Siirry pääsisältöön

juoksu määrittää mua jossain määrin

Olinhan mainostanut, että mun työ-opiskeluprojekti alkaa tällä viikolla? Musta tulee pienin osin korkeakouluopiskelija vuodeksi ja vähän ylikin ja samalla teen töitä niin kuin ennenkin (onneksi saan kesäapurin).

Saatiin ennakkotehtävä: yksi (valo)kuva, jonka avulla kerrotaan työ-minästä, minä-minästä tai molemmista.
Valitsin kuvan minusta ekalla puolimaratonilla kaksi vuotta sitten, kuva on otettu noin 16-17 km kohdalla, jolloin meno on puurtamista. Se kuvastaa mua jotenkin, puskeminen ja puurtaminen, asetettu päämäärä ja jossain vaiheessa sinne pääseminen. Hitaastikin ehkä, mutta varmasti jos lopputulos on riittävän kiinnostava. Toisaalta matkan varrella homma voi kirkastua ja päämäärä muuttua. No, kyllä mä itsestäni osaan kertoa ihan liikaakin eli onneksi on vain minuutti aikaa. ;-)
Ehkä myös perusfaktoja fiilistelykuvan äärellä.

En valinnut kuvaa, jossa kellun etelän auringossa uima-altaassa äärettömän rentoutuneena, vaikka sekin kuvastaa mua :)
Mutta joo, olen tehnyt paljon työtä sen eteen missä mennään tänä päivänä töissä ja aion jatkaa, tosin toivon rutkasti uutta ja avartavaa näkökulmaa. Oon niin uudistuksen tarpeessa.

Vaikka olin jo päättänyt, minkä kuvan valitsen. Kysyin piruuttani yhdeltä työkaverilta asiaa, hän totesi heti, että juoksukuva. Sootjuoksija.

Hauskaa - no juoksija ja juoksija? Viime viikolla 2 lenkkiä (+ yksi jooga). Tänään lenkille sit saunaan.Tavoite on vielä kolme lenkkiä lisää tälle viikolle. Moonjuoksija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...