Siirry pääsisältöön

hyvän mielen höpinöitä

Nykyään näemmä kirjoitan tänne kun a) on riittävästi aikaa b) olen erittäin hyvällä tuulella
c) olen riittävän inspiroitunut näppäinhöpötykseen ja itsepuheluun.
Sinänsä vääristävää, mutta minkäs teet? Elämää se on hyvä fiiliskin, riittävä aika ja inspiroituneisuus.
Ja kait mä olen tänne joskus jotain asiaa kitissytkin? (voiko tietää?)

Tämä on ollut hyvä viikko. Niin hyvä, että (suomalaisena) melkein pelkään koska ja mistä tulee takaisku. Miksi ihmeessä ei vain voisi olla hyvä viikko, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? (no koska elämä). Noin puolet mun duunista on erilaisten asioiden kehittämistä (yksin ja yhdessä muiden kanssa) ja kuten tiedetään ne menevät sillä tavalla, että kolme askelta eteen ja kaksi taakse. Tällä viikolla on menty yhdeksän eteen. (tuulettaa!)

Tämän viikon maanantaina tajusin, että nyt saa loppua tämä: minua koko joulukuun ja alkutammikuun vaivannut työmotivaation puute ja jonkinlainen työmasennus. Laitoin siis musat soimaan korville, paiskin hommia ja vaan tulin niin hyvälle tuulelle. (asennekorjaus!)

Kyllä sekin vaikuttaa, että olin koko joulukuun onoff flunssassa, mulle on ihan liikaa etten pääse kunnolla ulkoilemaan. Nyt taas olen päässyt. Pari viikkoa sitten sanoin yhdelle työkaverille, että jos kohta en pääse liikkumaan kunnolla, vedän jotain turpaan (ihan ketä vaan) :D Hirnuttiin ja hän ymmärsi hyvin. (agressioita!)

Sekin piristi, että bongasin Ihanan Leijonan keikan helmikuulta ja sinnehän mennään tyttären kanssa kuulolle. Olen musiikillisesti heikkona runopoikiin. (kitarasankari!)

Vielä siitäkin tulin hyvälle mielelle, että olen ostanut kaksi uutta kirjaa tällä viikolla, toinen on jo loppusuoralla ja toinen odottaa. Ihana alevahinko: Marilyn Marilyn ja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, jota olen haikaillut jo pitkään (mm. joulupukilta toivoin, mutta pukki toi Museokortin, joka oli toki mun ykköstoive - perfecto!). (palkintoja!)

Sitten sekin oli aivan todella ihanaa, että nuorimman lapsen kehitys/tavoitekeskustelussa koululla
opettaja kehui todella vuolaasti poikaa: Kivaksi, pidetyksi, kiltiksi tyypiksi. Sitä se lapsi onkin, mutta että muutkin ovat samaa mieltä <3 Ja parasta oli sekin, että vaikka muutamme (maaliskuun alussa) niin poika saa jäädä suorittamaan ala-asteen nykyiseen kouluun - nyt ihan virallisestikin reksin kirjallisella päätöksellä. Mahtavaa, se teki pojan onnelliseksi. (palautetta!)

Toisaalta - nyt kun aloin näitä hyviä, todella kivoja juttuja tähän luettelemaan, tajuan, että niin moni asia on mun elämässä hyvin, että jo melkein hävettää. Mutta koska olen välillä ollut kovissakin liemissä keitetty ja elämä on välillä persettäkin mulle näyttänyt ja mä sille - niin nautin ihan täysin siemauksin tästä äärihyvästä mielestä. (nyt on hyvä!)

Koska remppa ja tuleva muutto, en ole kerennyt miettimään tulevia lomia tai matkoja. Voi olla ettei ole varaa matkustaa vähään aikaan tai sitten on - riippuu. Tytär reissaa senkin edestä (on lukion ohella nykyään töissä, mikä hienoa!), kohta menee Lontooseen ja sitten Roomaan.
Me teetettiin niin kattava remontti, että se on hardly valmis maaliskuun alkuun jolloin muutamme. Mutta silloin me muutamme, se on lyöty ns. lukkoon. Remontissa ei ole tullut yhden yhtä asiaa, mitä ei olisi aika iisisti pystytty selvittämään. Siltikin olen tyytyväinen, että selviämme isolla remontilla emmekä rakenna :D (uusi koti!)


Sitä ihmettelen, että nyt kun olen googlaillut ihmeellisiä niveloireita (ollut reilun vuoden) ja usein toistuvia päänsärkyjä (en ole hedareista kärsiviä ihmisiä, lukuun ottamatta aikaa kun mulla oli migreenejä, jotka eivät ole onneksi enää vuosiin vaivanneet) ja saanut tulokseksi vaihdevuosien esioireet (alkavat noin 7-5 vuotta ennen varsinaista menopaussia), niistä puhutaan yhtäkkiä ja vihdoin oikeilla sanoilla julkisuudessa. Miksi ihmeessä kukaan nainen ei ole koskaan ennen julkisesti avannut suutaan? Tai ehkä kysymys onkin siitä, että aika on muuttunut - nyt kuunnellaan. Aiemmin naisen ikääntyminen on ollut tabu. Jokainen joka saa elää vanhenee, se on vanha fakta :D Onneksi maailma muuttuu (julkisessa) naiseudessakin. Naurettiin miehen kanssa, että unettomuutta mulla ei ole (se on yksi orastavan menopaussin oire), mutta se oire on hänellä. Mä olen hurjan helpottunut, jos nämä pari oiretta johtuvat vain alkavista vaihdevuosista!!! Katsotaan sittemmin mitä tuleman pitää...(ikälisät!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään. Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten: - Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know. - Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu. - Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up): - musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot. - puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa) - veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä. - maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän