Siirry pääsisältöön

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää. Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau!
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.

Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....

Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.

Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)

ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D

Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta: 1) Pääsiäismatka Tukholmaan . Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa. Erityistä matkalta: -Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan. -Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.   DiTrevin simpukat. OK! Turku oli pukeutunut keltaiseen. -Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool! -Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk! -Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot! Pitkäperjantain sää Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti j

Takatalvea, kevätkukkia ja keittiöpyyhkeitä

Eilinen räntäsade pilasi mun pitkän lenkin kun en siis halunnut juosta 20km rännässä. Pah. Tämä ilkeä takatalvi! Saas  nähdä millainen keli on 2 viikon kulttua Länkkärissä. Viime keväänä tuli kuuma samana ajankohtana. Nyt voi tulla kuuma pitkien lenkkien vähyydestä johtuen. Mut ei se haittaa, silti mennään. Innostuin Plantagenin uudesta kevätkukka kataloogista sen verran, että ostin suunnitelmallisesti tiettyjä kevätkukkia. Raahasin perheen miesväkeä kärrypojiksi ja sit mentiin. Tulos soma. takatalvi yllätti kevätkukat   Suunnitelmallisesti myös nostan kukat sisään joka yöksi, niin kauan kun on yöpakkasia. Hirvee höösäys kukista :) Kyllä mä olisin taas niin oman isohkon pihan ja kasvimaan tarpeessa. Pitäiskö muuttaa maalle täältä kaupunkimaisesta asumismuodosta? Harkitaan kovasti miehen kanssa. Tässä on kuitenkin puolensa, kuten kohtuullinen työmatka ja se tosiasia, että lasten elämä on täällä. Mutta jos ei niin kauas, vaan ihan vähäsen vaan landelle....   Pyörähdet

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3 Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee