Siirry pääsisältöön

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä.

Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne.
Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine.
Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita.
Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :).

Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin....

Tylsää taustaa:
Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa' paikallisella pururadalla. Huomasin kykeneväni juoksemaan vähän. Kun muutaman viikon kuluessa pystyin juoksemaan JO kolme-neljäkin kierrosta purtsia (joka on 1.3km/kierros), halusin enemmän. Voisiko minusta kuoriutua tyyppi, joka juoksee 'milloin vain' 8-10km? Uskaltauduin juoksemaan ihmistenkin ilmoille. Hmm...ja tarvitseeko selittää, että juoksutapahtumat on se juttu! Motivaatio, tilanne, tapahtuma. Muut kahjot lajitoverit siinä puuskuttavat yhtä innoissaan, tuskissaan, onnessaan tms.

No....eka kymppi meni omissa oloissa, mutta varmistin sen Naisten kympissä 2010. Sen jälkeen Pääkaupunkijuoksun kymppiin syksyllä. Nälkä alkoi kasvamaan. Tuli hinku juosta puolikas, ilmoittauduin Hcr2011. Juoksin läpi koko pirun talven, sairastuin flunssaan juuri ennen juoksutapahtumaa, enkä päässyt.
Syksyllä uudelleen pääkaupunkijuoksuun kymppiä juoksemaan, paransin hiukan aikaakin edellisvuodesta.
Tarkoitus oli osallistua myös Espoon rantamaratonille puolikkaaseen, taas sairastuin. Ketutus käyrä oli korkealla. Olinhan siis päässyt jo kauan aikaa sitten tilanteeseen, josta alussa vain haaveilin: Voin juosta 8-10km vaikka tältä seisomalta.

Juoksuvammoilta olen suht säästynyt, pari kertaa on nilkka tai polvi 'muljahtanut', ollut kipeä viikon ja sitten parantunut. Talvella juoksen ilman nastoja, olen ollut varovainen ja/tai onnekas. Pääsääntöisesti juostessa ei vaan kaadu.

Nyt olen varmentanut kevään juoksuni, tarkoitus osallistua sekä Länsiväyläjuoksuun että Hcr2012.
Olen juoksennellut laiskasti läpi talven, treeni alkaa nyt. Katsotaan miten nyt käy. (eli sairastunko taas flunssaan viime metreillä? No en!)
Tavoitteena suoriutua puolikkaasta kuntoiluaikaan alle 2:15.

Tässä blogissa voisin höpötellä paitsi treeneistä, myös juoksukamoista ja muusta(kin).
Mutta ennenkaikkea haen kaltaisteni blogiseuraa eli kommentteja ja omia kokemuksia, koska juoksuhan on yksinäinen laji. Ainakin se juokseminen mitä mä harrastan. Nautin juostessa yksin olosta, maisemista, liikenteestä, musiikista. Pää puhdistuu, mieli virkistyy ja kroppa kaunistuu ;-) Ja SE juoksutapahtuma on sitten piste iin päälle. 

http://www.lansivaylajuoksu.fi/
http://www.helsinkicityrun.fi/etusivu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

syysyllätys

Saimme syyslomalla perheeseemme yllätysvauvan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille ja muille. Let me tell you... Syyslomailimme landella torstaista sunnuntaihin. Mukana menoissa minä ja mies, pojat ja vanhin tytär kavereineen. Kuluva viikko ennen lomaa oli ollut todella, todella raskas, melkeinpä kauhea voisin sanoa (todellakin ja yhtään liioittelematta). Tavoitteena oli siis leppoisaa landeilua, paljon sitä saunomista ja pönttöuunin lämmittämistä. Näin kävikin. Yhtenä iltapäivänä sitten patistin porukkaa kävelylenkille maaseudun peltomaisemiin ja metsään. Sain miehemme matkaan. Oli järeän tuulinen ja pilvinen lauantai-iltapäivä. Jäätävän kylmä sää sai laitamaan talvitakit niskaan ensi kerran tänä syksynä. Kävelimme puolituntia yhteen suuntaan ja käännyimme lopulta takasin kun missään ei nyt oikein ollut mitään, paitsi sitä peltoa, muutama maatila, autiotila ja metsää, metsää, metsää. Takaisin tullessamme, noin autiotilan kohdalla jäi...