Siirry pääsisältöön

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä.

Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne.
Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine.
Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita.
Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :).

Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin....

Tylsää taustaa:
Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa' paikallisella pururadalla. Huomasin kykeneväni juoksemaan vähän. Kun muutaman viikon kuluessa pystyin juoksemaan JO kolme-neljäkin kierrosta purtsia (joka on 1.3km/kierros), halusin enemmän. Voisiko minusta kuoriutua tyyppi, joka juoksee 'milloin vain' 8-10km? Uskaltauduin juoksemaan ihmistenkin ilmoille. Hmm...ja tarvitseeko selittää, että juoksutapahtumat on se juttu! Motivaatio, tilanne, tapahtuma. Muut kahjot lajitoverit siinä puuskuttavat yhtä innoissaan, tuskissaan, onnessaan tms.

No....eka kymppi meni omissa oloissa, mutta varmistin sen Naisten kympissä 2010. Sen jälkeen Pääkaupunkijuoksun kymppiin syksyllä. Nälkä alkoi kasvamaan. Tuli hinku juosta puolikas, ilmoittauduin Hcr2011. Juoksin läpi koko pirun talven, sairastuin flunssaan juuri ennen juoksutapahtumaa, enkä päässyt.
Syksyllä uudelleen pääkaupunkijuoksuun kymppiä juoksemaan, paransin hiukan aikaakin edellisvuodesta.
Tarkoitus oli osallistua myös Espoon rantamaratonille puolikkaaseen, taas sairastuin. Ketutus käyrä oli korkealla. Olinhan siis päässyt jo kauan aikaa sitten tilanteeseen, josta alussa vain haaveilin: Voin juosta 8-10km vaikka tältä seisomalta.

Juoksuvammoilta olen suht säästynyt, pari kertaa on nilkka tai polvi 'muljahtanut', ollut kipeä viikon ja sitten parantunut. Talvella juoksen ilman nastoja, olen ollut varovainen ja/tai onnekas. Pääsääntöisesti juostessa ei vaan kaadu.

Nyt olen varmentanut kevään juoksuni, tarkoitus osallistua sekä Länsiväyläjuoksuun että Hcr2012.
Olen juoksennellut laiskasti läpi talven, treeni alkaa nyt. Katsotaan miten nyt käy. (eli sairastunko taas flunssaan viime metreillä? No en!)
Tavoitteena suoriutua puolikkaasta kuntoiluaikaan alle 2:15.

Tässä blogissa voisin höpötellä paitsi treeneistä, myös juoksukamoista ja muusta(kin).
Mutta ennenkaikkea haen kaltaisteni blogiseuraa eli kommentteja ja omia kokemuksia, koska juoksuhan on yksinäinen laji. Ainakin se juokseminen mitä mä harrastan. Nautin juostessa yksin olosta, maisemista, liikenteestä, musiikista. Pää puhdistuu, mieli virkistyy ja kroppa kaunistuu ;-) Ja SE juoksutapahtuma on sitten piste iin päälle. 

http://www.lansivaylajuoksu.fi/
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu