Siirry pääsisältöön

suolakurkkua

OUJEE!
Nyt olen tyytyväinen: 21,1 km meni 6 minuuttia rivakammin kuin toukokuussa. Vielä on matkaa kahden tunnin alitukseen, mutta sitä kohti, sitä kohti :). 2:13 on kuitenkin hyvä aika tokalle puolimaratonille ikinä!

Tällä kertaa juoksu meni sateessa, ei haitannut. Rapa roiskui ja vauhti pysyi minuutilleen tasaisena ekalla ja tokalla puoliskolla. Aika hyvin.

Tuntui hyvältä ja juoksu kulki, olotilat eivät vaihdelleen tällä kertaa yhtään! 18 km huoltopisteen kohdalla (Keilaniemessä) pienet suolakurkun ja banaanin palaset olivat taivaallisia ja antoivat tarvittavaa lisäenergiaa viimeisille kolmelle kilometrille.

Espoon rantareitistä ei ihan niin paljon voinut nauttia kuin ilman harmaata sadetta. Maaliin saapui läpimärkä, mutta tyytyväinen juoksija. Lippis on kyllä paras asuste sateessa :)
Järjestelyille ainakin 9 pojoa, moitteettomat taas kerran, niinkuin olivat länkkärissäkin.

Viikon kulttua sitten vartille Pirkkolaan, kolmatta kertaa. Nyt palautellaan muutama päivä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...