Siirry pääsisältöön

Totuus

Kuulin eilen 'totuuden'.
Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.'
Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko?
En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

Kommentit

  1. Enkö mä tänkin jo ennustanut? Kyllä :)
    Eikä ole mahtavaa revitellä rajojensa kanssa? Kysyn koska en tiedä :) Kun mä en niitä rajoja millään kykene ylittämään. Olkoon siis itsensä ylittäminen seuraava tavoite.
    Olen joskus miettinyt noissa juoksuissa just tota, et MITÄ Sitten seuraavaksi.
    Kai se on se et parin maratonin jälkeen haluaa mennä Tukholman maratoniin ja sitten New Yorkin... Tai sitten susta tulee ultrajuoksija. En ylläty mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustit kyllä :) Mä itse en ole uskonut oman juoksu-urani tämäntahtiseenkaan kehittymiseen, koska on kiva harrastus. Taas yks puoltuttu juoksi koko maratonin. Hieno homma! Ehkä minäkin jonain vuonna, itseasiassa ajatus juosta Maraton ekan kerran jossakin muualla, voisi olla riittävän hohdokas mulle. Mietitään ;-)Mutta missään nimessä en lyö asiasta vetoa, ei sovi mun pirtaan eikä mun stailiin ;-)
      Pinque: Toivotan sinulle paljon itsesi ylittämisiä täksi kesäksi:) Ja paljon ansaittua hauskanpitoa ja lepoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä: Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä. Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily. Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole te...

Ihana Italia

fiilistelen jo tulevaa toukokuuta...          Taorminassa tyttären kanssa vuonna 2007.   

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.