Siirry pääsisältöön

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä.

Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne.
Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine.
Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita.
Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :).

Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin....

Tylsää taustaa:
Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa' paikallisella pururadalla. Huomasin kykeneväni juoksemaan vähän. Kun muutaman viikon kuluessa pystyin juoksemaan JO kolme-neljäkin kierrosta purtsia (joka on 1.3km/kierros), halusin enemmän. Voisiko minusta kuoriutua tyyppi, joka juoksee 'milloin vain' 8-10km? Uskaltauduin juoksemaan ihmistenkin ilmoille. Hmm...ja tarvitseeko selittää, että juoksutapahtumat on se juttu! Motivaatio, tilanne, tapahtuma. Muut kahjot lajitoverit siinä puuskuttavat yhtä innoissaan, tuskissaan, onnessaan tms.

No....eka kymppi meni omissa oloissa, mutta varmistin sen Naisten kympissä 2010. Sen jälkeen Pääkaupunkijuoksun kymppiin syksyllä. Nälkä alkoi kasvamaan. Tuli hinku juosta puolikas, ilmoittauduin Hcr2011. Juoksin läpi koko pirun talven, sairastuin flunssaan juuri ennen juoksutapahtumaa, enkä päässyt.
Syksyllä uudelleen pääkaupunkijuoksuun kymppiä juoksemaan, paransin hiukan aikaakin edellisvuodesta.
Tarkoitus oli osallistua myös Espoon rantamaratonille puolikkaaseen, taas sairastuin. Ketutus käyrä oli korkealla. Olinhan siis päässyt jo kauan aikaa sitten tilanteeseen, josta alussa vain haaveilin: Voin juosta 8-10km vaikka tältä seisomalta.

Juoksuvammoilta olen suht säästynyt, pari kertaa on nilkka tai polvi 'muljahtanut', ollut kipeä viikon ja sitten parantunut. Talvella juoksen ilman nastoja, olen ollut varovainen ja/tai onnekas. Pääsääntöisesti juostessa ei vaan kaadu.

Nyt olen varmentanut kevään juoksuni, tarkoitus osallistua sekä Länsiväyläjuoksuun että Hcr2012.
Olen juoksennellut laiskasti läpi talven, treeni alkaa nyt. Katsotaan miten nyt käy. (eli sairastunko taas flunssaan viime metreillä? No en!)
Tavoitteena suoriutua puolikkaasta kuntoiluaikaan alle 2:15.

Tässä blogissa voisin höpötellä paitsi treeneistä, myös juoksukamoista ja muusta(kin).
Mutta ennenkaikkea haen kaltaisteni blogiseuraa eli kommentteja ja omia kokemuksia, koska juoksuhan on yksinäinen laji. Ainakin se juokseminen mitä mä harrastan. Nautin juostessa yksin olosta, maisemista, liikenteestä, musiikista. Pää puhdistuu, mieli virkistyy ja kroppa kaunistuu ;-) Ja SE juoksutapahtuma on sitten piste iin päälle. 

http://www.lansivaylajuoksu.fi/
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Kun plan B onkin plan A

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen! En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin. Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally! Elikkäs siis: Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä. Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?). Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon. Rempan suunnittelimme pikavauht...