Eka puolustus: vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin taustakuvaa ja valikoitui näin naivi. Mutta siihen on hyvä ja mielestäni hienokin syy.
Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi.
Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi?
Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua.
Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio!
Jep, kaikki viisaat sanoo, aikansa kutakin ja tuo mun kaiholla muistelema aika tullee vielä takaisin, eikä kukaan tuntikausiin pyydä multa yhtään mitään. Tiedetään.
Silti se oli niin ihanaa, että oikein kiitin puolisoani jälkikäteen. Koska hänhän sen mahdollisti ja lastenleffat. Thanks Pixar!
Sitten toinen puolustus: eilen olin niiiiiiiiiiiiiiiiin lähdössä lenkille, mutta koska vähän heikotutti ja kipeytytti valitsin villasukat, teen ja pipakakut. Mutta hei, tänään olen kunnossa eli lenkille ja sitten saunaan.
Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi.
Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi?
Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua.
Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio!
Jep, kaikki viisaat sanoo, aikansa kutakin ja tuo mun kaiholla muistelema aika tullee vielä takaisin, eikä kukaan tuntikausiin pyydä multa yhtään mitään. Tiedetään.
Silti se oli niin ihanaa, että oikein kiitin puolisoani jälkikäteen. Koska hänhän sen mahdollisti ja lastenleffat. Thanks Pixar!
Sitten toinen puolustus: eilen olin niiiiiiiiiiiiiiiiin lähdössä lenkille, mutta koska vähän heikotutti ja kipeytytti valitsin villasukat, teen ja pipakakut. Mutta hei, tänään olen kunnossa eli lenkille ja sitten saunaan.
Kommentit
Lähetä kommentti