Siirry pääsisältöön

seuraa hehkutus

Olen vaikuttunut.
Yksi hauskoista ja odotetuista päivistä elämässäni toteutui viime viikonloppuna. Olin katsomassa Stingiä.(Hyvässä seurassa).
Hän oli juuri sitä kun olin tiennyt ja kuvitellutkin. Parasta tietysti oli paluu 'vanhoihin hyviin aikoihin' eli luutut ja sinfoniaorkesterit oli nyt jätetty kotiin.
Tämä taitava, elämään selkeästi positiivisesti suhtautuva, upeassa kunnossa oleva mies (ääni & olemus) jätti ikuisen jäljen. Ihana!
Enkä paneudu nyt asiaan sen enempää, kuin toteamalla: selkeä esikuva-ihminen siinä miten ihanasti suhtautuu elämään, se näkyy kasvoilla ja hymyssä. Sympaattinen, upea, lahjakas, kaunis, karismaattinen!
Ja jotta hehkutus olisi täydellinen (anteeksi rakas mieheni, you know, että tää nyt on vaan tällaista :) )
Viime kesälle osui toisenlainen upea ihminen, josta huokui karisma, hyvinvointi, hieno ihminen-olemus. Mikko Koivu. Tosin hänet tapasin ihan kasvokkain, Stingiä piti kuikuilla hiukan kauempaa (naurua....).
Kyllä, maailma tarvitsee tällaisia ihmisiä. Ja jos mä en jo ole tuollainen (eli en), niin musta kyllä tulee. Viimeistään Stingin iässä! Välihuomautus: luulin, että hän on 50v., mutta ehei, 11 vuotta siihen päälle. Uskomatonta! Eli fanitus on siis musiikki- ja elämänasenne- tasoista ollut, ei henkilötietojen selaamista, näemmä :) Tai sitten en vaan tajua, että omakin ikä on vuosien varrella vähän karttunut :)


Loma ja lomamatka ihan kulman takana ja reissussakin olisi tarkoitus juosta. Koska aamulenkki Gotlannissa kuulostaa hyvältä, niin hyvältä. Tai iltalenkki tai mikä vaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...