Siirry pääsisältöön

hyvän mielen höpinöitä

Nykyään näemmä kirjoitan tänne kun a) on riittävästi aikaa b) olen erittäin hyvällä tuulella
c) olen riittävän inspiroitunut näppäinhöpötykseen ja itsepuheluun.
Sinänsä vääristävää, mutta minkäs teet? Elämää se on hyvä fiiliskin, riittävä aika ja inspiroituneisuus.
Ja kait mä olen tänne joskus jotain asiaa kitissytkin? (voiko tietää?)

Tämä on ollut hyvä viikko. Niin hyvä, että (suomalaisena) melkein pelkään koska ja mistä tulee takaisku. Miksi ihmeessä ei vain voisi olla hyvä viikko, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? (no koska elämä). Noin puolet mun duunista on erilaisten asioiden kehittämistä (yksin ja yhdessä muiden kanssa) ja kuten tiedetään ne menevät sillä tavalla, että kolme askelta eteen ja kaksi taakse. Tällä viikolla on menty yhdeksän eteen. (tuulettaa!)

Tämän viikon maanantaina tajusin, että nyt saa loppua tämä: minua koko joulukuun ja alkutammikuun vaivannut työmotivaation puute ja jonkinlainen työmasennus. Laitoin siis musat soimaan korville, paiskin hommia ja vaan tulin niin hyvälle tuulelle. (asennekorjaus!)

Kyllä sekin vaikuttaa, että olin koko joulukuun onoff flunssassa, mulle on ihan liikaa etten pääse kunnolla ulkoilemaan. Nyt taas olen päässyt. Pari viikkoa sitten sanoin yhdelle työkaverille, että jos kohta en pääse liikkumaan kunnolla, vedän jotain turpaan (ihan ketä vaan) :D Hirnuttiin ja hän ymmärsi hyvin. (agressioita!)

Sekin piristi, että bongasin Ihanan Leijonan keikan helmikuulta ja sinnehän mennään tyttären kanssa kuulolle. Olen musiikillisesti heikkona runopoikiin. (kitarasankari!)

Vielä siitäkin tulin hyvälle mielelle, että olen ostanut kaksi uutta kirjaa tällä viikolla, toinen on jo loppusuoralla ja toinen odottaa. Ihana alevahinko: Marilyn Marilyn ja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, jota olen haikaillut jo pitkään (mm. joulupukilta toivoin, mutta pukki toi Museokortin, joka oli toki mun ykköstoive - perfecto!). (palkintoja!)

Sitten sekin oli aivan todella ihanaa, että nuorimman lapsen kehitys/tavoitekeskustelussa koululla
opettaja kehui todella vuolaasti poikaa: Kivaksi, pidetyksi, kiltiksi tyypiksi. Sitä se lapsi onkin, mutta että muutkin ovat samaa mieltä <3 Ja parasta oli sekin, että vaikka muutamme (maaliskuun alussa) niin poika saa jäädä suorittamaan ala-asteen nykyiseen kouluun - nyt ihan virallisestikin reksin kirjallisella päätöksellä. Mahtavaa, se teki pojan onnelliseksi. (palautetta!)

Toisaalta - nyt kun aloin näitä hyviä, todella kivoja juttuja tähän luettelemaan, tajuan, että niin moni asia on mun elämässä hyvin, että jo melkein hävettää. Mutta koska olen välillä ollut kovissakin liemissä keitetty ja elämä on välillä persettäkin mulle näyttänyt ja mä sille - niin nautin ihan täysin siemauksin tästä äärihyvästä mielestä. (nyt on hyvä!)

Koska remppa ja tuleva muutto, en ole kerennyt miettimään tulevia lomia tai matkoja. Voi olla ettei ole varaa matkustaa vähään aikaan tai sitten on - riippuu. Tytär reissaa senkin edestä (on lukion ohella nykyään töissä, mikä hienoa!), kohta menee Lontooseen ja sitten Roomaan.
Me teetettiin niin kattava remontti, että se on hardly valmis maaliskuun alkuun jolloin muutamme. Mutta silloin me muutamme, se on lyöty ns. lukkoon. Remontissa ei ole tullut yhden yhtä asiaa, mitä ei olisi aika iisisti pystytty selvittämään. Siltikin olen tyytyväinen, että selviämme isolla remontilla emmekä rakenna :D (uusi koti!)


Sitä ihmettelen, että nyt kun olen googlaillut ihmeellisiä niveloireita (ollut reilun vuoden) ja usein toistuvia päänsärkyjä (en ole hedareista kärsiviä ihmisiä, lukuun ottamatta aikaa kun mulla oli migreenejä, jotka eivät ole onneksi enää vuosiin vaivanneet) ja saanut tulokseksi vaihdevuosien esioireet (alkavat noin 7-5 vuotta ennen varsinaista menopaussia), niistä puhutaan yhtäkkiä ja vihdoin oikeilla sanoilla julkisuudessa. Miksi ihmeessä kukaan nainen ei ole koskaan ennen julkisesti avannut suutaan? Tai ehkä kysymys onkin siitä, että aika on muuttunut - nyt kuunnellaan. Aiemmin naisen ikääntyminen on ollut tabu. Jokainen joka saa elää vanhenee, se on vanha fakta :D Onneksi maailma muuttuu (julkisessa) naiseudessakin. Naurettiin miehen kanssa, että unettomuutta mulla ei ole (se on yksi orastavan menopaussin oire), mutta se oire on hänellä. Mä olen hurjan helpottunut, jos nämä pari oiretta johtuvat vain alkavista vaihdevuosista!!! Katsotaan sittemmin mitä tuleman pitää...(ikälisät!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

7 päivän valohoito

Juoksublogini matkailuaiheet jatkuvat, mutta nytkään ei seuraa mitään laajamittaista matkareportaashia kohta kohdalta vain kurkistuksia joulunajan aurinkomatkaamme, joka tapahtui tällä kertaa kolmistaan miehen ja nuorimman naperon kanssa Gran Canarian Puerto Ricoon.
On muuten hyvä, että mä pääsen aina reissuun :) Vuonna 2013 miehen kanssa Roomassa, tyttären kanssa Pariisissa ja miehen sekä pojan kanssa Gran Canarialla. Plus kotimaanreissut (työ&huvi).

Muuten aikanaan kun tapasin nykyisen elämäni miehen (voiko noin sanoa?), hän ihmetteli matkustusintoani (onnekseni minuun on lapsesta asti istutettu matkustusilo). Kiva kun matkailu maistuu nykyään hänellekin hyvin. Mitään suurmatkaajia ei kuitenkaan olla, jotkuthan vapaa-aikalomailee joka toinen kuukausi läpi vuoden. (kateus tai ehkä ei, pakkaa - purkaa - pesee pyykkiä - istuu lentokoneessa...kuka nyt tykkäisi koneessa istua?)

Menimme siis Gran Canarian PuertoRicoon, varman auringon kohteeseen. Koskaan en ole aiemmin reissannut Kan…

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut.
Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin.

Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei.

Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä.
Ei auta sormen heiluttel…

sisäinen erakko

mä sain viime viikonloppuna huikean idean (ei se tosin ole lainkaan uusi idea), mutta ajattelin sitä todella pitkästä aikaa ja ensi kertaa miehelleni ääneen.
Olen koko täysi-ikäisyyteni (ehkä jo paljon aiemminkin) haaveillut omasta pienestä talosta meren rannalla (milloin Englannissa, milloin Uudessa-Seelannissa) ja nähnyt itseni siellä noin eläkeikäisenä.
Okei, okei, parikymppisenä näin itseni siellä jo 50-vuotiaana. Mutta tuon iän vääjäämättä lähestyessä (alle 10 vuotta - hyi kamala sentään) näen siis itseni siellä noin 60+ -vuotiaana. Hyväkuntoisen kauniina mummona ja yksin. Eläen kaikesta vapaana ja niin kuin huvittaa. Ehkä nauttienkin, ehkä myös hiukan raataen hyvän osittain omavaraisenkin elämän eteen. Mutta siis yksin.
Tällaiselle perheelliselle, joka todella rakastaa ja tykkää perheestään, ehkä outo haave. Mutta sisäinen erakkoni vaatii tuota näkymää. On aina vaatinut. Henkireikä.
Muut henkireikäni kuten joogan (jota teemme hauskasti ryhmässä ja joka on äärimmäisen hauskaa …