Siirry pääsisältöön

joogamamat

Vuoden paras idea!
Juuri kun eilen mietin toistaiseksi vimosen (kesätauko) joogapuolitoistatuntisen jälkeen, että millä itsekurilla saan joogattua koko kesän ilman ryhmäkuria? (Näin mietin siis joka kesä tässä kohtaa).
Ratkaisu heitettiin joogaavan naapurinnaisen muodossa mun eteeni: Perustetaan kesäjooga-ryhmä (kuin mysore-joogaa, mutta ilman ohjaajaa) meidän pihalle tai asuinalueen puistoon! Näppituntumalla jo meidänkin taloyhtiössä ainakin viisi (5) osaavaa joogamamaa. Mielettömän hieno idis. Tätä pitää nyt kehitellä ja toteuttaa, ties vaikka saataisiin koko kaupunginosan joogamamat ja fasat liikkeelle puistoaamujoogaan.

Tänä aamuna lähdin aamulenkille klo: 5:55. Ihan mielettömän aikaisin siis, mutta mitä ihmettä: KAIKKI olivatkin jo liikkeellä! Päälläni upouudet tekniset vetimet: juoksutrikoot ja paita, itseasiassa ihan kaikki vaatetus oli täysin teknistä 1. kerran juoksu-urallani. Sukat: sponsoroitu, trikoot & paita: lahjoja, loput ostettu itse :) Kyllä oli upeeta juosta. Olen sen verran paljon hikoileva naikkonen, että todellakin on tekniset vetimet tarpeen!

Kesäplaani kunnon ylläpitämiseksi on seuraavanlainen: 2-3 lenkkiä + 1 jooga + muu hyöty-, tms.liikunta/ viikko. Lomat tuppaavat aina tällaisen plaanin sotkemaan, mutta sehän ei ole niin kovin vakavaa :)
Elokuusta lähtee sitten kovempi treeni liikkeelle. Puolimaraton on syyskuun loppupuolella ja vartti myös.
Nyt tähtään hiukan parempiin aikoihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...