Siirry pääsisältöön

15 kilsaa ja risat talot

Kävi hassusti eilisellä fiilistelylenkillä. Juoksin yhden puoli kiinnostavan myynnissä olevan tontin kautta merenrantaan ja kuvasin hiukan keväistä maisemaa

 

 
 
 
ja lähdin ns. takaisin kotiinpäin. En malttanut vaan kieputtelin sieltä sun täältä ja eksyin reitille, missä en ole aiemmin ollut. Reitti johti kammottavaan paikkaan: autioita, hajotettuja, poltettuja taloja, ei mitään järkevää asutusta missään. En viitsinyt hirveästi tutkailla ympärilleni, etten löytäisi ruumista tai jotain. Silmäkulmissanikaan en halunnut nähdä mitään liikettä. Hyi. Tunnelma oli kuin kauhuleffasta, onneksi ilman todellista kauhua kuitenkin. Kotiseuduilla aina uutta nähtävää, mutta tuonne en enää koskaan eksy. Tympeä paikka. Pinkaisin kohti kotia ja tuttuja kivoja reittejä. Lopulta mittariin tuli reilut 15 kilsaa.

Nyt on perselihakset kipeänä vai tulikohan ne sittenkin eilisaamuisista jalkakyykyistä kahvakuulan kanssa?

Huomenna on duunibileet, isot juhlat, valtavasti vieraita. Mä laitan päälle nää ja lähden ajoissa kotiin.
Viimeistään klo.23, joka on ihan liian myöhään sekin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.
Lähetä kommentti
Lue lisää

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...
2 kommenttia
Lue lisää

roinasta uuteen

Kodintyhjennys näemmä alkoi jo, vaikka varsinainen muutto on jossain hamassa tulevaisuudessa. Meidän kotiseuduille perustettiin uusi ostaa-myy-vaihtaa fb-foorumi, jonka kautta homma pelittää. Jopas lähti vanha tarpeeton lelu ja vaate kiertoon ja mikä parasta pienellä lisätulolla. Kaikki mitä pistää myyntiin menee paitsi vanhat Bratzit, ne Anna Abreun näköiset nuket. ;-) Ehkä lelumuseoon joskus? Syksyn viimeisin sana on työkiireet, kiireet ylipäätänsä ja vastapainona koti ja rauha. Lapset. Mies on työmatkoilla eli ei se, vasta kun palaa :) Hirveen hyvin ihminen pystyy yksinkin kaiken pyörittämään, mutta olin unohtanut kuinka minuuttiaikatauluista se olikaan. Yh-vuosistani on sen verran jo aikaa. Ihan olen tottunut toisen aikuisen aktiiviseen arjen ja kaiken jakamiseen. Ja huom! mies on työmatkalla neljä päivää, että näin täällä. Hattua nostan kaikille yyhooille. Kiireestä ja asioista selviäminen kunnialla on muuten äärimmäisen palkitseva...
Lähetä kommentti
Lue lisää