heruttaa ihmiseltä kuin ihmiseltä kommenttia suuntaan jos toiseenkin enempää kuin pientalon rakentamiseen ryhtyminen. No, ehkä jos hankkisimme perheenlisäystä, vielä ja 'tässä' iässä, se saattaisi ;-) 
Aikanaan, perheen nuorinta odottaessani, hän siis ihan kohta 7 v., muutama tyyppi (onneksi tosi harva, koska raskaana olevan huumori ei välttämättä olisi riittänyt useisiin) sopersi hämmennyksissään, ennen kuin tajusi mitä oikein voi sanoa: 'Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?' (Keitä nämä tyypit oikein luulevat olevansa? Lisääntymispoliiseja?)

On ollut, ja taatusti tulee vielä olemaan, kiinnostavaa kuulla reaktioita ihmisiltä tästä meidän raksaprojektista. Ensireaktio kertoo mun mielestä ihmisestä superpaljon. Siksi se on niin mielenkiintoista. 
Jaetulla ykkössijalla on ollut kaksi kommenttia: 'Etkö tiedä mikä on parisuhteen suurin koetinkivi?' (Vanha vitsi. Tekisi silloin aina mieli valaista, me on kuule koettu yksi suuri koetinkivi jo). Ja se toinen: 'Te jos jotkut onnistuu siinä.'
Onnistuu missä? Rakennuttamaan talon sovussa? Vai ylipäätänsä rakennuttamaan talon? Eli nämäkö sitten kuvastavat sitä tunteeko meidät vai ei? Vai pitääkö noin vaan sanoa? En itse tunne ihmisiä, jotka olisivat epäonnistuneet talon rakentamis- tai rakennuttamisprojektissa. Mutta believe me, he tuntevat ja monta! Mistä nämä jutut oikeasti kumpuaa? :)

Kivoin kommentti tuli mun opiskelukamulta toissapäivänä: 'Hei luin (fb:stä), että ootte nyt ostaneet sen tontin. Siitä tulee kivaa. Se on hauska projekti ' Juuri niin, kuin minun suustani, noin sanoisin itsekin.
Sitä paitsi hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta. Kokemuksesta kumpuaa usein parhaimmat kommentit. (ei kyllä aina, koska on myös sarja: katkeroituneet, jotka eivät opi koskaan eikä mistään mitään, auts toi oli paha).
Hauskoja, suorastaan ratkiriemukkaita ovat olleet muutamien hätääntyneet ilmeet ja sopertelut. Ne toki ilmiselvästi kertovat enemmän kommentoijasta itsestään ja hänen suhtautumisesta rakennusprojekteihin kuin meidän. Mutta kieltämättä tuolloin naurattaa salaa.
Olisimmeko alun perin lähteneen funtsimaan saati toteuttamaan tällaista juttua jollemme aidosti tahtoisi sitä? Haloo ja herätys!
Sitten on niitä, jotka maalailevat oikein hupiinsa kaikki mahdolliset tulevat ja epätulevat hankaluudet, tuolloin yleensä lisään vettä myllyyn ja lupaan informoida jokaisen käänteen tarkkaan ja nauran päälle.
Ja sitten on niitä, jotka (aww) puolustavat meitä jo ennen kuin olemme ehtineet sanoa sanaakaan niitä kyynisiä vastaan. Ajatella. Ja niitä, jotka heti ilmoittautuvat talkoisiin ja niitä, jotka heti kertovat etteivät ole sitten käytettävissä.

Okei, asia on jännä ja urakkaa tulee. Meinaan sitä pitääkin tulla rakennusprojektissa!
Nyt ollaan siinä ihan pienessä alussa vasta. Omistetaan tontti. Siellä on mitatut rajapyykit ja se on virallisestikin määräalasta muodostettu tontiksi. Luonnokset suhahtavat parhaillaan tarkemmiksi piirustuksiksi miehen toimesta. Tunnustelua, keskusteluja, kontaktien luomista tapahtuu. Ei nämä asiat tapahdu eikä niiden pidäkään tapahtua päivässä.
Ja vielä näistä rakentamispoliiseista, ihan sen kyynisimmänkin asenne on muuttunut kun olen asiasta hetken puhunut. Yhteen uppoaa huumori toiseen faktat kolmanteen mun innostus neljänteen miehen ammattitaito. Ja on saattanut pienen pieni, minimaalinen onnittelukin irrota. Hupsista.

Mielipiteitä ja tunteita, reaktioita herättävää. Tämä rakentaminen. Hauskaa. (Onko myös vähän höperöä?)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää