Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss.
Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa? Pah!
Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km).
Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet? Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa...
Mua myös kiinnostaa oma mahdollinen kehittyminen juoksijana. En ole himoliikkuja vaan nautin liikunnasta, joskus tietty kärsimyksenkin kautta. En ole laihduttaja eli en liiku siksi. Enkä ole joukkueurheilija eli siksi juoksen ja joogaan.
Ja tohon ylläolevaan liittyen kiinnostaa hyvinkin paljon maastojuoksu, sitä siis seuraavaksi kun saa nää puolmaraton kokemukset eka hoidettua alta pois. Luonnossa juokseminen on myös miellyttävämpää kuin kadulla ramppaaminen.
Mutta koska siis olen vielä tässä tilanteessa, että se eka puolikas tapahtumana on kokematta (vaikka jo kaksi kertaa treenattu sellaiseen....), niin se ensin. Ja joo, ehkä minä kohta olen siinä tilanteessa, mitä aikanaan vaan olen vierestä ihaillen seurannut: 'En mä osallistu kymppeihin enää, juoksen vain puolikkaita.' Wow! lovely! Ehkä!
Tätä lehteä lueskelen sujuvasti muotilehtien lomassa
http://www.juoksija-lehti.fi/
Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa? Pah!
Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km).
Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet? Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa...
Mua myös kiinnostaa oma mahdollinen kehittyminen juoksijana. En ole himoliikkuja vaan nautin liikunnasta, joskus tietty kärsimyksenkin kautta. En ole laihduttaja eli en liiku siksi. Enkä ole joukkueurheilija eli siksi juoksen ja joogaan.
Ja tohon ylläolevaan liittyen kiinnostaa hyvinkin paljon maastojuoksu, sitä siis seuraavaksi kun saa nää puolmaraton kokemukset eka hoidettua alta pois. Luonnossa juokseminen on myös miellyttävämpää kuin kadulla ramppaaminen.
Mutta koska siis olen vielä tässä tilanteessa, että se eka puolikas tapahtumana on kokematta (vaikka jo kaksi kertaa treenattu sellaiseen....), niin se ensin. Ja joo, ehkä minä kohta olen siinä tilanteessa, mitä aikanaan vaan olen vierestä ihaillen seurannut: 'En mä osallistu kymppeihin enää, juoksen vain puolikkaita.' Wow! lovely! Ehkä!
Tätä lehteä lueskelen sujuvasti muotilehtien lomassa
http://www.juoksija-lehti.fi/
Hei omanlainen nainen. Jatka vaan mun esikuvana oloa. Opeta mut juoksemaan femma :)
VastaaPoistat.Kohta tämän vuoden tokalle lenkille menossa
Hei vaan! Jo kesti että löysit mut :)
VastaaPoistaSelailin tuossa eräänä päivänä vajaan kolmen vuoden takaisia juoksumuistiinpanoja. Joo, sellaisiakin on...Ehkä niistä irtoaisi jotain tekstintynkää joku päivä ;-)
t. omanlainen