Siirry pääsisältöön

hyvän mielen höpinöitä

Nykyään näemmä kirjoitan tänne kun a) on riittävästi aikaa b) olen erittäin hyvällä tuulella
c) olen riittävän inspiroitunut näppäinhöpötykseen ja itsepuheluun.
Sinänsä vääristävää, mutta minkäs teet? Elämää se on hyvä fiiliskin, riittävä aika ja inspiroituneisuus.
Ja kait mä olen tänne joskus jotain asiaa kitissytkin? (voiko tietää?)

Tämä on ollut hyvä viikko. Niin hyvä, että (suomalaisena) melkein pelkään koska ja mistä tulee takaisku. Miksi ihmeessä ei vain voisi olla hyvä viikko, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? (no koska elämä). Noin puolet mun duunista on erilaisten asioiden kehittämistä (yksin ja yhdessä muiden kanssa) ja kuten tiedetään ne menevät sillä tavalla, että kolme askelta eteen ja kaksi taakse. Tällä viikolla on menty yhdeksän eteen. (tuulettaa!)

Tämän viikon maanantaina tajusin, että nyt saa loppua tämä: minua koko joulukuun ja alkutammikuun vaivannut työmotivaation puute ja jonkinlainen työmasennus. Laitoin siis musat soimaan korville, paiskin hommia ja vaan tulin niin hyvälle tuulelle. (asennekorjaus!)

Kyllä sekin vaikuttaa, että olin koko joulukuun onoff flunssassa, mulle on ihan liikaa etten pääse kunnolla ulkoilemaan. Nyt taas olen päässyt. Pari viikkoa sitten sanoin yhdelle työkaverille, että jos kohta en pääse liikkumaan kunnolla, vedän jotain turpaan (ihan ketä vaan) :D Hirnuttiin ja hän ymmärsi hyvin. (agressioita!)

Sekin piristi, että bongasin Ihanan Leijonan keikan helmikuulta ja sinnehän mennään tyttären kanssa kuulolle. Olen musiikillisesti heikkona runopoikiin. (kitarasankari!)

Vielä siitäkin tulin hyvälle mielelle, että olen ostanut kaksi uutta kirjaa tällä viikolla, toinen on jo loppusuoralla ja toinen odottaa. Ihana alevahinko: Marilyn Marilyn ja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, jota olen haikaillut jo pitkään (mm. joulupukilta toivoin, mutta pukki toi Museokortin, joka oli toki mun ykköstoive - perfecto!). (palkintoja!)

Sitten sekin oli aivan todella ihanaa, että nuorimman lapsen kehitys/tavoitekeskustelussa koululla
opettaja kehui todella vuolaasti poikaa: Kivaksi, pidetyksi, kiltiksi tyypiksi. Sitä se lapsi onkin, mutta että muutkin ovat samaa mieltä <3 Ja parasta oli sekin, että vaikka muutamme (maaliskuun alussa) niin poika saa jäädä suorittamaan ala-asteen nykyiseen kouluun - nyt ihan virallisestikin reksin kirjallisella päätöksellä. Mahtavaa, se teki pojan onnelliseksi. (palautetta!)

Toisaalta - nyt kun aloin näitä hyviä, todella kivoja juttuja tähän luettelemaan, tajuan, että niin moni asia on mun elämässä hyvin, että jo melkein hävettää. Mutta koska olen välillä ollut kovissakin liemissä keitetty ja elämä on välillä persettäkin mulle näyttänyt ja mä sille - niin nautin ihan täysin siemauksin tästä äärihyvästä mielestä. (nyt on hyvä!)

Koska remppa ja tuleva muutto, en ole kerennyt miettimään tulevia lomia tai matkoja. Voi olla ettei ole varaa matkustaa vähään aikaan tai sitten on - riippuu. Tytär reissaa senkin edestä (on lukion ohella nykyään töissä, mikä hienoa!), kohta menee Lontooseen ja sitten Roomaan.
Me teetettiin niin kattava remontti, että se on hardly valmis maaliskuun alkuun jolloin muutamme. Mutta silloin me muutamme, se on lyöty ns. lukkoon. Remontissa ei ole tullut yhden yhtä asiaa, mitä ei olisi aika iisisti pystytty selvittämään. Siltikin olen tyytyväinen, että selviämme isolla remontilla emmekä rakenna :D (uusi koti!)


Sitä ihmettelen, että nyt kun olen googlaillut ihmeellisiä niveloireita (ollut reilun vuoden) ja usein toistuvia päänsärkyjä (en ole hedareista kärsiviä ihmisiä, lukuun ottamatta aikaa kun mulla oli migreenejä, jotka eivät ole onneksi enää vuosiin vaivanneet) ja saanut tulokseksi vaihdevuosien esioireet (alkavat noin 7-5 vuotta ennen varsinaista menopaussia), niistä puhutaan yhtäkkiä ja vihdoin oikeilla sanoilla julkisuudessa. Miksi ihmeessä kukaan nainen ei ole koskaan ennen julkisesti avannut suutaan? Tai ehkä kysymys onkin siitä, että aika on muuttunut - nyt kuunnellaan. Aiemmin naisen ikääntyminen on ollut tabu. Jokainen joka saa elää vanhenee, se on vanha fakta :D Onneksi maailma muuttuu (julkisessa) naiseudessakin. Naurettiin miehen kanssa, että unettomuutta mulla ei ole (se on yksi orastavan menopaussin oire), mutta se oire on hänellä. Mä olen hurjan helpottunut, jos nämä pari oiretta johtuvat vain alkavista vaihdevuosista!!! Katsotaan sittemmin mitä tuleman pitää...(ikälisät!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kesän eka päivä

Oli stadissa tänään. Pyrstö pystyyn ja kohti uusia tuulia. Työpäivän lomassa latte & vuohenjuustovoikkari Fazerin Kluuvinkadun kahvilassa, enjoyable. Muistin taas miksi rakastan Helsinkiä. Tai ainakin rakastan olla töissä siellä ihan keskuksessa. Hymy on palannut ihmisten huulille samaa tahtia kun talvivarusteista on päästy. Pitkän ja antoisan(kin) palaverin jälkeen ostaisin nämä yhdessä välissä. 'Couse I'm worth it!   Edessä pitkä viikonloppu! Muiskis miten muikeaa.

rengasmatkalla

Reilut 2 500 kilometriä Suomea (ja pieni siivu Ruotsiakin) on ajettu ja nähty roadtripin aka rengasreissun muodossa. Paljon uutta ja vähän jo aiemmin nähtyäkin. Minä tosin matkasin ensin 400 km Onnibussissa ja loput autossamme apukuskina. Sinänsä outoa koska minunkin oli tarkoitus ajaa. Mies totesi kuitenkin, että kuskin paikalla aika menee nopeammin, joten mulle jäi maisemien ihastelu ja mm.varoittelu tielle könyävistä poroista. Ja eihän se apukuskina olo raskasta ole - pitkät ajorupeamat taas ovat. Reissasin yhtä kyytiä yli kaksi viikkoa, koska aloitin työmatkalla Varkaudesta, josta siirryin Heinävedelle sukuloimaan, jonne muu perhe kurvasi perässä. Aikamme kun saunoimme ja pulikoimme viileässä, mutta ihanan virkistävässä Saimaassa sekä söimme, söimme ja söimme liikaa oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Lähdimme siis eteenpäin omalla 6 hengen porukallamme (parasta on oma porukka ja omat kuviot vaikka sukua ja lisäsukuakin on kiva nähdä). Kiehtovaa on myös se, että vaikka olemme reis

haastateltavana

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on). Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne... Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu... Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni. Mutta se huomio, jonka tein oli siis se, että nyt tässä iäs