Siirry pääsisältöön

seuraa hehkutus

Olen vaikuttunut.
Yksi hauskoista ja odotetuista päivistä elämässäni toteutui viime viikonloppuna. Olin katsomassa Stingiä.(Hyvässä seurassa).
Hän oli juuri sitä kun olin tiennyt ja kuvitellutkin. Parasta tietysti oli paluu 'vanhoihin hyviin aikoihin' eli luutut ja sinfoniaorkesterit oli nyt jätetty kotiin.
Tämä taitava, elämään selkeästi positiivisesti suhtautuva, upeassa kunnossa oleva mies (ääni & olemus) jätti ikuisen jäljen. Ihana!
Enkä paneudu nyt asiaan sen enempää, kuin toteamalla: selkeä esikuva-ihminen siinä miten ihanasti suhtautuu elämään, se näkyy kasvoilla ja hymyssä. Sympaattinen, upea, lahjakas, kaunis, karismaattinen!
Ja jotta hehkutus olisi täydellinen (anteeksi rakas mieheni, you know, että tää nyt on vaan tällaista :) )
Viime kesälle osui toisenlainen upea ihminen, josta huokui karisma, hyvinvointi, hieno ihminen-olemus. Mikko Koivu. Tosin hänet tapasin ihan kasvokkain, Stingiä piti kuikuilla hiukan kauempaa (naurua....).
Kyllä, maailma tarvitsee tällaisia ihmisiä. Ja jos mä en jo ole tuollainen (eli en), niin musta kyllä tulee. Viimeistään Stingin iässä! Välihuomautus: luulin, että hän on 50v., mutta ehei, 11 vuotta siihen päälle. Uskomatonta! Eli fanitus on siis musiikki- ja elämänasenne- tasoista ollut, ei henkilötietojen selaamista, näemmä :) Tai sitten en vaan tajua, että omakin ikä on vuosien varrella vähän karttunut :)


Loma ja lomamatka ihan kulman takana ja reissussakin olisi tarkoitus juosta. Koska aamulenkki Gotlannissa kuulostaa hyvältä, niin hyvältä. Tai iltalenkki tai mikä vaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...