Siirry pääsisältöön

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää. Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau!
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.

Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....

Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.

Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)

ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D

Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Chillailua

HCR 2013 kuvat ovat saapuneet ja tietysti heti pistin tilauksen vetämään. Pari kuvaa, tarpeeksi pienellä resoluutiolla viittin julkistaa täälläkin. Alla Auroran sillalla. Ja profiilikuvassa stadikan tornin kanssa :) Kaksi mitskua siis HCR:stä saatu. Oijoi, mitalleja mulla jo 8, mihin mä ne oikein tungen? Teen kollaasin kotiin? (hahhahhaa..)     Eilisen vapaapäivän perheemme käytti shoppailuun ja hengailuun ja ravintolassa hyvin syömiseen. Vaihdoin kertaheitolla ilmeisen raskaat Nikeni Adduihin. Testasin monia ja nämä tuntuivat erityisen kevyiltä ja ei liikaa jalkoja tukevilta. Juoksen päkiäjuoksua eli astun ensin päkiällä maahan (myyjän mukaan se onkin ainoa oikea tapa juosta) ja tuumasi että näillä voin juosta niitä pitkiä matkojani hyvin. Aika näyttää, koska kokeilemaan en vielä pääse. Nyt taitaa tulla pisin juoksutauko sitten en muista edes milloin viimeksi. Olen juossut vähintään edes kerran viikkoon aina paitsi kipeänä.   Testasin pikkukundin kanssa tänään tuossa p

vielä yksi posting...

Vuoden viimeinen työpäivä kääntymässä loppusuoralle. Vuoden työt on nyt tehty ja siltä aidosti tuntuukin. Taputus omalle päälaelle. Hei - pari taputusta sain jo työpaikaltakin. Kiitosta hyvin tehdystä työstä ja toivotuksia ansaitulle lomalle sekä höpinöitä korvaamattomuudestani. Olen ennenkin todennut tämän, arvostan aivan liian vähän työtäni. Ainakin vähemmän kuin muut :) Petraamista siis itselläni ensi vuoteen - asenteessani. Sen lisäksi allaolevaan listaan yhdyn täysin, erittäin tavoiteltavia kaikki. Mitäpä tuohon voisi olla lisäämistä? http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014121918942704_fd.shtml Sen lisään vielä, että hyvät pääkaupunkiseutulaiset ja muut stadiin eksyvät. Ihmeessä käykää viimeistään ensi vuonna täällä: https://www.kamppi.fi/yritys/tortilla-house-0 Ah ja Nam! Se on moro - ensi vuoteen!

Syväluotaava juoksuhaaste

ihanaa Heidi  heitti mulle syvällisen juoksuhaasteen. Jesh, kiitos! 1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset? Juoksentelen 0-4 kertaa viikossa, kerta annos on yleensä 10-12 km, mutta vastaan 5-21km, koska kaikkea siltä väliltä nykyään. Viimeisen vuoden aikana olen juossut vähintään lenkin per viikko, ellen ole ollut kipeä/matkalla.   2. Miksi juokset? Neljä vuotta sitten toukokuun lopussa päätin aloittaa lenkkeilyn, sillä tiellä ollaan. Hurahdin jotakuinkin heti. Menneisyydessä kokeilin lenkkeilyä ja olin varma etteivät minun polveni ole sitä varten. Mutta pitkällinen joogaminen on tehnyt tehtävänsä, polvet kestävät. Mun kroppa kestää. Kremppoja on toki ollut ajoittain. Tarvitseeko mainita, että oikeista urheilijoista eniten arvostan juurikin kestävyysjuoksijoita.  3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletk o sen jostain poiminut? Olen lukenut hartaasti alan kirjallisuutta ja lehtiä. Toisena vuotenani noudatin juoksuohjelmaa, jonka bongasin netistä al