Siirry pääsisältöön

juoksu määrittää mua jossain määrin

Olinhan mainostanut, että mun työ-opiskeluprojekti alkaa tällä viikolla? Musta tulee pienin osin korkeakouluopiskelija vuodeksi ja vähän ylikin ja samalla teen töitä niin kuin ennenkin (onneksi saan kesäapurin).

Saatiin ennakkotehtävä: yksi (valo)kuva, jonka avulla kerrotaan työ-minästä, minä-minästä tai molemmista.
Valitsin kuvan minusta ekalla puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, kuva on otettu noin 16-17 km kohdalla, jolloin meno on puurtamista. Se kuvastaa mua jotenkin, puskeminen ja puurtaminen, asetettu päämäärä ja jossain vaiheessa sinne pääseminen. Hitaastikin ehkä, mutta varmasti jos lopputulos on riittävän kiinnostava. Toisaalta matkan varrella homma voi kirkastua ja päämäärä muuttua. No, kyllä mä itsestäni osaan kertoa ihan liikaakin eli onneksi on vain minuutti aikaa. ;-)
Ehkä myös perusfaktoja fiilistelykuvan äärellä.

En valinnut kuvaa, jossa kellun etelän auringossa uima-altaassa äärettömän rentoutuneena, vaikka sekin kuvastaa mua :)
Mutta joo, olen tehnyt paljon työtä sen eteen missä mennään tänä päivänä töissä ja aion jatkaa, tosin toivon rutkasti uutta ja avartavaa näkökulmaa. Oon niin uudistuksen tarpeessa.

Vaikka olin jo päättänyt, minkä kuvan valitsen. Kysyin piruuttani yhdeltä työkaverilta asiaa, hän totesi heti, että juoksukuva. Sootjuoksija.

Hauskaa - no juoksija ja juoksija? Viime viikolla 2 lenkkiä (+ yksi jooga). Tänään lenkille sit saunaan.Tavoite on vielä kolme lenkkiä lisää tälle viikolle. Moonjuoksija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...