Siirry pääsisältöön

oravanpyörässä - NOT

Täytyy tunnustaa, ihan järjettömästi TYÖ vie mun energiaa (ja aikaa) tällä hetkellä. Mutta, nautin kuitenkin melkein! joka hetkestä ja viimeistään kotona ja joka välissäkin pysähdyn ja rauhoitun??? Esimerkki viime viikolta: söin pikalounaan ratikkapysäkillä, kahvi ja patonki aikaa 9 min. Se oli jotenkin hauskaa ja hohdokasta ;-). (no hei kerran viikkoon noin voi tehdä!)
Syksy on siis saanut musta otteen: palaverit, koulutukset, hässäkät, ohjeistukset, uudet ja vanhat asiat pyörii pää parassani, joka ihmeen hyvin jaksaa ja omaksuu. Kehitys on hyvästä.

Juoksujani en ole unohtanut, juoksentelen noin 30 kilsaa viikossa = kolme lenkkiä (tai joskus kaksi, kilometrit kuitenkin samat). Elämäni toinen puolikas lähestyy, eikä pelota. Mutta saanko itsestäni irti parannusta edelliseen?
Oikeastaan ihan sama, mä vaan tykkään juosta. En yhtään jaksa olla fitness-hullu ihminen nyt. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä. Joogaan, koska se pitää mut vetreänä ja virkeänä. Ei muuta (säännöllistä urheilua), lopun aikaa teen töitä ja rentoilen. (=tällä hetkellä jopa tiskaaminen ja imurointi tuntuu rentoilulta, puhumattakaan lapselle lukemisesta, ihanaa!)

Kaveri sanoi eilen, että sulla lienee terve suhtautuminen urheiluun. Ehkä, mutta hiukan löysähkö kyllä. Pidän tasoni, enkä rapistu. Mutta en ehkä just nyt etenekkään. Energia ei riitä. Pää ja kroppa vaatii tasapainoa. HeadAndBodyBalance pitää olla.

Kolme viikkoa toiseen puolimaratooniini. Olen utelias. Olenkohan jo ihan konkari siinä? Aaahahaaaa........

ihan kuin kuohuva koski ja tyyni viljapelto syysauringossa...samassa paketissa :)

Kommentit

  1. Mut ainakin sopisit New yorkiin uranaiseksi. Eikö ne syö ja kävele yhtäaikaa. Lenkkarit jalassa tietty.

    Iloa päivään!

    VastaaPoista
  2. Ilo vastaanotettu, samoin sinulle!
    Ja en mä kyllä NY:n sopisi, hyvä näin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se ...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...