Siirry pääsisältöön

move it!

move your ass, move it, move it....hoin itselleni eilen noin ekat 3 kilsaa ja sittenhän se taas alkoi liikkumaan, kroppani. Silloin kun päätän lähteä lenkille purtsin kautta, ensimmäinen kilometri pururadalle on ylämäkeä ja melkein kilsa sielläkin. Kolmas menee hengityksen tasaantuessa ja asennon ryhdistäytymisessä. Siitä matka jatkuu jo kivasti, maantielle kun pääsen pompin jo älyttömän näköisesti liikennevaloissa (odotellessani punaisen vaihtumista juoksijoille! vihreäksi).

No, ei se sentään aina tuollaista ole, vain jos on päässyt taas viikko sujahtamaan juoksematta.
Viime viikolla olin niin niin niin lopen väsynyt, etten jaksanut kuin pakolliset, kaikki muut hetket nukuin tai torkuin tai olin kuitti.
Mutta se oli viime viikolla perjantaihin asti, sitten lopulta tuli se toinenkin hyvä uutinen.
Nyt voinkin sitten vaan rallatella loppu kevään pirteänä ja juosta tätäkin mäkeä ylös täysin hengästymättä :).

keväinen pururata....
 
Kunhan siis pääsen lenkille joka toinen/kolmas päivä.
Joka päivä en ehdi, enkä edes menisi! Olenhan työssäkäyvä ja tadaa opiskeleva perhearjen toinen pyörittäjä. Jippii!!!!! Mä pääsen siihen työ-opiskeluprojektiin mihin hain. Onnellisempaa ihmistä saa hakea oikein hakemalla! (edelleenkään mua ei saa ripittää näistä hehkutuksista, jos oon uupumuksesta poikki taasen joskus, sådant är livet!)

Huomenna taas lenkille? Jes!

Lopuksi vinkki pääkaupunkiseudun asukkaille (tai pääkaupunkiseutumatkailijoille), esim. sunnuntai-päivän ratoksi lapset kandee viedä tänne-> http://www.espoo.fi/villaelfvik
Sopii myös jugendia arvostaville esteetikoille, mm. joka huoneessa toinen toistaan hienompi  kaakeliuuni.

Kommentit

  1. Miten voi ripittää hehkutuksista, jos joskus on uupunut?
    Sanon sadannen kerran et niin mahtia et sait mitä halusit ja musta vielä mahdimpaa on se, et sä jaksat ja pystyt hoitamaan sen kunnialla. Ei kaikista olis....

    VastaaPoista
  2. Heh, toki toki. Mutta aina tulee mieleen, eräätkin mitäs läksit-tokaisut, jotka on tietysti pelkkää ajattelemattomuutta tokaisijoilta:). Todellisuus jaksamisestahan selviää vasta ajan kuluessa, pääasia nyt on, että pääsin ja pääsen taas tekemään uuttakin. Pahinta mitä työelämässä voi mielestäni käydä on jämähtäminen. Haluan olla viriili työelämässä ihan siihen tappiin asti. Tähän voinee leppisasti lausahtaa, että anoppi ;-) tokaisi taannoin kun sanoin, että mulla on työelämää vielä edessä reilut 20 vuotta, että se aika menee kuule hujauksessa. No olen täysin eri mieltä siitä asiasta. Olen ollut työelämässä nyt aika online 25 vuotta miinus opiskeluja ja lapsia. Ja ihan hirveästi on tapahtunut, aivan älyttömästi. Niinkuin elämässäkin, ihan pirun paljon kaikkea. I love life - sehän on sitä ihmisen parasta aikaa! ps. kynät ja kumit ostamatta, luulen että työnantaja sponsaa... ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää