Siirry pääsisältöön

Totuus

Kuulin eilen 'totuuden'.
Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.'
Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko?
En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

Kommentit

  1. Enkö mä tänkin jo ennustanut? Kyllä :)
    Eikä ole mahtavaa revitellä rajojensa kanssa? Kysyn koska en tiedä :) Kun mä en niitä rajoja millään kykene ylittämään. Olkoon siis itsensä ylittäminen seuraava tavoite.
    Olen joskus miettinyt noissa juoksuissa just tota, et MITÄ Sitten seuraavaksi.
    Kai se on se et parin maratonin jälkeen haluaa mennä Tukholman maratoniin ja sitten New Yorkin... Tai sitten susta tulee ultrajuoksija. En ylläty mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustit kyllä :) Mä itse en ole uskonut oman juoksu-urani tämäntahtiseenkaan kehittymiseen, koska on kiva harrastus. Taas yks puoltuttu juoksi koko maratonin. Hieno homma! Ehkä minäkin jonain vuonna, itseasiassa ajatus juosta Maraton ekan kerran jossakin muualla, voisi olla riittävän hohdokas mulle. Mietitään ;-)Mutta missään nimessä en lyö asiasta vetoa, ei sovi mun pirtaan eikä mun stailiin ;-)
      Pinque: Toivotan sinulle paljon itsesi ylittämisiä täksi kesäksi:) Ja paljon ansaittua hauskanpitoa ja lepoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...