move your ass, move it, move it....hoin itselleni eilen noin ekat 3 kilsaa ja sittenhän se taas alkoi liikkumaan, kroppani. Silloin kun päätän lähteä lenkille purtsin kautta, ensimmäinen kilometri pururadalle on ylämäkeä ja melkein kilsa sielläkin. Kolmas menee hengityksen tasaantuessa ja asennon ryhdistäytymisessä. Siitä matka jatkuu jo kivasti, maantielle kun pääsen pompin jo älyttömän näköisesti liikennevaloissa (odotellessani punaisen vaihtumista juoksijoille! vihreäksi).
No, ei se sentään aina tuollaista ole, vain jos on päässyt taas viikko sujahtamaan juoksematta.
Viime viikolla olin niin niin niin lopen väsynyt, etten jaksanut kuin pakolliset, kaikki muut hetket nukuin tai torkuin tai olin kuitti.
Mutta se oli viime viikolla perjantaihin asti, sitten lopulta tuli se toinenkin hyvä uutinen.
Nyt voinkin sitten vaan rallatella loppu kevään pirteänä ja juosta tätäkin mäkeä ylös täysin hengästymättä :).
Kunhan siis pääsen lenkille joka toinen/kolmas päivä.
Joka päivä en ehdi, enkä edes menisi! Olenhan työssäkäyvä ja tadaa opiskeleva perhearjen toinen pyörittäjä. Jippii!!!!! Mä pääsen siihen työ-opiskeluprojektiin mihin hain. Onnellisempaa ihmistä saa hakea oikein hakemalla! (edelleenkään mua ei saa ripittää näistä hehkutuksista, jos oon uupumuksesta poikki taasen joskus, sådant är livet!)
Huomenna taas lenkille? Jes!
Lopuksi vinkki pääkaupunkiseudun asukkaille (tai pääkaupunkiseutumatkailijoille), esim. sunnuntai-päivän ratoksi lapset kandee viedä tänne-> http://www.espoo.fi/villaelfvik
Sopii myös jugendia arvostaville esteetikoille, mm. joka huoneessa toinen toistaan hienompi kaakeliuuni.
No, ei se sentään aina tuollaista ole, vain jos on päässyt taas viikko sujahtamaan juoksematta.
Viime viikolla olin niin niin niin lopen väsynyt, etten jaksanut kuin pakolliset, kaikki muut hetket nukuin tai torkuin tai olin kuitti.
Mutta se oli viime viikolla perjantaihin asti, sitten lopulta tuli se toinenkin hyvä uutinen.
Nyt voinkin sitten vaan rallatella loppu kevään pirteänä ja juosta tätäkin mäkeä ylös täysin hengästymättä :).
keväinen pururata....
Joka päivä en ehdi, enkä edes menisi! Olenhan työssäkäyvä ja tadaa opiskeleva perhearjen toinen pyörittäjä. Jippii!!!!! Mä pääsen siihen työ-opiskeluprojektiin mihin hain. Onnellisempaa ihmistä saa hakea oikein hakemalla! (edelleenkään mua ei saa ripittää näistä hehkutuksista, jos oon uupumuksesta poikki taasen joskus, sådant är livet!)
Huomenna taas lenkille? Jes!
Lopuksi vinkki pääkaupunkiseudun asukkaille (tai pääkaupunkiseutumatkailijoille), esim. sunnuntai-päivän ratoksi lapset kandee viedä tänne-> http://www.espoo.fi/villaelfvik
Sopii myös jugendia arvostaville esteetikoille, mm. joka huoneessa toinen toistaan hienompi kaakeliuuni.
Miten voi ripittää hehkutuksista, jos joskus on uupunut?
VastaaPoistaSanon sadannen kerran et niin mahtia et sait mitä halusit ja musta vielä mahdimpaa on se, et sä jaksat ja pystyt hoitamaan sen kunnialla. Ei kaikista olis....
Heh, toki toki. Mutta aina tulee mieleen, eräätkin mitäs läksit-tokaisut, jotka on tietysti pelkkää ajattelemattomuutta tokaisijoilta:). Todellisuus jaksamisestahan selviää vasta ajan kuluessa, pääasia nyt on, että pääsin ja pääsen taas tekemään uuttakin. Pahinta mitä työelämässä voi mielestäni käydä on jämähtäminen. Haluan olla viriili työelämässä ihan siihen tappiin asti. Tähän voinee leppisasti lausahtaa, että anoppi ;-) tokaisi taannoin kun sanoin, että mulla on työelämää vielä edessä reilut 20 vuotta, että se aika menee kuule hujauksessa. No olen täysin eri mieltä siitä asiasta. Olen ollut työelämässä nyt aika online 25 vuotta miinus opiskeluja ja lapsia. Ja ihan hirveästi on tapahtunut, aivan älyttömästi. Niinkuin elämässäkin, ihan pirun paljon kaikkea. I love life - sehän on sitä ihmisen parasta aikaa! ps. kynät ja kumit ostamatta, luulen että työnantaja sponsaa... ;-)
VastaaPoista