Siirry pääsisältöön

Totuus

Kuulin eilen 'totuuden'.
Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.'
Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko?
En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

Kommentit

  1. Enkö mä tänkin jo ennustanut? Kyllä :)
    Eikä ole mahtavaa revitellä rajojensa kanssa? Kysyn koska en tiedä :) Kun mä en niitä rajoja millään kykene ylittämään. Olkoon siis itsensä ylittäminen seuraava tavoite.
    Olen joskus miettinyt noissa juoksuissa just tota, et MITÄ Sitten seuraavaksi.
    Kai se on se et parin maratonin jälkeen haluaa mennä Tukholman maratoniin ja sitten New Yorkin... Tai sitten susta tulee ultrajuoksija. En ylläty mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustit kyllä :) Mä itse en ole uskonut oman juoksu-urani tämäntahtiseenkaan kehittymiseen, koska on kiva harrastus. Taas yks puoltuttu juoksi koko maratonin. Hieno homma! Ehkä minäkin jonain vuonna, itseasiassa ajatus juosta Maraton ekan kerran jossakin muualla, voisi olla riittävän hohdokas mulle. Mietitään ;-)Mutta missään nimessä en lyö asiasta vetoa, ei sovi mun pirtaan eikä mun stailiin ;-)
      Pinque: Toivotan sinulle paljon itsesi ylittämisiä täksi kesäksi:) Ja paljon ansaittua hauskanpitoa ja lepoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

vähänks inspikses

Olin eilen inspiroituneessa tilassa, joka sai alkunsa noin 50 cm lehtipinon läpikäymisestä (tämä oli siis tarkoitus). Viikko meni puoliksi kotona kummallakin - miehellä ja minulla. Eilen oli taas mun vuoro hoitaa flunssaista lasta kotona. Joka tapauksessa lehtiä selaillessani (oli on ja off vuodelta 2014 asti naisten lehtiä - tosin lukee niitä miehetkin). Inspiroiduin hetkellisesti ihan valtavasti: puutarhasta, siitä meidän tulevasta, sitten joskus. Luonnonmukaisen tyylikkään monipuolista. Harkittua, olematta harkitun näköistä. Avainsanat: huoleton, luonnollinen, hyödyllinen, mietitty. (Voiko siellä maata biksat päällä ilman että kukaan liikaa häiriintyy?) harmaasta huopasohvasta, jollaisen meille haluan sitten sen konjakin ruskean sohvan pariksi, joka tulee takan viereen. Avainsanat: harmaa, huopa, kaunis, selkeä Olavi Uusivirrasta, no siitä olen ollut inspiroitunut jo iät ja ajat, mutta nyt on päästävä keikalle. Uu...

tuore ja terve

Viikonlopun juttuja. Nuorimmat halusivat virpomaan, joten eilen tihkusateessa lähdimme pajunoksia meidän vakkarimestasta katkomaan. Lenkkareiden pesukeikkahan siitä tuli, koiranskeidaa pöpeliköt täys. Niin kevättä! Upeita oksia tehtailtiin illansuussa ja tänäänhän ne kaikki meni. Lapset kantoivat kädet kipeinä herkkuja kotiin. Kannatti! Tyttöjen kesken menimme tänään puolivuosittaiselle Iksukeikalle ja kannoimme kaksi kassia välttämättömyyksiä kotiin. Aah.  Vielä vähän lisää rairuohoa itämään, ensi viikolla on pääsiäinen. Mitähän herkkuja tänä vuonna laittaisi? Mut hei nyt lähden viikon kolmannelle lenkille. Mähän sanoin, et oon taas moodissa :)