En edes tajunnut sen olevan murtuneen, ennen kuin ajattelin näyttää sitä vuorokauden turpoamisen ja mustumisen jälkeen, ja joo alkoihan sieltä vertakin tihkua kynnen takaa, lääkärille. Ja olihan se ihan älyttömän kipeäkin tapahtumapäivänä (oli taas vissiin vähän kiire päivä kun en murtunutta sormea 'ehtinyt' noteerata).
Tämä on murtunut, totesi nuori mieslääkäri (taas), jotenkin en enää koskaan halua kuulla tuota tuomioita.
Vuosi sitten jalkapöydän murtuma, nyt sormi eli vasen nimetön. Kyllä, olen vasenkätinen.
Hoh hoijakkaa.
Sattuuhan näitä ja niin edespäin, ei nyt vaan oikein jaksaisi. Kaksi viikkoa ainakin tällain sormi lastoitettuna ja teipattuna viereiseen. Onneksi kuitenkin saan mennä töihin jo ensi viikosta (tekemään mitä? Palaveeraamaan, kirjoittamaan oikealla kädellä muistiinpanoja, yksisormijärjestelmä rules?)Juoksemaan puolimaratoneja? Ei tietenkään ennen kuin on sormi parempi. Joogaamaan? Just just, ehkä sit joskus. Mitä voi tehdä?
Kahvitella! Kaveri, jota en koskaan ehdi nähdä, mutta joka on erityisen rakas, tuli heti kahvittelemaan mun kanssa. Jee!
Lätkää on voinut katsoa. Harmi et Suomen pelit nyt sitten loppuivat. Njah.
Leffassa voi käydä. Mentiin pojan kanssa katsomaan Me Rosvolat, se oli yllättävän kiva.
Ja sit voi kävellä, oon tehnyt lenkkejä joka päivä, aina päädyn tontille. On kiva nähdä mitä maasta nousee. Ja koska kohta kauhakuormuri vetää kaiken nurin ja mullinmallin, pitää suojella ja siirtää ja säilyttää originaaleja kasveja. Huomenna aioin siirtää tontilta kevätesikkoa turvaan: ruukkuihin ja sivuun. Sitä voi tehdä kun on varovainen (tai mies voi tehdä :) )
Viennan tarinoita edelleen toisella kertaa. Yksisormijärjestelmä on rasittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti