Siirry pääsisältöön

juoksu määrittää mua jossain määrin

Olinhan mainostanut, että mun työ-opiskeluprojekti alkaa tällä viikolla? Musta tulee pienin osin korkeakouluopiskelija vuodeksi ja vähän ylikin ja samalla teen töitä niin kuin ennenkin (onneksi saan kesäapurin).

Saatiin ennakkotehtävä: yksi (valo)kuva, jonka avulla kerrotaan työ-minästä, minä-minästä tai molemmista.
Valitsin kuvan minusta ekalla puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, kuva on otettu noin 16-17 km kohdalla, jolloin meno on puurtamista. Se kuvastaa mua jotenkin, puskeminen ja puurtaminen, asetettu päämäärä ja jossain vaiheessa sinne pääseminen. Hitaastikin ehkä, mutta varmasti jos lopputulos on riittävän kiinnostava. Toisaalta matkan varrella homma voi kirkastua ja päämäärä muuttua. No, kyllä mä itsestäni osaan kertoa ihan liikaakin eli onneksi on vain minuutti aikaa. ;-)
Ehkä myös perusfaktoja fiilistelykuvan äärellä.

En valinnut kuvaa, jossa kellun etelän auringossa uima-altaassa äärettömän rentoutuneena, vaikka sekin kuvastaa mua :)
Mutta joo, olen tehnyt paljon työtä sen eteen missä mennään tänä päivänä töissä ja aion jatkaa, tosin toivon rutkasti uutta ja avartavaa näkökulmaa. Oon niin uudistuksen tarpeessa.

Vaikka olin jo päättänyt, minkä kuvan valitsen. Kysyin piruuttani yhdeltä työkaverilta asiaa, hän totesi heti, että juoksukuva. Sootjuoksija.

Hauskaa - no juoksija ja juoksija? Viime viikolla 2 lenkkiä (+ yksi jooga). Tänään lenkille sit saunaan.Tavoite on vielä kolme lenkkiä lisää tälle viikolle. Moonjuoksija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se ...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...