Siirry pääsisältöön

Totuus

Kuulin eilen 'totuuden'.
Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.'
Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko?
En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

Kommentit

  1. Enkö mä tänkin jo ennustanut? Kyllä :)
    Eikä ole mahtavaa revitellä rajojensa kanssa? Kysyn koska en tiedä :) Kun mä en niitä rajoja millään kykene ylittämään. Olkoon siis itsensä ylittäminen seuraava tavoite.
    Olen joskus miettinyt noissa juoksuissa just tota, et MITÄ Sitten seuraavaksi.
    Kai se on se et parin maratonin jälkeen haluaa mennä Tukholman maratoniin ja sitten New Yorkin... Tai sitten susta tulee ultrajuoksija. En ylläty mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustit kyllä :) Mä itse en ole uskonut oman juoksu-urani tämäntahtiseenkaan kehittymiseen, koska on kiva harrastus. Taas yks puoltuttu juoksi koko maratonin. Hieno homma! Ehkä minäkin jonain vuonna, itseasiassa ajatus juosta Maraton ekan kerran jossakin muualla, voisi olla riittävän hohdokas mulle. Mietitään ;-)Mutta missään nimessä en lyö asiasta vetoa, ei sovi mun pirtaan eikä mun stailiin ;-)
      Pinque: Toivotan sinulle paljon itsesi ylittämisiä täksi kesäksi:) Ja paljon ansaittua hauskanpitoa ja lepoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...