Siirry pääsisältöön

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää. Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau!
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.

Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....

Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.

Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)

ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D

Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään. Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten: - Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know. - Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu. - Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up): - musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot. - puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa) - veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä. - maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän