Siirry pääsisältöön

Pari puolustusta

Eka puolustus: vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin taustakuvaa ja valikoitui näin naivi. Mutta siihen on hyvä ja mielestäni hienokin syy.
Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi.


Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi?
Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua.
Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio!
Jep, kaikki viisaat sanoo, aikansa kutakin ja tuo mun kaiholla muistelema aika tullee vielä takaisin, eikä kukaan tuntikausiin pyydä multa yhtään mitään. Tiedetään.
Silti se oli niin ihanaa, että oikein kiitin puolisoani jälkikäteen. Koska hänhän sen mahdollisti ja lastenleffat. Thanks Pixar!

Sitten toinen puolustus: eilen olin niiiiiiiiiiiiiiiiin lähdössä lenkille, mutta koska vähän heikotutti ja kipeytytti valitsin villasukat, teen ja pipakakut. Mutta hei, tänään olen kunnossa eli lenkille ja sitten saunaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää