OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää. Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau!
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.
Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....
Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.
Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)
ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D
Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.
Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....
Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.
Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)
ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D
Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3
Kommentit
Lähetä kommentti