Siirry pääsisältöön

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää. Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau!
Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli)
Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti.
Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene tai kesämökki. Miksi heti kun päättää asua hamaan tappiin kerrostalossa, alkaa mieleen hiipua ajatus omasta landepaikasta? Tai jostain vakkarikuviosta - Espanja ei sitä vielä ole, vaikka sinne taas 2,5 viikoksi menemme kesällä. Eikä se ole meidän oma.

Jos on ollut 'raskasta' muutto ja remontin keskellä asuminen niin myös töissä pistetään parastaan ettei vain olisi hiljaista ja rauhallista. Olenkin nyt toivonut maailmalta ihan hiton rauhallista loppukevättä ja koko kesää! Mutta samalla jo virittelen verkkoja vesille kaikin tavoin. Töissä olen on/off innostunut aina vaan ja vapaalla jatketaan hissukseen remonttia täällä omin voimin (tässä kohtaa ihan piece of cake ja ihan kivaakin: maalausta, tapetointia, hankintoja), on myös pari bilettä tulossa - kotihippoja ei ihan vielä. Lenny Kravitzin keikkaa, Espanjan reissua....

Uutta arkeen on se, että miehen vanhin poika muuttaa meille kuukaudeksi kohta ja tulee mun töihin työharjoitteluun. Sitten alkaa meidän loma ja Espanjaan menemme niin, että mukana osan aikaa koko perhe.

Nyt pastakastiketta nuorimmalle, joka tuli juuri koulun Korkeasaaripäivästä, sitten alan vedellä farkkua jalkaan ja lähden miehen kanssa kaupoille. Perjantain etätyöpäivä, joka alkoi jo ennen kahdeksaa - ei tässä ole kerennyt pukeutumaan :)

ps. meinasin kirjailla ärsyyntyneenä suomalaisen eliitin (kaksinaismoralistisesta & teennäisestä) ilmastoahdistuksesta, joka herättää minussa lievää suurempaa angstia. Niin hyvä kuin ympäristöasiat onkin tiedostaa. Meinasin myös kirjailla termistä 'uusioperhe'. Termi ei ole kaikin puolin reilu eikä edes tosi. Monelle ns. uusioperhe on ihan se ainoa ja eka perhe. Aika helvetin konservatiivinen ja vanhoillinen käsitys/termistö (ydinperhe sanan käyttö saa mut henkisille näppylöille). Mun perhekuva ei mahdu noihin termeihin, ei ole koskaan mahtunut - onneksi :D

Mutta nettiraivoaminen ei ole mun juttu, joten - letkeää viikonloppua! Nyt kannattaa näyttäytyä ulkona kevätsäässä <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kesän eka päivä

Oli stadissa tänään. Pyrstö pystyyn ja kohti uusia tuulia. Työpäivän lomassa latte & vuohenjuustovoikkari Fazerin Kluuvinkadun kahvilassa, enjoyable. Muistin taas miksi rakastan Helsinkiä. Tai ainakin rakastan olla töissä siellä ihan keskuksessa. Hymy on palannut ihmisten huulille samaa tahtia kun talvivarusteista on päästy. Pitkän ja antoisan(kin) palaverin jälkeen ostaisin nämä yhdessä välissä. 'Couse I'm worth it!   Edessä pitkä viikonloppu! Muiskis miten muikeaa.

rengasmatkalla

Reilut 2 500 kilometriä Suomea (ja pieni siivu Ruotsiakin) on ajettu ja nähty roadtripin aka rengasreissun muodossa. Paljon uutta ja vähän jo aiemmin nähtyäkin. Minä tosin matkasin ensin 400 km Onnibussissa ja loput autossamme apukuskina. Sinänsä outoa koska minunkin oli tarkoitus ajaa. Mies totesi kuitenkin, että kuskin paikalla aika menee nopeammin, joten mulle jäi maisemien ihastelu ja mm.varoittelu tielle könyävistä poroista. Ja eihän se apukuskina olo raskasta ole - pitkät ajorupeamat taas ovat. Reissasin yhtä kyytiä yli kaksi viikkoa, koska aloitin työmatkalla Varkaudesta, josta siirryin Heinävedelle sukuloimaan, jonne muu perhe kurvasi perässä. Aikamme kun saunoimme ja pulikoimme viileässä, mutta ihanan virkistävässä Saimaassa sekä söimme, söimme ja söimme liikaa oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Lähdimme siis eteenpäin omalla 6 hengen porukallamme (parasta on oma porukka ja omat kuviot vaikka sukua ja lisäsukuakin on kiva nähdä). Kiehtovaa on myös se, että vaikka olemme reis

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on). Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne... Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu... Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni. Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iäs