Siirry pääsisältöön

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä.

Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne.
Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine.
Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita.
Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :).

Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin....

Tylsää taustaa:
Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa' paikallisella pururadalla. Huomasin kykeneväni juoksemaan vähän. Kun muutaman viikon kuluessa pystyin juoksemaan JO kolme-neljäkin kierrosta purtsia (joka on 1.3km/kierros), halusin enemmän. Voisiko minusta kuoriutua tyyppi, joka juoksee 'milloin vain' 8-10km? Uskaltauduin juoksemaan ihmistenkin ilmoille. Hmm...ja tarvitseeko selittää, että juoksutapahtumat on se juttu! Motivaatio, tilanne, tapahtuma. Muut kahjot lajitoverit siinä puuskuttavat yhtä innoissaan, tuskissaan, onnessaan tms.

No....eka kymppi meni omissa oloissa, mutta varmistin sen Naisten kympissä 2010. Sen jälkeen Pääkaupunkijuoksun kymppiin syksyllä. Nälkä alkoi kasvamaan. Tuli hinku juosta puolikas, ilmoittauduin Hcr2011. Juoksin läpi koko pirun talven, sairastuin flunssaan juuri ennen juoksutapahtumaa, enkä päässyt.
Syksyllä uudelleen pääkaupunkijuoksuun kymppiä juoksemaan, paransin hiukan aikaakin edellisvuodesta.
Tarkoitus oli osallistua myös Espoon rantamaratonille puolikkaaseen, taas sairastuin. Ketutus käyrä oli korkealla. Olinhan siis päässyt jo kauan aikaa sitten tilanteeseen, josta alussa vain haaveilin: Voin juosta 8-10km vaikka tältä seisomalta.

Juoksuvammoilta olen suht säästynyt, pari kertaa on nilkka tai polvi 'muljahtanut', ollut kipeä viikon ja sitten parantunut. Talvella juoksen ilman nastoja, olen ollut varovainen ja/tai onnekas. Pääsääntöisesti juostessa ei vaan kaadu.

Nyt olen varmentanut kevään juoksuni, tarkoitus osallistua sekä Länsiväyläjuoksuun että Hcr2012.
Olen juoksennellut laiskasti läpi talven, treeni alkaa nyt. Katsotaan miten nyt käy. (eli sairastunko taas flunssaan viime metreillä? No en!)
Tavoitteena suoriutua puolikkaasta kuntoiluaikaan alle 2:15.

Tässä blogissa voisin höpötellä paitsi treeneistä, myös juoksukamoista ja muusta(kin).
Mutta ennenkaikkea haen kaltaisteni blogiseuraa eli kommentteja ja omia kokemuksia, koska juoksuhan on yksinäinen laji. Ainakin se juokseminen mitä mä harrastan. Nautin juostessa yksin olosta, maisemista, liikenteestä, musiikista. Pää puhdistuu, mieli virkistyy ja kroppa kaunistuu ;-) Ja SE juoksutapahtuma on sitten piste iin päälle. 

http://www.lansivaylajuoksu.fi/
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vähänks inspikses

Olin eilen inspiroituneessa tilassa, joka sai alkunsa noin 50 cm lehtipinon läpikäymisestä (tämä oli siis tarkoitus). Viikko meni puoliksi kotona kummallakin - miehellä ja minulla. Eilen oli taas mun vuoro hoitaa flunssaista lasta kotona. Joka tapauksessa lehtiä selaillessani (oli on ja off vuodelta 2014 asti naisten lehtiä - tosin lukee niitä miehetkin). Inspiroiduin hetkellisesti ihan valtavasti: puutarhasta, siitä meidän tulevasta, sitten joskus. Luonnonmukaisen tyylikkään monipuolista. Harkittua, olematta harkitun näköistä. Avainsanat: huoleton, luonnollinen, hyödyllinen, mietitty. (Voiko siellä maata biksat päällä ilman että kukaan liikaa häiriintyy?) harmaasta huopasohvasta, jollaisen meille haluan sitten sen konjakin ruskean sohvan pariksi, joka tulee takan viereen. Avainsanat: harmaa, huopa, kaunis, selkeä Olavi Uusivirrasta, no siitä olen ollut inspiroitunut jo iät ja ajat, mutta nyt on päästävä keikalle. Uu...

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee a...