Siirry pääsisältöön

ja taas mennään

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento!
Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI!

Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua.
Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt!
Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :))
Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan!

Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari lenkkiä ja pyöräilen. Tämän viimeisen loma viikon tältä kesältä. Tiedossa on vielä armotonta kivan pitämistä mm. meripäivillä....
Ja arvatenkin mulla on jo tuhat suunnitelmaa ensi kesälle :)
Kuva Heinävedeltä. Näissä maisemissa joka kesä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...