Siirry pääsisältöön

hyvän mielen höpinöitä

Nykyään näemmä kirjoitan tänne kun a) on riittävästi aikaa b) olen erittäin hyvällä tuulella
c) olen riittävän inspiroitunut näppäinhöpötykseen ja itsepuheluun.
Sinänsä vääristävää, mutta minkäs teet? Elämää se on hyvä fiiliskin, riittävä aika ja inspiroituneisuus.
Ja kait mä olen tänne joskus jotain asiaa kitissytkin? (voiko tietää?)

Tämä on ollut hyvä viikko. Niin hyvä, että (suomalaisena) melkein pelkään koska ja mistä tulee takaisku. Miksi ihmeessä ei vain voisi olla hyvä viikko, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? (no koska elämä). Noin puolet mun duunista on erilaisten asioiden kehittämistä (yksin ja yhdessä muiden kanssa) ja kuten tiedetään ne menevät sillä tavalla, että kolme askelta eteen ja kaksi taakse. Tällä viikolla on menty yhdeksän eteen. (tuulettaa!)

Tämän viikon maanantaina tajusin, että nyt saa loppua tämä: minua koko joulukuun ja alkutammikuun vaivannut työmotivaation puute ja jonkinlainen työmasennus. Laitoin siis musat soimaan korville, paiskin hommia ja vaan tulin niin hyvälle tuulelle. (asennekorjaus!)

Kyllä sekin vaikuttaa, että olin koko joulukuun onoff flunssassa, mulle on ihan liikaa etten pääse kunnolla ulkoilemaan. Nyt taas olen päässyt. Pari viikkoa sitten sanoin yhdelle työkaverille, että jos kohta en pääse liikkumaan kunnolla, vedän jotain turpaan (ihan ketä vaan) :D Hirnuttiin ja hän ymmärsi hyvin. (agressioita!)

Sekin piristi, että bongasin Ihanan Leijonan keikan helmikuulta ja sinnehän mennään tyttären kanssa kuulolle. Olen musiikillisesti heikkona runopoikiin. (kitarasankari!)

Vielä siitäkin tulin hyvälle mielelle, että olen ostanut kaksi uutta kirjaa tällä viikolla, toinen on jo loppusuoralla ja toinen odottaa. Ihana alevahinko: Marilyn Marilyn ja Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, jota olen haikaillut jo pitkään (mm. joulupukilta toivoin, mutta pukki toi Museokortin, joka oli toki mun ykköstoive - perfecto!). (palkintoja!)

Sitten sekin oli aivan todella ihanaa, että nuorimman lapsen kehitys/tavoitekeskustelussa koululla
opettaja kehui todella vuolaasti poikaa: Kivaksi, pidetyksi, kiltiksi tyypiksi. Sitä se lapsi onkin, mutta että muutkin ovat samaa mieltä <3 Ja parasta oli sekin, että vaikka muutamme (maaliskuun alussa) niin poika saa jäädä suorittamaan ala-asteen nykyiseen kouluun - nyt ihan virallisestikin reksin kirjallisella päätöksellä. Mahtavaa, se teki pojan onnelliseksi. (palautetta!)

Toisaalta - nyt kun aloin näitä hyviä, todella kivoja juttuja tähän luettelemaan, tajuan, että niin moni asia on mun elämässä hyvin, että jo melkein hävettää. Mutta koska olen välillä ollut kovissakin liemissä keitetty ja elämä on välillä persettäkin mulle näyttänyt ja mä sille - niin nautin ihan täysin siemauksin tästä äärihyvästä mielestä. (nyt on hyvä!)

Koska remppa ja tuleva muutto, en ole kerennyt miettimään tulevia lomia tai matkoja. Voi olla ettei ole varaa matkustaa vähään aikaan tai sitten on - riippuu. Tytär reissaa senkin edestä (on lukion ohella nykyään töissä, mikä hienoa!), kohta menee Lontooseen ja sitten Roomaan.
Me teetettiin niin kattava remontti, että se on hardly valmis maaliskuun alkuun jolloin muutamme. Mutta silloin me muutamme, se on lyöty ns. lukkoon. Remontissa ei ole tullut yhden yhtä asiaa, mitä ei olisi aika iisisti pystytty selvittämään. Siltikin olen tyytyväinen, että selviämme isolla remontilla emmekä rakenna :D (uusi koti!)


Sitä ihmettelen, että nyt kun olen googlaillut ihmeellisiä niveloireita (ollut reilun vuoden) ja usein toistuvia päänsärkyjä (en ole hedareista kärsiviä ihmisiä, lukuun ottamatta aikaa kun mulla oli migreenejä, jotka eivät ole onneksi enää vuosiin vaivanneet) ja saanut tulokseksi vaihdevuosien esioireet (alkavat noin 7-5 vuotta ennen varsinaista menopaussia), niistä puhutaan yhtäkkiä ja vihdoin oikeilla sanoilla julkisuudessa. Miksi ihmeessä kukaan nainen ei ole koskaan ennen julkisesti avannut suutaan? Tai ehkä kysymys onkin siitä, että aika on muuttunut - nyt kuunnellaan. Aiemmin naisen ikääntyminen on ollut tabu. Jokainen joka saa elää vanhenee, se on vanha fakta :D Onneksi maailma muuttuu (julkisessa) naiseudessakin. Naurettiin miehen kanssa, että unettomuutta mulla ei ole (se on yksi orastavan menopaussin oire), mutta se oire on hänellä. Mä olen hurjan helpottunut, jos nämä pari oiretta johtuvat vain alkavista vaihdevuosista!!! Katsotaan sittemmin mitä tuleman pitää...(ikälisät!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukholmasta juoksutekniikan kautta kauppakeskukseen

Viimeksi tapahtunutta: 1) Pääsiäismatka Tukholmaan . Reilu kolme reissupäivää, kaksi laivayötä ja yksi hotelliyö Tukholmassa. Erityistä matkalta: -Turun junan vanha karjalaispappa, joka tykästyi poikaamme sillä tavalla pappamaisesti ja kertoili juttujaan koko matkan ajan. -Turussa poikaan iski Turuntauti ja hän voi pahoin koko siellä oloajan (oliko junan kanelipulla huono?), mutta parani jo Viikkarin terminaalissa.   DiTrevin simpukat. OK! Turku oli pukeutunut keltaiseen. -Menomatka iltabotskilla oli kiva, tosin en juurikaan tykästynyt Viking Grace-laivaan, kummallisen ahdas tilasuunnittelu. Viiniloungen taso ja tunnelma oli kuitenkin huippua! Skool! -Aamuherätys kuudelta, nopea aamiainen (jota piti vähän kinuta, miinuksia Viikkarille) ja ulos laivasta klo.7 jälkeen. Kääk! -Tukholmassa ei ole ketään hereillä ennen kello yhdeksää. Unikeot! Pitkäperjantain sää Onneksi yksi jos toinenkin kiva kahvila oli avoinna. Hotelliin saimme toki vietyä bagaasit heti j

Takatalvea, kevätkukkia ja keittiöpyyhkeitä

Eilinen räntäsade pilasi mun pitkän lenkin kun en siis halunnut juosta 20km rännässä. Pah. Tämä ilkeä takatalvi! Saas  nähdä millainen keli on 2 viikon kulttua Länkkärissä. Viime keväänä tuli kuuma samana ajankohtana. Nyt voi tulla kuuma pitkien lenkkien vähyydestä johtuen. Mut ei se haittaa, silti mennään. Innostuin Plantagenin uudesta kevätkukka kataloogista sen verran, että ostin suunnitelmallisesti tiettyjä kevätkukkia. Raahasin perheen miesväkeä kärrypojiksi ja sit mentiin. Tulos soma. takatalvi yllätti kevätkukat   Suunnitelmallisesti myös nostan kukat sisään joka yöksi, niin kauan kun on yöpakkasia. Hirvee höösäys kukista :) Kyllä mä olisin taas niin oman isohkon pihan ja kasvimaan tarpeessa. Pitäiskö muuttaa maalle täältä kaupunkimaisesta asumismuodosta? Harkitaan kovasti miehen kanssa. Tässä on kuitenkin puolensa, kuten kohtuullinen työmatka ja se tosiasia, että lasten elämä on täällä. Mutta jos ei niin kauas, vaan ihan vähäsen vaan landelle....   Pyörähdet

juokseminen on muotia

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3 Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei ole tiennyt mitä tekee